Miesystävän tietokoneella pelaaminen kiristää välejä

Oli addiktio mikä hyvänsä ei parisuhteesta tule mitään. Puhe vaikuttaa tunnin pari sitten addiktio vie usko pois.

Ikävä vastata näin, mutta et voi tehdä mitään mikä tuon lopettais. Mies tulee pelaamaan vielä 59-vuotiaanakin. Mieti jaksatko elää noin ennen kuin teillä on lapsia ja yhteinen asuntolaina.

Miten mies muuten reagoi sun itkupotkuraivareihin? Nostaako katseen ruudulta?

Miksette pelaa yhdessä?

Joo, siedin minäkin kunnes tuli lapsi kuvioon eikä mikään miehen pelaamisessa muuttunut, päinvastoin pakeni kaikesta velvollisuudesta ja suuttui jopa lapselle jos häiritsi pelaamista. Ero tuli (liian myöhään). En suosittele ainakaan lapsia hankkimaan sitten.

Pelkällä puheella et tule saamaan ratkaisua aikaan. Mielestäni ainoa keino on koukuttaa mies myös johonkin toiseen asiaan. Mielummin johonkin toiseen harrastukseen, jota voisitte sitten harrastaa yhdessä. Pelaaminen vähenee ja saatte edes jotain laatuaikaa kahdestaan. Mies tuskin siltikään tulee ikinä istumaan iltoja sohvalle, vaan kyllä se "kotiaika" on sitä pelaamista. Kannattaa varmaan miettiä tarkkaan jaksaako tuota. 

- M31 joka pelasi ennen helvetisti, nykyään on muitakin harrastuksia jotka kiinnsotavat, mutta vieläkin pelaan paljon.

Puhutko minusta...ai niin, ei mulla ollutkaan tyttöystävää.

töissäkäyvä mies joka pelaa kaikki vapaa ajat tietokoneella

Jooh näitä vastauksia mä aikalailla odotin. Mä vaan ihan oikeesti haluisin uskoa että kykenisin jotenkin tilannetta muuttamaan.. Tuntuu niin hirveältä ajatukselta erota "hyvästä" parisuhteesta tietokoneen takia. Ja sulle joka kysyit miten reagoi itkuraivareihin, niin nostaa kyllä katseensa ja ollaan käyty pitkiä keskuteluja molempien huutaessa ja itkiessä mutta siinä mielessä omaan huonon luonteenpiirteen, etten osaa olla vihainen niin annan yleensä samantien anteeksi ja olen kuin ei mitään.

Toi yhteinen harrastus oli hyvä idea, ollaan käyty yhdessä esim kuntosalilla mutta sitten mies löytää sen "peliajan" jostain muusta raosta joten hyöty aikalailla 0.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Miksette pelaa yhdessä?

Pelataan myös yhdessä. Tosin ei tietokoneella ja ihan erityyppisiä pelejä. En ole strategisten korttipelien ja fantasiaörkkiammuskelujen kaveri. :D

Pelaako se jotain moninpelejä? Jos sillä on edes jonkulaista halua ratkaisuun, niin tiedän miehiä jotka ovat tiputtaneet osallistumistaan noihin moninpelijuttuin. Kiltoihin, klaaneihin jne. Ei täysin mahdodonta. 

Vierailija kirjoitti:

Pelaako se jotain moninpelejä? Jos sillä on edes jonkulaista halua ratkaisuun, niin tiedän miehiä jotka ovat tiputtaneet osallistumistaan noihin moninpelijuttuin. Kiltoihin, klaaneihin jne. Ei täysin mahdodonta. 

Tiedän kaksi peliä mitä se pelaa ja joihin koukuttuu uudestaan vuorotellen. Toinen on peli, jota pelaa kuulokkeet päässä kavereidensa kanssa, mutta ei yksin. Ymmärrän tuon pelin, koska on siinä tekemisissä oikeiden ystäviensä kanssa jotka asuvat kauempana. Nyt vuorossa on joku v*tun korttipelihässäkkä jossa pelataan vastustajaa vastaan. Eilen pelasi 14h koska oli pakko päästä maailman 2000 parhaan joukkoon ennenkuin kausi vaihtuu. :D

