Miesystävän tietokoneella pelaaminen kiristää välejä

Huonolta vaikuttaa parisuhde. Onko teillä mitään muuta yhteistä kun sänky? 

Meillä mies sanoi, että jos hänen pitää luopua pelaamisesta, joudun minä luopumaan jostain omasta mielestäni itselleni tärkeästä . Hän ei enää pelaa, mutta harrastaa muita asioita, joiden vuoksi ei ole kotona. Mies totesi, että kompromissi ei ole sitä, että hän luopuu jostain, molempien pitää luopua samanarvoisesta asiasta. Olen siis vielä enemmän yksin kuin ennen.

Ap mulla myös ruuturiippuvainen mies. On läsnä ja juttelee ehkä 2x10 minsaa illassa. Meillä on lapsia, heitä huomioi paremmin. Toisaalta ei voida mennä kahdestaan enää mihinkään ulos, missä tulisi juteltua. Jos kaipaat päivittäin toisen aikuisen läsnäoloa, harkitse jäätkö tuohon suhteeseen, asia tulee hiertämään teitä jatkuvasti. Lasten saaminen ei lopeta miehen pelaamista, se vain siirtää sen yöhön tms. muuhun ajankohtaan. Millään mitä sanot ja valitat ei tule tilanne muuttumaan, miehen aivot on jo nuoresta mukautuneet jatkuvaan kiinnostavaan ruutuvirikkeeseen. Tulevina vuosina kiinnostat häntä vielä vähemmän kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Huonolta vaikuttaa parisuhde. Onko teillä mitään muuta yhteistä kun sänky? 

Aikamoista analyysia. On tietysti, en ole lähtökohtaisesti onneton tässä suhteessa vaikka pelaaminen kiristää pantaa. Mulla on monta huonoa suhdetta takana, joten tunnistan huonon suhteen kun semmoisessa olen.

-ap

Esim. minun harrastukseni ovat baarissa kännien vetäminen ja tietokoneella pelaaminen. Kaikki muu aktiviteetti tapahtuu "olosuhteiden pakosta" tai siksi, että se nyt vain on järkevämpää esim. siivota kuin olla siivoamatta. Sovittiin sitten, että pelailen vaan tällä tietokoneella ja jätän kännäämisen vähemmälle. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä vastata näin, mutta et voi tehdä mitään mikä tuon lopettais. Mies tulee pelaamaan vielä 59-vuotiaanakin. Mieti jaksatko elää noin ennen kuin teillä on lapsia ja yhteinen asuntolaina.

Mitä tapahtuu, kun mies täyttää 60? Miksi pelaaminen loppu silloin?

No, hyvä merkki tuossa on se että teillä sentään jokin keskusteluyhteys on. Mielestäni ei vielä kannata lyödä hanskoja tiskiin. Neuvoisin vielä kerran kertomaan kumppanillesi, että hänen käytöksensä aiheuttaa mielipahaa ja toivot muutosta tilanteeseen. Olisiko mahdollista löytää kompromissi tilanteessa.

Itsellä oli hyvin samankaltainen tilanne aiemmin. Mies vietti kaiken vapaa-aikansa CS:n parissa ja kyllähän siinä pinna alkoi pukkua, kun jatkuvalla syötöllä mesoaa kuulokkeet korvilla ja jos erehdyit pyytämään laskemaan äänen volyymiä niin tuli tiuskintaa takaisin. Näiden neljän vuoden aikana tilanne on edistynyt siinä mielessä, että minulla on omat harrastukseni ja mies kyllä edelleen pelaa, mutta ottaa nyt toiveeni huomioon ja sitä yhteistä aikaa järjestetään esim. elokuvan tai ruoanlaiton merkeissä.

Pahoittelut sekavasta tekstistä, toivottavasti jotain jelppiä tästä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä vastata näin, mutta et voi tehdä mitään mikä tuon lopettais. Mies tulee pelaamaan vielä 59-vuotiaanakin. Mieti jaksatko elää noin ennen kuin teillä on lapsia ja yhteinen asuntolaina.

