***PCO-PLIKAT MAALISKUULLE***
Huomenet kaikille ja ihanaa alkanutta maaliskuuta!
MÖRÖTIN-81: Tuhannesti onnea ja tervetulo mukaan!!! Tänne mahtuu kyllä ja pian olet sinäkin jo tuttu joukossamme=) Joukkomme on vielä pieni, mutta ah, ihanaa aina lukea plussanneita PCO-plikkojen tarinoita=)
BISOUS: Jep, juuri noita kipuja olen tuntenut valitettavasti tässä raskaudessa jo viikosta 16 lähtien=( Ja huolestuneena siitä olen neuvolassakin kysellyt, mutta se vaan on niin että toisilla saattaa alkaa hyvinkin varhaisessa vaiheessa noi liitoskivut (symfyysi kivut=häpyluu liitoskivut). Eli paikat vaan alkaa valmistumaan tulevaan synnytykseen. Siis en usko että sullakaan syytä huoleen. Mulla ne kivut ovat ainakin olleet nyt tässä toisessa raskaudessa aivan hirvittävät ja varsinkin, jos on vähänkin enemmän päivällä kävellyt, menee yö valvoen. Nyt sain lantiotukivyön joka tuntuu hieman auttavan ja sitten vaan neuvolassa käskivät ottaa Padanolia. Kuulema muuta apuja ei ole. Mutta lohduttivat, että eivät ole pysyviä, että häviävät synnytytksen myötä...heh,heh...
PIIPPULI: No, sinä se sitten vain vielä odottelet massun pullahdusta=) Täällä tuskaillaan jo kenkien laitossa, nauhoista puhumattakaan...äh ja puh...
OMAA NAPAA: Se on ohi sitten, nimittäin työt!!=) Eilen oli viimeinen päivä ja nyt vain ollaan, odotellaan ja valmistellaan. Hassua ajatella, että palaan työmarkkinoille vasta aikaisintaa vuoden päästä=) Mutta kyllä on ihanaa jäädä kotiin. Yöt ovat olleet niin huono uniset, että kun päivän on tehnyt töitä on ilta kotona ollut tuskaan. Ja täällä nyt kun kuitenkin on tuo 2,3V esikoinen ja vaatii tietysti omansa, niin nyt kyllä helpottaa kun voi päivälläkin ottaa pienet unet.=)
Hieman huolen aihetta on tuonut suru uutinen jonka saimme sunnuntaina. Läheinen ystäväni, jolla oli laskettuaika parin viikon päästä sai kuulla yhtäkkiä ettei vauvan sydämen ääniä enää kuulunut=( Ja mitään ei ollut tehtävissä. Sydän vain ei jaksanut. Kyllä se pysäytti taas ja pisti miettimään, että eipä tässä koskaan voi olla varma ja pelko seuraa loppuun asti. No, mutta omassa mahassa on liikkeet jatkuneet vilkkaina edelleen ja huomaankin nyt niitä vielä tarkemmin seurailevani. Seuraavaa neuvolalääkäriä kahden viikon päästä odottelen kauhulla että mitä se puntari nyt näyttää ja sf mitta. No, sen näkee sitten.
Kuulumisiin!!
H-R rv 28+2
Kommentit (25)
Heti ihan ekaksi mahtavat onnittelut Mörötin! Toi alkuraskaus on aika pelottavaa aikaa, ei auta elää kuin päivä kerrallaan. On ihan elävästi mielessä ja tietty kaikkea outoa säikähtää ihan niin kauan kun vauva on sylissä. Mutta onnea ihan tuhottamasti ja kyllä kaikki menee hyvin.
Ihan liitoskivuilta mustakin kuulostaa. Mullakin on just sellasta jomottavaa kipua tuol alapääs mutta oon jo osannut rauhoittua noiden suhteen. Nyt on vähän helpompaa ton huolehtimisen suhteen kun vauva potkii, tietää sen ainaskin olevan siellä vielä.
Nyt on alkanut muuten jo vähän tuntemattomimmatkin ihmiset töissä kyseleen kainosti asiasta. Tietty ihan lähimmät on jo tienneet iät ja ajat. Et eiköhän toi masu oo aika kivasti pyöristynyt :D
Rv 21+1
Täällähän sitä maaliskuuta (jo!!!) aloitellaan. Mukavaa kun kesä lähestyy, kaikin puolin.
Mörötin: kovasti vaan paljon tervetuloa tänne pinoilemaan. Mä ainakin muistan sut jo tuolta lapsettomuuspuolelta, vaikka siellä plikkojen pinot tuntuivat vähän hyytyneet loppuaikana siellä hengatessa. Hyvin elävästi on mielessä nuo alkuraskauden pelot, välillä olen oikein ihmetellyt miten selvisin järjissäni sinne ekaan ultraan asti. Rv6+ muistan hädissäni kyselleeni juuri vihlaisuista tuolta odotuspuolelta, yhden päivän olin ihan varma että tässä se sitten oli. Oireiden vaihteleminen myös hermostutti, välillä rinnat superkipeät ja välillä ei mitään. (siitäkin sain useammat itkukohtaukset aikaan). Tuttua siis on, koita vaan jaksaa uskoa raskauteen, kyllä ne viikot siitä hujahtavat. Nyt kun liikkeet tuntuvat on olo rauhallisempi, tosin sitten ne hiljaisemmat päivät huolestuttavat. Joten kaipa tämä on sellaista yhtä huolehtimista koko raskausaika ja sitten se vasta alkaakin kun lapsi syntyy ;)
(H-R): kiitos kun kerroit kokemuksistasi noista kivuista, helpotti tietää että muillakin on ollut vastaavaa. Eivät tosiaan ole mitään herkkua. Nyt kun olen ottanut vähän iisimmin pari päivää, niin ovat myös kivut olleet enempi poissa kuin läsnä. Ja onnea töiden loppumisesta, on varmasti ihana jäädä kotiin keskittymään raskauteen loppuajaksi.
