Lue keskustelun säännöt.
Miten opetatte lapsille moraalista ajattelua?
28.07.2016 |
Kysymys tulikin jo otsikossa. Usein aikuiset haluavat siirtää omia ajatuksiaan ja arvojaan lapsilleen, mikä on toki ihan ymmärrettävää. Mutta minua kiinnostaisi kuulla, millä tavoin olette pyrkineet edistämään lasten kykyä eettiseen pohdintaan. Maailma muuttuu nykyään niin kovaa vauhtia, että perinteiset suorat toimintatapaohjeet eivät enää välttämättä ole kovin hyödyllisiä tai käytännöllisiä. Millaisia ajatuksia aihe herättää?
Kommentit (11)
Vähän hankala aihe tälle palstalle ehkä. Arjessa tulee harvemmin mietittyä asioita noin syvällisesti, kun keskittyy enemmän käytännön asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En erikseen vaan elämää elämällä.
No millaisissa asioissa se näkyy? Tarkoittaako "ei erikseen" sitä, että ette puhu aiheesta? Eli et esimerkiksi kerro, että "teen nyt näin siitä syystä että..."?
Ap
En kyllä osaa sanoa. Lapseni ovat jo aikuisia ja ovat hyviä, fiksuja ihmisiä. Olisi tietysti kiva sanoa, että se johtuu minusta, kun olen niin loistava äiti, mutta ehkä enemmänkin, että minusta huolimatta ovat niin mahtavia tyyppejä. :) En muista yhtään kertaa, että olisin varsinaisesti käynyt sellaisia keskusteluja, joissa olisin arvojani heille selittänyt tai koittanut siirtää. Kai se tapahtuu jotenkin vaivihkaa. Ihan siis ne positiiviset kuin negatiivisetkin asiat. Ajatteleehan (ja ajatteli silloin lapsena ja etenkin teininä) sitä itsekin omista vanhemmistaan, että "noin en kyllä itse sitten ikinä tee", tai "tuollainen äiti minäkin haluaisin olla". Ja saattoi silti tehdä just kuten ei pitänyt ja olla toisenlainen äiti, kuin luuli olevansa tai olisi halunnut olla. Oikeastaan luulen, että mitä vähemmittä saarnoitta arvot siirtyvät, sen parempi. Enkä tarkoita, että ap olisi mitään saarnoja ollutkaan pitämässä tai vaatimassa muita pitämään.
Lapset ottavat esimerkin vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa.
Omalla esimerkillä, keskustelemalla oikeasta ja väärästä, lukemalla paljon.
Ensinnäkin empatian tunne on tärkeä, ilman sitä moraalia ei oikeastaan saa muodostettua, minkäänlaista. Empatiaa eli myötäelämistä muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan voi herätellä lukemalla paljon, hyvää kirjallisuutta. Lapsi herää tajuamaan, millaisia tunteita ja ajatuksia muilla on suhteessa häneen. Huomaa, että muilla on hänestä riippumatta tunteita ja toiveita.
Toiseksi tulee lapsen tunteiden ja oikeuksien kunnioittaminen. Jos lasta kohtelee julmasti, vähätellen ja epäoikeudenmukaisesti, antaa huonon esimerkin, ja moraalin ulkokultainen tuputus ei onnistu. Eli lapsi pitää huomioida, hänen toiveistaan keskustella ja niitä toteutaakin soveltuvin osin. Häntä pitää kohdella samanarvoisesti muisen rinnalla: ei nostaa edelle muttei myöskään työntää taka-alalle.
Kolmanneksi tulee asenne muuhun yhteiskuntaan. Jos kotona kovaan ääneen mollataan maahanmuuttajia, läskejä, savolaisia tai vaikkapa naisia, lapsi imee sen puheen kuin sieni. Oppii negatiivisia asenteita myös muita ihmisryhmiä kohtaan. Mieti siis, mitä puhut lapsen kuullen, vaikka et lapselle suoraan puhuisikaan.
