Jos uusi kumppanisi paljastuu MT-tapauksesi, on ihan okei päättää suhde

No, ehkä valinta ei sittenkään ole aina  näin selvä. Tilanteet vaihtelevat ja tunnevoimakkuus myös. Olennaista on, että ei uhraa itseään vaan jos auttaa niin sitten auttaa auttamisen ja tuen ja vaikkapa rakkauden vuoksi. Samoin mt-tapauksia on niin erilaisia; ohimeneviä ahdistuksia ja neuroosia, psykooseja tai sitten pysyviä tiloja.

Mielestäni vähän riippuu MT-tapauksesta. Ei mulle olisi ongelma, jos miehellä olisi MT-ongelmia, jos ne olisivat hoidossa. Oma valintasi tietysti, ketään ei voi siihen pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

No, ehkä valinta ei sittenkään ole aina  näin selvä. Tilanteet vaihtelevat ja tunnevoimakkuus myös. Olennaista on, että ei uhraa itseään vaan jos auttaa niin sitten auttaa auttamisen ja tuen ja vaikkapa rakkauden vuoksi. Samoin mt-tapauksia on niin erilaisia; ohimeneviä ahdistuksia ja neuroosia, psykooseja tai sitten pysyviä tiloja.

Ekojen treffien tunnevoimakkuus..? Rakkaus?

En ymmärrä ap:n jaottelun perusteita alkuunkaan. Voisitko tarkentaa?

Kun 3-6kk tapailee ihmistä, käy kyllä selväksi, millainen hullu on kyseessä. Itse lopetin muuan naisen kanssa tapailun, koska paljastui aivan umpihulluksi kontrollifriikiksi.

Niin, en tiedä onko tuo "mt-ongelma" (koska en ole lääkäri), itselleni se oli kuitenkin riittävä syy häipyä.

M

Itse ymmärrän hyvin jotkut masennukset, ahdistukset ja fobiat, eivät ne haittaa oikein mitään ja osaltani tukisin tärkeää ihmistä niistä pois sen minkä osaisin, mutta minkään bipojen tai skitsofrenikkojen kanssa en alkaisi koskaan yhtään mihinkään, en edes minkäänlaiseen kaveruuteen. Olen oppinut ymmärtämään että ovat manioissaan ja psykooseissaan ja muulloinkin vailla omatuntoa, empatiakyvyttömiä, julmia, täysin rajattomia, kiusaavat ja häiriköivät jopa aivan vieraitakin ihmisiä, saavat lopulta lähestymiskeiltoja, lyhyesti sanottuna he ovat pahoja, eikä siinä niinkään ole kyse sairaudesta. Siinä on kyse luonteesta pohjimmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän hyvin jotkut masennukset, ahdistukset ja fobiat, eivät ne haittaa oikein mitään ja osaltani tukisin tärkeää ihmistä niistä pois sen minkä osaisin, mutta minkään bipojen tai skitsofrenikkojen kanssa en alkaisi koskaan yhtään mihinkään, en edes minkäänlaiseen kaveruuteen. Olen oppinut ymmärtämään että ovat manioissaan ja psykooseissaan ja muulloinkin vailla omatuntoa, empatiakyvyttömiä, julmia, täysin rajattomia, kiusaavat ja häiriköivät jopa aivan vieraitakin ihmisiä, saavat lopulta lähestymiskeiltoja, lyhyesti sanottuna he ovat pahoja, eikä siinä niinkään ole kyse sairaudesta. Siinä on kyse luonteesta pohjimmiltaan.

Lääkärit ovat eri mieltä kuin kilahtant av-mamma yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän hyvin jotkut masennukset, ahdistukset ja fobiat, eivät ne haittaa oikein mitään ja osaltani tukisin tärkeää ihmistä niistä pois sen minkä osaisin, mutta minkään bipojen tai skitsofrenikkojen kanssa en alkaisi koskaan yhtään mihinkään, en edes minkäänlaiseen kaveruuteen. Olen oppinut ymmärtämään että ovat manioissaan ja psykooseissaan ja muulloinkin vailla omatuntoa, empatiakyvyttömiä, julmia, täysin rajattomia, kiusaavat ja häiriköivät jopa aivan vieraitakin ihmisiä, saavat lopulta lähestymiskeiltoja, lyhyesti sanottuna he ovat pahoja, eikä siinä niinkään ole kyse sairaudesta. Siinä on kyse luonteesta pohjimmiltaan.

Lääkärit ovat eri mieltä kuin kilahtant av-mamma yllä.

En ole mitenkään kilahtanut, olen elämää kokenut ja siten ihan vain realisti. Mulla on ihan tämän oman elämäni suhteen todellakin oikeus tähän mielipiteeseeni, ja perustan tämän mielipiteeni kaikkeen kokemaani ja oppimaani, en mihinkään ennakkoluuloihin, jos niin kuvittelit. Sinähän kuule voit ottaa vaikka kaikki edellä mainitut avosylin omaan elämääsi, mutta annapa muille oikeus ja rauha valikoida omassa elämässään omalla tavallaan ilman mitään säälittäviä nimittelyjä.