Muita joilla ei siskojensa kanssa aikuisena vaan synkkaa? Rehellisesti, mun on vaikea keksiä

Että aikuisena päätän itse kenen kanssa aikani vietän ja viihdyn.Mitään pakkoa ei ole,vaikka olisi sisarus.Tsemppiä irtiottoon!!

No et säkään kovin sydämelliseltä vaikuta, et....

Minä olen todella läheinen sisarusteni kanssa, vaikka meillä luonteet eroavatkin aika paljon. Ja varsinkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä läheisemmäksi koen siskoni. Koen sen suunnattomana etuna elämässä, että minulla on niin upeita läheisiä ihmisiä.

Mutta kemioille kun ei minkään mahda. Äitini ei ole tekemisissä sisarustensa kanssa juuri ollenkaan. Heillä vain ei yksinkertaisesti luonteet sovi yhteen. Minkä sille tekee? He pärjäävät juhlissa yms. mutta muuten eivät ole tekemisissä. Äidilläni on sitten taas paljon ystäviä paikkaamassa. Onko sinulla sitten taas "korvaavia" ystäviä?

Mäkin toivotan tsemppiä irtiottoon, mut älä ihmettele jos joku feidaa sut samoin perustein joskus.

Mä en ymmärrä miksi muita pitää haukkua?! Jos ei tule toimeen, älä ole tekemisissä, mutta lopeta myrkyn kylväminen.

Juu on kokemusta. 8v vanhempi isosisko aina kilpaillut kanssani ulkonäöstä, miehistä jne, yrittänyt joka välissä nollata haukkumalla muka vitsillä bimbon ja halvan näköiseksi, mun meikkaamista, pukeutumista... Piste iin päälle taannoin oli, kun menin hyvää hyvyyttäni yöthoitamaan väsyneen siskon ekaa lasta jotta hän sais nukkua, sain haukut kun en pitänyt rintsikoita yöpuvun alla yöllä, ja tästä päätteli, että yritän iskeä hänen miestään (joka on lähempänä omaa kuin siskoni ikäluokkaa). Ton jälkeen luovutin. Oksettava tyyppi.

Ei todellakaan tarvitse olla väleissä vain siksi, että on "samaa verta", en minäkään jaksa nähdä ilkeää isääni kuin pakon edessä. Tässä siskoasiassa en tosin voi antaa vertaistukea, sillä minulla on aina ollut todella hyvät välit siskoihini.

Mulla ei ole ihan noin negatiivinen suhde siskoihin(2kpl vanhempia ja kaksi nuorempaa), mutta kuitenkin... Ei olla missään määrin läheisiä enkä koe, että meillä olisi paljoakaan yhteistä. Käyn harvakseltaan lapsuuden kotipaikkakunnalla ja silloin yleensä näen siskoja. Kai sitä aina jotain juteltavaa keksii, mutta en kyllä mitenkään kaipaa heidän seuraansa, kun olen nykyisellä kotipaikkakunnallani useamman sadan kilometrin päässä. Harvemmin olemme yhteydessä puhelimitse.

Meillä ei myöskään vanhemmat oikein tajua miksi en kaipaa siskojani. Syyllistävät jatkuvasti siitä kuinka itsekäs olen, kun en tue siskoja elämän myrskyissä, joita tuntuu heillä olevan paljon enemmän kuin minulla. Olen kuulemma itsekäs. En vain jaksa sitä jatkuvaa draamaa, jota joillakin heistä on koko ajan päällä. Mielummin keskityn elämään draamavapaata elämää mieheni ja lapseni kanssa. Nautin paljon enemmän heidän ja muutaman hyvän ystäväni seurasta kuin siskojeni.

Lapsia minulla on itselläni vain yksi. Todennäköisesti en koskaan edes yritä saada toista. Sen verran paskoja siskoja mulla on.

Kyllä mulla on ystäviä, käsittääkseni myös siskoillani on. Ystävien kanssa ei ole ikinä ollut vaikeaa, toisin kuin siskojen. ap

mul ei onneks oo tota ongelmaa vaan tulen veljeni kans hyvin toimeen.

Todennäköisesti en olisi tekemisissä siskoni kanssa lainkaan, jollei äiti ajoittain tuputtaisi. Vähän pakkopullaa vissiin meille molemmille ne puolen vuoden välein tapahtuvat yhteydenotot. Niin ne elämät lähtee eri teille. Itse en jaksa sitä ylimääräistä draamaa, päihteitä ja valheita, siskoni kai kokee minut tylsäksi ja joutuvansa esittämään todellisuutta kunnollisempaa roolia seurassani. Äiti kai jaksaa toivoa että olisimme molemmat kunnollisia ja keskenämme läheisiä.