Neljänneksi tulee oma toiminta. Jos löydät maasta jotakin arvokasta, mitä teet: varastatko sen itsellesi vai vietkö löytötavaratoimistoon? Lapsi huomaa nämä kyllä. Entä kaupassa, mitä teet jos saitkin vahingossa liikaa rahasta takaisin? Huomautatko kassalle vai pidätkö omanasi? Jos kerrankin pidät ja vielä iloitset asiasta kotona vahingoniloisena, vahinko on tapahtunut, ja on oikeastaan aivan turha lapselle selittää, ettei saa varastaa.
Viidenneksi tulevat vasta suusanalliset moraaliohjeet. Mutta nekin ovat tärkeitä, samoin se, että valvot lapsen noudattavan niitä. Jos lapsi näpistelee, puutu asiaan napakasti, pakota lapsi palauttamaan varastamansa ja kärsimään rangaistus.
Kuudenneksi tulee yhteiskunnan kommentointi. Meillä on lasten kanssa puhuttu aina paljon monenlaisesta, saastuttamisesta ja ilmastonmuutoksesta eläinrääkkäykseen ja koulukiusaamiseen. Ja nimenomaan puhuttu, ei pelkästään esitelmöity. Kannattaa kysyä lapsen mielipiteitä ja jutella niistä, menee oppi paremmin perille kuin jos vanhempi paasaa yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelemalla, lapselle ajankohtaisista aiheista (kaveri koulussa teki sitä ja tätä).
Kovin yritän olla antamatta ohjeita ja valmiiksi pureskeltuja vastauksia, miettiköön itse.
Puuttumalla asioihin lasta puolustamalla tarpeen mukaan. Viimeksi soitin kaverin vanhemmalle ja pyysin poistamaan riitaa aiheuttaneet kuvat kaverin kännykästä.
Paljonkin. Keskustelemalla mikä on oikein ja mikä väärin. Vastaamalla rehellisesti lapsen vaikeisiinkin kysymyksiin. Myös paljon esimerkin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, joten minulla ei ole kovin paljon kokemuksia tästä aihepiiristä. Olen kuitenkin miettinyt monia asioita sisarusteni lasten kanssa.
Yksi keino on lukea lasten kanssa sellaisia lastenkirjoja, jotka ottavat kantaa eettisiin kysymyksiin. Niiden pohjalta voi sitten keskustella. Kirjastossa henkilökunta voi opastaa niiden löytämisessä.
Varmaan myös oman ajattelun kriittinen pohdinta on hyödyllistä, jotta voisi tarjota lapselle aineksia asioiden kyseenalaistamiseen ja oman mielipiteen muodostamiseen.
Sitten voi lapsen kanssa leikkiä toisaalta, mutta toisaalta -leikkejä, joissa löydetään asioihin useita näkökulmia.
Myös erilaisten ihmisten kohtaaminen opettaa. Matkustelu ei ole aina mahdollista, mutta lapset varmasti hyötyvät siitä, että näkevät erilaisia kulttuureja. Matkakokemusten pohjalta voi sitten virittää keskusteluja kotonakin.
Mielestäni koulujen pitäisi entistä enemmän panostaa maailmankuvallisiin ja eettisiin pohdintoihin. Ne voivat olla opettajalle hieman hankalia. Lisäkoulutustakin varmasti kaivattaisiin. Elämänkatsomustiedon pitäisi olla jokaisen oppilaan oppiaineena tai uskonnon tunnilla voitaisiin yhä enemmän keskittyä eettisiin kysymyksiin.
Rasisteiksi nykylapset kasvavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla esimerkillä, keskustelemalla oikeasta ja väärästä, lukemalla paljon.
Ensinnäkin empatian tunne on tärkeä, ilman sitä moraalia ei oikeastaan saa muodostettua, minkäänlaista. Empatiaa eli myötäelämistä muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan voi herätellä lukemalla paljon, hyvää kirjallisuutta. Lapsi herää tajuamaan, millaisia tunteita ja ajatuksia muilla on suhteessa häneen. Huomaa, että muilla on hänestä riippumatta tunteita ja toiveita.