Sweet: Mullakin tuntuu vatsa kasvaneen muutamassa viikossa aika paljon. Bussissa tarjotaan paikkaa ja vieraatkin ihmiset kyselevät ja ihastelevat masua. Eipä sitä kyllä tule paljon enää peiteltyä, päinvastoin! Miten usein päivässä tunnet vauvan liikkeitä? Mä huomaan välillä kesken päivän jotain möyrimistä, mutta sitten illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä olen ottanut pienen " keskusteluhetken" vauvan kanssa. Silittelen masua ja juttelen ja kuullostelen liikkeitä. Välillä menee kyllä " aikataulut ristiin" ja pieni taitaa olla nukkumassa, ja silloihan sitä vähän äiti hermostuu että onko kaikki hyvin. No tänä aamuna oli niin suloista muksauttelua taas, että ihan tippa tuli linssiin.
Mukavaa maaliskuuta kaikille.
bisous rv 21+3
H-R: Onnea mammalomasta :) Mä justiinsa laskin että yhteensä 11vkoa on mulla töitä jäljellä (kun olen 2vkoa lomareissulla) eli yhteensä about 55 aamua kammassa jäljellä ;) Paitsi niistä pitää poistaa pari vapaapäivää ja pari extra-lomapäivää eli varmaankin about 50 aamua :))) Hui -olipas surullinen uutinen sulla kerrottavana. kaikkea voi sattua. Yhden puoli-tutun vauva kuoli synnytyksessä. Kuulemma tosi harvinaista mutta näin kävi.En tiedä yksityiskohtia enkä silloin halunnutkaan tietää. Mun mies pelaa yhtä pallopeliä samassa joukkueessa sen naisen miehen kanssa. Siitä on jo aikaa monta vuotta ja niille on onneksi siunaantunut jo toinen lapsi. Surullista silti ja kaikkeen siis pitää varautua :(
MÖRÖTIN: Juuh kyllä sä kärryille pääset. Elä huoli nipailuista. Ihan normalaia. Ite olin myös ihan soikeena kaikesta nippailusta ja vuodosta.Mulla niitä menkkamaisia kipuja oli aika pitkällekkin. oliskohan oollut peräti rv 9 asti. Loppuvaiheessa ne oli oikeen kunnon kouristuksia. Yks kerta menin ihan kaksinkerroin kävelyllä kun niin nippas. Mulla katos välillä oireet ihan kokonaan (flunssa vei raskausoireet) ja olin varppi että se oli sit tässä. No ei ollut.
Bisous: miten te jaksatte jutella sille asukille? Mulla ei tunnu yhtään että sille pitäisi puhua. Varmaan johtuu siltä kun tuntuu että sitä ei ole siellä...No ehkä mäkin " höyrähdän" sitten joskus.
(.) Olen luultavasti tuntenut perina iltana liikkeitä. Tosin niin hentoisia että en voi olla varma. Eli en laske niitä nyt vielä liikkeiksi. Sitten kun tulee kunnon muksautus niin sietten kyllä se on " sitä" . Maha on ilmeisesti alkanut nyt tulemaan ylöspäin!!! On ollut pistävää kipua vatsan sivussa eilen ja tänään. Aamulla kumpu näytti jotenkin isommalta ja kyllä vähän tuntuukin isommalta. Vanhat housut ei menneet eilen enää napista kiinni eli taitaa se sieltä tulla sittenkin!!!
Piippuli 17+4
nyt kyllä taas hävettää kun en jaksa lukea tekstiäni koskaan läpi ennen nappulan painallusta. Kun kirjoitan super-vauhtia täällä aina niin tulee miljuuna kirotuvihrettä ;;)
((((kumartelee ja pyytelee anteeksi)))) :)
MÖRÖTIN: Juu, muistanen sinut kyllä tuolta lapsettomuus puolelta, mutta tosiaan kivaa, että pääsit tänne puolelle!!=) Noi sun huolet ovat aivan normaaleita! Sepäs siinä onkin kun ne alkuraskauden vaivat ovat tismalleen samat kuin että menkat alkais. Ja mulla kyllä tuli aika pitkän aikaa vielä ihan selkeitä " kuukautis" kipuja aina niinä ajankohtina kun niiden aika olis ollu. Eli siis ei auta muu, kuin pitää sormet ja varpaat ristissä (ja uskoa!!!) jotta massussa ollaan kiinnitytty kunnon tarrasukilla ja mukana pysyy=) Joko tiedät koska pääset ekaan ultraan? Mä kävin lapsettomuusklinikalla ekassa ultrassa rv7+ jolloin siellä nähtiin pienen pieni musta möykky joka jyskytti=)
Missäs muut plikat taas luuraa???
H-R rv 28+3