Lue keskustelun säännöt.
Neuvolassa tarjottiin jutteluapua..
28.07.2016 |
Koska sain juuri vauvan ja äitini on kuollut kun olin 16 ja nyt olen 23. Tarjottiin, kun sanoin että kuolema on käynyt nyt mielessä enemmän lapsensaannin myötä ja välillä olen alakuloinenkin kun mietin asiaa.
Olisi hienoa tietysti jos saisi keskusteluapua, mutta en uskaltanut ottaa vastaan koska mietin tehdäänkö tästä automaattisesti lasu. En kuitenkaan ole masentunut.
Kommentit (32)
Ei tuollaisesta lasua tehdä. Ei neuvolassa tehdä edes synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivistä, ellei ole selviä viitteitä ettei vauvan hoitaminen sen vuoksi onnistuisi. On ihan ymmärrettävää haluta keskustella ammattiauttajan kanssa tulevasta äitiydestä, kun oma on poistunut keskuudessa silloin kun sinä olet ollut vielä noin nuori. On jopa hyvän vanhemman merkki käsitellä asiaa.
Sitten kun vauva syntyy, niin omasta lapsuudesta ja vanhemmista voi pulputa mieleen kaikenlaista. Samoin kun tulee hetkiä, jolloin mietit että voisinpa soittaa äidilleni. Sillä se terkka sitä tarjosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tehdä lasua. Ymmärtävät, että nyt voi nousta mieleen kaikenlaista, ja haluavat olla avuksi.
Ettei myöhemmin tulisi lasu-tapauksia:). Mene vapaasti juttelemaan, ei ne ole vihollisia.
Tekevät kyllä lasun ja vauvasi viedään.
Minullekin tarjottiin keskusteluapua, kun oli synnytyksen jälkeinen masennus (kävin kyllä toisaalla terapiassa), olisin kaivannut apua vain siihen, että olisi saanut hetkeksi vapaata vauvasta.
No, en huolinut, ja kun laitoin lapsen hoitoon 1-vuotiaana, tehtiin minusta lastensuojeluilmoitus, kun ajoin ajatuksissani 20 metriä ohi hoitopaikan tienhaarasta, peruutin ja ajoin pihaan.
Ajattelivat, että olin aineissa.
Elä mene. Puhu ennemmin ystävillesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tekevät. Mutta vaikka tekisivätkin, niin mitä väliä? Sosiaalityöntekijä kävisi luonanne tai te kävisitte vastaanotolla, keskustelisitte hieman arjen sujumisesta ja jaksamisesta ja se siinä, jos mitään puutteita huolenpidossa tai kiintymyssuhteessa ei ilmenisi. Ja jos ilmenisikin, niin lapsen menettämiseen on piiiiiiiitkä tie - narkkareillekin palautetaan lapsi, jos on antanut yhdet puhtaat seulat ja niin edelleen, joten huostaanottoa tai kiireellistä sijoitusta on ns. "normivanhemman", ja rehellisesti sanoen monta pykälää normia huonommankin ihan turha stressata.
Miksi se lasu on ihmisille niin iso peloite?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tarjottiin keskusteluapua, kun oli synnytyksen jälkeinen masennus (kävin kyllä toisaalla terapiassa), olisin kaivannut apua vain siihen, että olisi saanut hetkeksi vapaata vauvasta.
No, en huolinut, ja kun laitoin lapsen hoitoon 1-vuotiaana, tehtiin minusta lastensuojeluilmoitus, kun ajoin ajatuksissani 20 metriä ohi hoitopaikan tienhaarasta, peruutin ja ajoin pihaan.
Ajattelivat, että olin aineissa.
Tämä sai alapeukutuksia, ei vissiin uskottu lastensuojeluilmoituksen syytä. Syynä ajatusten harhailemiselle oli se, että olin juuri tullut psykiatrin vastaanotolta. Tämä psykiatri oli sellainen naikkonen, joka vain huusi potilaalle koko vastaanoton ajan, oikein räyhäsi. Eikä pelkästään minulle, vaan kuulin tekevän samaa muillekin.
Suomessa et voi hakea mihinkään apua niin ettei siitä tehdä lasua. Ei oikeasti missään,ei yhtikäs missään muualla homma ole samanlaista kun täällä. Kyllä se tuntuu pahalta kun oma vanhemmuus kysenalaistetaan tai lapsesta ollaan huolissaan vaikka sen takia kun haet keskusteluapua. Joka asiasta LASU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa et voi hakea mihinkään apua niin ettei siitä tehdä lasua. Ei oikeasti missään,ei yhtikäs missään muualla homma ole samanlaista kun täällä. Kyllä se tuntuu pahalta kun oma vanhemmuus kysenalaistetaan tai lapsesta ollaan huolissaan vaikka sen takia kun haet keskusteluapua. Joka asiasta LASU.