Ihan sama juttu täällä, yhdessä ollaan asuttu 2 vuotta. Lähtee mun kanssa kyllä koiria lenkittämään ja usein muuhunkin puuhaan, jos jaksan keksiä, mutta kyllästyttää aina olla se joka tekee aloitteen yhteiseen tekemiseen ja pähkäilee mitäs sitä tänään keksis. Mies tulee töistä yleensä 9 jälkeen illalla ja pelaa usein yli puolenyön, joskus kolmeen asti. Plus päivällä ennen töitä pelaa minkä kerkeää eli jos en raahaa lenkille, kauppaan tms. Tosi kiltti ja ihana mies muuten ja ollaan keskusteltu kyllä asiasta ilman mitään lopputulosta. Nyt meille on sitten vauvakin tulossa. Voin vain toivoa että lapsen hoito menee pelaamisen edelle (edes iltaisin/öisin, käyn miestä monta tuntia aikaisemmin nukkumaan yleensä).

Oon vaan tullut siihen lopputulokseen että pitäköön sitten harrastuksensa, mulle jää enemmän omaa aikaa esim. lukea kirjoja...

Ap jatkaa. Viittasin jo tuossa että olen vähän pehmo olemaan "loukkaantunut" tai "vihainen" niin en tiedä ymmärtääkö mies edes että kohta on oikeesti valittava tietokoneen ja parisuhteen väliltä. En haluisi mitään hirveää tappelu asiasta, vaan saada miehen oikeesti ymmärtämään miten tosissani olen.

Taas näitä prinsessaharhailijoita moneskohan tänään.. Vai ei sais mies pellaa koneella vaan pitäis olla kokoajan naista huomioimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaako se jotain moninpelejä? Jos sillä on edes jonkulaista halua ratkaisuun, niin tiedän miehiä jotka ovat tiputtaneet osallistumistaan noihin moninpelijuttuin. Kiltoihin, klaaneihin jne. Ei täysin mahdodonta. 

Tiedän kaksi peliä mitä se pelaa ja joihin koukuttuu uudestaan vuorotellen. Toinen on peli, jota pelaa kuulokkeet päässä kavereidensa kanssa, mutta ei yksin. Ymmärrän tuon pelin, koska on siinä tekemisissä oikeiden ystäviensä kanssa jotka asuvat kauempana. Nyt vuorossa on joku v*tun korttipelihässäkkä jossa pelataan vastustajaa vastaan. Eilen pelasi 14h koska oli pakko päästä maailman 2000 parhaan joukkoon ennenkuin kausi vaihtuu. :D

Selkeästi mies on löytänyt harrastuksen, johon suhtautuu intohimolla. Olen kateellinen

66688 kirjoitti:

Ihan sama juttu täällä, yhdessä ollaan asuttu 2 vuotta. Lähtee mun kanssa kyllä koiria lenkittämään ja usein muuhunkin puuhaan, jos jaksan keksiä, mutta kyllästyttää aina olla se joka tekee aloitteen yhteiseen tekemiseen ja pähkäilee mitäs sitä tänään keksis. Mies tulee töistä yleensä 9 jälkeen illalla ja pelaa usein yli puolenyön, joskus kolmeen asti. Plus päivällä ennen töitä pelaa minkä kerkeää eli jos en raahaa lenkille, kauppaan tms. Tosi kiltti ja ihana mies muuten ja ollaan keskusteltu kyllä asiasta ilman mitään lopputulosta. Nyt meille on sitten vauvakin tulossa. Voin vain toivoa että lapsen hoito menee pelaamisen edelle (edes iltaisin/öisin, käyn miestä monta tuntia aikaisemmin nukkumaan yleensä).

Oon vaan tullut siihen lopputulokseen että pitäköön sitten harrastuksensa, mulle jää enemmän omaa aikaa esim. lukea kirjoja...

Jaa että vauvakin piti siihen hommata. Jos jo nyt pelaaminen menee sinun edellesi, menee se varmasti lapsen hoidonkin edelle. Noh, toiset elää toivossa koko elämänsä tai ainakin parhaan ajan siitä.

Meillä mies ja sen kaverit ovat kanssa pelanneet aina paljon ja aiheutti meilläkin ensimmäisinä vuosina paljon riitoja kun minusta se oli typerää ajanhaaskausta ja miehelle se oli taas tärkeä osa hänen elämäänsä ja kiinnostuksenkohteita.