Mitä tapahtuu, kun mies täyttää 60? Miksi pelaaminen loppu silloin?

Löysimme Aspergerin.

Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa. Muistan miettineeni, että jos muuttaisin omaan asuntoon, niin näkisimmeköhän lainkaan. Ja sitä nyt suosittelenkin sinulle, omilleen muuttamista. Silloin miehen on pakko sopia näkemisestä kanssasi, koska et ole "saatavilla" yhteisessä kodissa. Ja voitte sopia yhteisestä tekemisestä tai sinun luona näkemisestä useammin kuin hänen luonaan näkemisestä.

Jos et halua erota, niin sinun pitää alkaa elää sinkun elämää eli menet ja tulet miten haluat. Hanki itsellesi harrastuksia, niin pääset pois kotoa. Osta kaupasta omat ruuat ja valmista ruoka vain itsellesi. En ymmärrä, miksi viet miehelle ruuankin nenän eteen, kyllä hän osaa tehdä itselleen ruuan, kun tulee tarpeeksi nälkäiseksi.

Muista vaan, että olet miehellesi ikuinen kakkonen. Sinun oma elämä menee hukkaan, jos odotat kuin koira miehen jalkojen juuressa, milloin mies huomaa sinut. Luultavasti mies ei edes huomaisi, jos joku päivä kuitenkin muutat muualle.

Kuulostaa tylyllle, mutta nythän sinä vain passaat teinipoikaa.

Koittakaa sopia ilta tai pari viikossa, jolloin mies ei pelaisi ja viettäisitte aikaa yhdessä?

Itse tietokoneriippuvaisena naisena etsin pitkään miestä, joka olisi myös, ettei oma pelailuni ja muu nöräilyni toisi ryppyjä rakkauteen. En oikeasti jaksaisi katsella hetkeäkään miestä, joka nalkuttaisi koneella pönöttämisestäni, saisi painua hevonkuuseen elämästäni.

Oma rakkaani nyt sitten pelailee omia juttujaan, minä omiani ja välillä pelataan yhdessä - vaatii toki kompromisseja, koska emme ole ihan samoista peleistä innostuneita. Ja tehdään toki kaikkea muutakin yhdessä, ei se tietokone sentään hallitse minunkaan elämääni, mutta kyllä, nörään useita tunteja päivässä.

Jos tuota gameriasi rakastat niin minusta parempi, että annat hänen harrastaa harrastustaan ja pyydät, että pitäisi välillä pelittömiä iltoja, jolloin voisitte tehdä jotain kivaa yhdessä.

Tekisi mieli neuvoa, että ala pelata itsekin, mutta jos se ei nappaa, etsi jotain muuta omaa tekemistä, mitä voit tehdä sillä aikaa, kun mies pelaa. Esim. kirjat, piirtäminen, käsityöt, some, joku liikuntaharrastus.

Loppuun heitto, että ruvetkaa miehesi kanssa pelaamaan yhdessä Pokemon Gota, siinä tulee liikunta ja yhdessäolokin samalla. :D

Miehesi kertoo sinulle koko ajan, mikä hänen arvojärjestyksensä on. Kannattaa kuunnella.

Olin aikaisemmni miehen kanssa joka pelasi paljon ja itse taas tykkään urheilla ja ulkoilla. Siitä tuli riitaa ja tehtiin liian vähän yhdessä asioista, koska ei ollut samoja mielenkiinnonkohteita... parempi oli siis etsiä mies joka myös tykkää samoista asioista kuin minä. Ehdota teille jotain yhteistä tekemistä? 

Vierailija kirjoitti:

Olin aikaisemmni miehen kanssa joka pelasi paljon ja itse taas tykkään urheilla ja ulkoilla. Siitä tuli riitaa ja tehtiin liian vähän yhdessä asioista, koska ei ollut samoja mielenkiinnonkohteita... parempi oli siis etsiä mies joka myös tykkää samoista asioista kuin minä. Ehdota teille jotain yhteistä tekemistä? 

Miksiköhän naismaiset miehet eivät sitten vie kaikkia naisia, jos yhdessä tekeminen on parisuhteen perusta?