Paskat tehdään joka asiasta lasua. Ei ainakaan ikinä sen takia, että haet keskusteluapua. Eikä se lasu mikään maailmanloppu ole. Vain murto-osa niistä johtaa juttelua kummempiin toimenpiteisiin.
Itse olen käynyt jutteluapua saamassa sairaalan kautta 2 kertaa, lapsen vakava sairastuminen sekä äitini kuolema ja vauvani syntymä päällekkäin. Lastenpsyk.klinikalla kävin ja siitä jäi tosi outo kyttäysmaku, kyseltiin kaikki juurta jaksain, lapsen toimintaa kytättiin pikkutarkasti( hän nykyään tasapainoinen teini). Sossut yrittivät tunkea synnytyssairaalaankin. Mieluummin joku lapsista itsenäinen terapia olisi ollut parempi.Missä ei holhota, vain kuunnellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainakin itkenyt neuvolassa vaikka kuinka monta kertaa... Hormonit heittelee ja oon masennukseen taipuvainen ja äitiys on uusi ja koskettava juttu. Jos miettii kuinka paljon ihmisillä on masennusta yms. + monella vielä synnytyksenkin jälkeen niin johan iso osa lapsista olisi huostaanotettuja. Hyvä vaan kun puututaan tarjoamalla apua, sitten moni suomalainen vielä kehtaa valittaa kun mielenterveysongelmiin ei saa apua...
Meillä kävi perhetyöntekijä keskustelemassa esikoisen syntymän jälken useamman kerran, kun vauva oli itkuinen ja minä (ja mieskin) hyvin väsynyt, kun vuorokaudet meni vauvaa kannellessa.
Minusta keskusteluavusta oli paljonkin apua. Sai purkaa tuntojaan ja toisaalta sai paljon vinkkejä siitä miten vauvaa voi auttaa (erillaiset kantoasennot, pesä pinnasänkyyn...) ja miten omaa jaksamista voi tukea (esim. jos vauva on itkenyt sylissä parikin tuntia, niin se ei todellakaan kuole vaikka se itkisis seuraavat kolme minuuttia lattialla, jotta saa käytyä vessassa. Tai, että kun tekee aamulla tai edellisenä iltana voileivät jääkaappiin, niin lautanen on helppo napata sohvalle mukaan syödä imettäessä, näin tulee syötyä edes jonkin verran, vaikka vauvalla olisi kuinka huono päivä)
Ja tosiaankaan kellekkään ei tullut edes mieleen tehdä lasua. Päin vastoin kaikissa neuvolan papereissa lukee tyyliin, että äiti/vanhemmat täyspäisen oloisia, hoitavat vauvaa hyvin väsymyksestään huolimatta, kiintymysuhde vaikuttaa/hyvältä normaalilta, osaavat pyytää apua ja ottaa sitä vastaan yms. (Lopulta vauvan itkuisuuden syyksi paljastui suolioireinen allergia ja itkuisuus loppui, kun oikea imetysdietti ja myöhemmin erityiskorvike löytyi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin muutaman kerran juttelemassa neuvolapsykologin luona, mistä tuskin oli apua mihinkään, mutta ei tosiaan tarvinnut mitään lasia pelätä. Siksi apua tarjotaan ajoissa, ettei tule mitään pahempaa, vaan pääsee eteenpäin. Ota ihmeessä tarjous vastaan ja jos sinusta tuntuu, ettei auta tai sait jo riittävästi apua, lopeta käynnit. Jonossa on kyllä muita apua tarvitsevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tarjottiin keskusteluapua, kun oli synnytyksen jälkeinen masennus (kävin kyllä toisaalla terapiassa), olisin kaivannut apua vain siihen, että olisi saanut hetkeksi vapaata vauvasta.
No, en huolinut, ja kun laitoin lapsen hoitoon 1-vuotiaana, tehtiin minusta lastensuojeluilmoitus, kun ajoin ajatuksissani 20 metriä ohi hoitopaikan tienhaarasta, peruutin ja ajoin pihaan.
Ajattelivat, että olin aineissa.
Tämä sai alapeukutuksia, ei vissiin uskottu lastensuojeluilmoituksen syytä. Syynä ajatusten harhailemiselle oli se, että olin juuri tullut psykiatrin vastaanotolta. Tämä psykiatri oli sellainen naikkonen, joka vain huusi potilaalle koko vastaanoton ajan, oikein räyhäsi. Eikä pelkästään minulle, vaan kuulin tekevän samaa muillekin.
Kai sinä teit mokomasta ilmoituksen, etkä mennyt hänen vastaanotolle enää toista kertaa.