Luovittiin ja tehtiin kompromisseja, selkeästi tilaa ja aikaa miehelle jolloin hän saa rauhassa keskittyä pelaamiseen ja selkeästi myös sitä aikaa kun konetta ei hakata. Riitojahan se aiheutti toki kun minä en ymmärtänyt miten tärkeää pelaaminen miehelle on ja mies ei ymmärtänyt miksi se minua häiritsi niin paljon.

Kaikki meilläkin muuten hyvin että en minä sinua eroamaan kannusta vain siksi että jokin kiinnostuksenkohde ei osu yksiin ja meillä pelaaminen vähentyikin todella paljon kun tehtiin lapsi ja arkisisältö elämässä näin muuttui. Nykyään mies ei välillä kausiin pelaa lainkaan mitään pitkiin aikoihin ja välistä innostuu ja uppoutuu taas jonkin pelin pyörteisiin mutta pelailee yleensäkin silloin kun lapset ovat nukkumassa tai on itse joko meillä tai kavereillaan pitämässä peli-iltoja jolloin sitten hakataankin pelata yö läpeensä.

Minusta typerää haukkua toisten harrastuksia vain koska ei itse ymmärrä tai ole kiinnostunut mutta ymmärrän että miksi sinua närästää jos peli syö paljon yhteistä aikaa ja tekemistä. Yrittäkää rauhallisesti keskustella kompromissi.

Ei tuollainen ole kahden kypsän aikuisen parisuhde. Miehelle sopisi sinkkuus paljon paremmin ja ihmettelen jos on ollut aiemmin pitkässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Viittasin jo tuossa että olen vähän pehmo olemaan "loukkaantunut" tai "vihainen" niin en tiedä ymmärtääkö mies edes että kohta on oikeesti valittava tietokoneen ja parisuhteen väliltä. En haluisi mitään hirveää tappelu asiasta, vaan saada miehen oikeesti ymmärtämään miten tosissani olen.

Tiedätkö, ei sillä sille miehelle ole loppujen lopuksi väliä, miten tosissasi olet. Se on vaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ja sen kaverit ovat kanssa pelanneet aina paljon ja aiheutti meilläkin ensimmäisinä vuosina paljon riitoja kun minusta se oli typerää ajanhaaskausta ja miehelle se oli taas tärkeä osa hänen elämäänsä ja kiinnostuksenkohteita.

Luovittiin ja tehtiin kompromisseja, selkeästi tilaa ja aikaa miehelle jolloin hän saa rauhassa keskittyä pelaamiseen ja selkeästi myös sitä aikaa kun konetta ei hakata. Riitojahan se aiheutti toki kun minä en ymmärtänyt miten tärkeää pelaaminen miehelle on ja mies ei ymmärtänyt miksi se minua häiritsi niin paljon.

Kaikki meilläkin muuten hyvin että en minä sinua eroamaan kannusta vain siksi että jokin kiinnostuksenkohde ei osu yksiin ja meillä pelaaminen vähentyikin todella paljon kun tehtiin lapsi ja arkisisältö elämässä näin muuttui. Nykyään mies ei välillä kausiin pelaa lainkaan mitään pitkiin aikoihin ja välistä innostuu ja uppoutuu taas jonkin pelin pyörteisiin mutta pelailee yleensäkin silloin kun lapset ovat nukkumassa tai on itse joko meillä tai kavereillaan pitämässä peli-iltoja jolloin sitten hakataankin pelata yö läpeensä.

Minusta typerää haukkua toisten harrastuksia vain koska ei itse ymmärrä tai ole kiinnostunut mutta ymmärrän että miksi sinua närästää jos peli syö paljon yhteistä aikaa ja tekemistä. Yrittäkää rauhallisesti keskustella kompromissi.

Itse pelaaminen ei harrastuksena ole minusta lainkaan typerää. On hyvä että on edes joku harrastus ja ajanviete mikä kiinnostaa. En vaan usko että se olisi vastaavassa tilanteessa miehellenikään ok jos laiminlöisin häntä jatkuvasti ja viettäisin työpäivien lisäksi harrastukseni parissa kaiken hereilläoloaikani. Jonkinnäköinen kompromissi olisi tietysti kaikista optimaalisin ratkaisu.

-ap