Toiseksi tulee lapsen tunteiden ja oikeuksien kunnioittaminen. Jos lasta kohtelee julmasti, vähätellen ja epäoikeudenmukaisesti, antaa huonon esimerkin, ja moraalin ulkokultainen tuputus ei onnistu. Eli lapsi pitää huomioida, hänen toiveistaan keskustella ja niitä toteutaakin soveltuvin osin. Häntä pitää kohdella samanarvoisesti muisen rinnalla: ei nostaa edelle muttei myöskään työntää taka-alalle.
Kolmanneksi tulee asenne muuhun yhteiskuntaan. Jos kotona kovaan ääneen mollataan maahanmuuttajia, läskejä, savolaisia tai vaikkapa naisia, lapsi imee sen puheen kuin sieni. Oppii negatiivisia asenteita myös muita ihmisryhmiä kohtaan. Mieti siis, mitä puhut lapsen kuullen, vaikka et lapselle suoraan puhuisikaan.
Neljänneksi tulee oma toiminta. Jos löydät maasta jotakin arvokasta, mitä teet: varastatko sen itsellesi vai vietkö löytötavaratoimistoon? Lapsi huomaa nämä kyllä. Entä kaupassa, mitä teet jos saitkin vahingossa liikaa rahasta takaisin? Huomautatko kassalle vai pidätkö omanasi? Jos kerrankin pidät ja vielä iloitset asiasta kotona vahingoniloisena, vahinko on tapahtunut, ja on oikeastaan aivan turha lapselle selittää, ettei saa varastaa.
Viidenneksi tulevat vasta suusanalliset moraaliohjeet. Mutta nekin ovat tärkeitä, samoin se, että valvot lapsen noudattavan niitä. Jos lapsi näpistelee, puutu asiaan napakasti, pakota lapsi palauttamaan varastamansa ja kärsimään rangaistus.
Kuudenneksi tulee yhteiskunnan kommentointi. Meillä on lasten kanssa puhuttu aina paljon monenlaisesta, saastuttamisesta ja ilmastonmuutoksesta eläinrääkkäykseen ja koulukiusaamiseen. Ja nimenomaan puhuttu, ei pelkästään esitelmöity. Kannattaa kysyä lapsen mielipiteitä ja jutella niistä, menee oppi paremmin perille kuin jos vanhempi paasaa yksin!
Paljon tärkeitä juttuja. Ajattelen kaikista samalla tavalla. Erityisesti empatian korostaminen on mielestäni tärkeää sekä ymmärryksen siitä, että jokaisella ihmisellä on väliä. Siis sekä ihmisarvo että ainakin jonkinlaisia vaikutusmahdollisuuksia sekä omaan elämään että yhteiskuntaan.
Mutta sitä mietin, että vastauksesi kohdat kolme - kuusi sisältävät esimerkkejä nimenomaan yksittäisiä arvoväittämiä: varastaminen on väärin, muita tulee kohdella kunnioittavasti ja luontoa ei saa tuhota. Olen näistä kaikista samaa mieltä kanssasi.
Juuri tällä hetkellä yhteiskunta kuitenkin näyttää tarjoavan tilaa myös toisenlaisille ajatuksille ja kaikenlisäksi vielä tavalla, joka kyseenalaistaa sekä luonnon että muiden ihmisten kunnioittamisen oikeellisuuden. Nuo toisenlaiset ajatukset harvoin kestävät tarkempaa ja omaa napaa laajempaa moraalista tarkastelua, mutta toisaalta ihmiset hämmentävän usein tuntuvat olevan kovin laiskoja vaivaamaan päätään kovin monimutkaisilla asioilla. Ja tämä minua pohdituttaakin: miten voin varmistaa ettei lapsesta kasvaisi moraalisesti laiska oman navan tuijottaja.
Tähän mennessä kertyneitä neuvoja on siis ainakin lukeminen, keskustelu ja oman esimerkin antaminen. Kuulostaa hyvältä. Vieläkö heruu lisää ajatuksia? Erityisesti siihen ajatukseen että oikein toimiminen saattaa edellyttää joskus toimimista jossain määrin ainakin lyhyellä aikavälillä myös oman edun vastaisesti.
En erikseen vaan elämää elämällä.