Jos kaikista päivähoitopaikan ohiajaneista tehtäisi lasu-ilmoitus, olisi melkoinen työruuhka ja ne lapset ehtisivät teini-ikään ennen toimenpiteitä.
Höpö höpö nyt! Nykyisin tarjotaan neuvolan perhetyöntekijää matalan kynnyksen palveluna, se ei sido eikä velvota mihinkään, ja halutessasi voit lopettaa tapaamiset. Se EI liity millään tavalla sosiaalitoimeen tai lastensuojeluun, vaan on nimenomaan sellaista ennaltaehkäisevää apua, jolla pyritään lisäämään perheitten hyvinvointia ja ehkäisemään, ettei niitä lasuja tarvitse tehdä jatkossakaan. Ap voit soittaa neuvolaan uudestaan ja sanoa, että mietit asiaa ja olisi sittenkin ihan mukava keskustella jonkun kanssa, sun ei tarvi pelätä lasua todellakaan.
Multa neuvolan terkka kysyi käydessään kotikäynnillä (täällä ainakin normaali käytäntö kun vauva vastasyntynyt), että haluanko perhetyöntekijän käyvän, meillä oli pitkä lapsettomuus takana ja vauvan tulo oli iso juttu käsitellä. Sanoin että mikä ettei, ei siitä haittaakaan ole, perhetyöntekijä kävi pari kertaa meillä kotona ja sain purkaa hänelle niitä mietteitä mitä lapsettomuudesta äidiksi tuleminen nosti pintaan, se oli hyvä juttu. En sen enempiä apuja tarvinnut ja päätimme käynnit, sillä siisti. Perhetyöntekijä kertoi jo ensimmäisellä käynnillä, että hän käy mielellään sen pari-kolme kertaa uusien vanhempien luona, vaikka tarvetta ei olisikaan, koska ikinä ei tiedä, jos tuleekin myöhemmin lapsiperheen arjessa raskaita vaiheita, joissa tarvitsisi tukea, ja silloin onkin jo joku tuttu ihminen, kenelle voi soittaa.
Ihan karseaa, kun nykyään oletetaan että äitien ja vanhempien pitäisi selvitä kaikesta ypöyksin, ja jos joku tarjoaa edes henkistä tukea, niin täytyy pelätä että kyseessä on lasu ja lapsi viedään! Eihän se nyt niin ole missään nimessä! Ottakaa sitä apua ja tukea vastaan jos yhtään on tarvetta, ei se tee kenestäkään sen heikompaa, päin vastoin.
Komppaan tätä.
Kun vein 6 kuukautisen lapseni tutkimuksiin jatkuvasta itkusta ja huudosta sekä samalla unikouluun sairaalaan, sain lasun perääni.
En ollut tajunnut että lasu tehdään automaattisesti jos hyväksyn neuvolaterkan tarjouksen vauvan tarkemmista tutkimuksista. Luulin vain vauvan viimeinkin pääsevän tutkimuksiin ja samalla sairaalassa olessamme unikouluun.
No, yllätyksenä tuli että itse sainkin juosta ties millä sairaalan psykologilla ja sosiaalityöntekijöillä arvioissa, sekä lasu-ihmiset tulivat sairaalaan katsomaan vauvaani ja keskustelemaan kanssani.
Millään eivät meinanneet hyväksyä että minulla ei heille ole käyttöä ja kävivät vielä kotonammekin kyttäämässä elämäämme.
Tämä puoli tuli siis täytenä yllätyksenä.
Kuin siitä myöhemmin neuvolaterkalle sanoin, hän ilmoitti että lasu tehdään aina jos neuvolasta tarjotaan jonkilaista "apua".
Olisi nyt vaan muistanut mainita asian silloin kun sitä tutkimuksiin pääsyä meille tarjosi, eikä vasta jälkeenpäin.
Viimein jättivät lasusta rauhaan kuin vakuuttuivat että lasulle ei ole tapauksessamme mitään aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa et voi hakea mihinkään apua niin ettei siitä tehdä lasua. Ei oikeasti missään,ei yhtikäs missään muualla homma ole samanlaista kun täällä. Kyllä se tuntuu pahalta kun oma vanhemmuus kysenalaistetaan tai lapsesta ollaan huolissaan vaikka sen takia kun haet keskusteluapua. Joka asiasta LASU.
18 komppaa siis tätä. Jäi tuosta viestistäni jostain syystä lainaus pois.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele menemään tosiaan, ellei sitten se lasu haittaa. Suomessa kun ollaan niin voi hyvinkin olla, että tehdään lastensuojeluilmoitus "kaiken varalta"
Älä ny jauha paskaa urpo
En suosittele menemään tosiaan, ellei sitten se lasu haittaa. Suomessa kun ollaan niin voi hyvinkin olla, että tehdään lastensuojeluilmoitus "kaiken varalta"