Tämä toimii hyvin niin kauan kuin ei ole lapsia, sitten noi yhteiset tekemiset jäävät pois.

T. Aikaisemmin tässä ketjussa kommentoinut

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa sopia ilta tai pari viikossa, jolloin mies ei pelaisi ja viettäisitte aikaa yhdessä?

Itse tietokoneriippuvaisena naisena etsin pitkään miestä, joka olisi myös, ettei oma pelailuni ja muu nöräilyni toisi ryppyjä rakkauteen. En oikeasti jaksaisi katsella hetkeäkään miestä, joka nalkuttaisi koneella pönöttämisestäni, saisi painua hevonkuuseen elämästäni.

Oma rakkaani nyt sitten pelailee omia juttujaan, minä omiani ja välillä pelataan yhdessä - vaatii toki kompromisseja, koska emme ole ihan samoista peleistä innostuneita. Ja tehdään toki kaikkea muutakin yhdessä, ei se tietokone sentään hallitse minunkaan elämääni, mutta kyllä, nörään useita tunteja päivässä.

Jos tuota gameriasi rakastat niin minusta parempi, että annat hänen harrastaa harrastustaan ja pyydät, että pitäisi välillä pelittömiä iltoja, jolloin voisitte tehdä jotain kivaa yhdessä.

Tekisi mieli neuvoa, että ala pelata itsekin, mutta jos se ei nappaa, etsi jotain muuta omaa tekemistä, mitä voit tehdä sillä aikaa, kun mies pelaa. Esim. kirjat, piirtäminen, käsityöt, some, joku liikuntaharrastus.

Loppuun heitto, että ruvetkaa miehesi kanssa pelaamaan yhdessä Pokemon Gota, siinä tulee liikunta ja yhdessäolokin samalla. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikaisemmni miehen kanssa joka pelasi paljon ja itse taas tykkään urheilla ja ulkoilla. Siitä tuli riitaa ja tehtiin liian vähän yhdessä asioista, koska ei ollut samoja mielenkiinnonkohteita... parempi oli siis etsiä mies joka myös tykkää samoista asioista kuin minä. Ehdota teille jotain yhteistä tekemistä? 

Miksiköhän naismaiset miehet eivät sitten vie kaikkia naisia, jos yhdessä tekeminen on parisuhteen perusta?

Jos tarkoitat "naismaisella" miestä, jolla on hyvät parisuhde- ja keskustelutaidot, tykkää viettää aikaa kumppaninsa kanssa, ymmärtää esimerkiksi kulttuurin ja tapahtumissa käynnin päälle, haluaa tehdä arjesta kivaa yhteistä aikaa ja on romanttinen, niin... kyllähän me viemmekin.

No ei tuo ole parisuhde.

Miksei nämä pelaajat voi pariutua keskenään? Onhan narkkaritkin yleensä yhdessä.

Ap sanon vielä sulle, että lähes kaikissa miehissä on joku "vika". Ihminen valitsee helposti itselleen puolison, joka muistuttaa lapsuuden tunneympäristöstä. Esim. mä en saanut lapsena tarpeeksi huomiota, toinen vanhempi oli poissaoleva henkisesti, esim. ei juuri katsonut silmiin tai kuunnellut, toinen fyysisesti poissa. Jos sulla samanlainen tausta, mieti tota juttua vielä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tietokoneriippuvaisena naisena etsin pitkään miestä, joka olisi myös, ettei oma pelailuni ja muu nöräilyni toisi ryppyjä rakkauteen. En oikeasti jaksaisi katsella hetkeäkään miestä, joka nalkuttaisi koneella pönöttämisestäni, saisi painua hevonkuuseen elämästäni.

En koskaan alennu nalkuttamaan toiselle, mutta teen kyllä selväksi, mitkä omat parisuhdetarpeeni ovat. Voin olla tukena addiktion murtamisessa, mutta jos toinen ei osoita edes halua vastata tarpeisiini, ei suhteesta silloin tietenkään mitään tule.