Minkä ikäisten lasten kanssa on omatoimista ja leppoisaa,
Kommentit (64)
Minkä ikäiset lapset aloittajalla?
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt eka kesä selvästi helpompi kun lapset 5v ja 7v. Riippuu toki lapsista ja myös asuinpaikasta, meillä iso piha jossa tilaa ulkoilla eikä aina tarvita järjestettyä ohjelmaa kuten kuvittelen kerrostalossa olevan.
No kerrostaloissa on isot pihat jossa on myös leikkialueet ja kaverit. Älyttömän helppoa vain mennä ulos ja turinoida naapurien kanssa kun lapset leikkivät.
Meillä on nyt 6 ja 9 vuotiaat ja vuoden verran on ollut jo aika helppoa. Auttaa että vanhempi on tosi fiksu ja auttaa ja opastaa pienempääkin.
Sanoisin, että elämäni 10- ja 8-vuotiaiden kanssa on melko leppoisaa. Toki heille pitää vielä esim ruoka tehdä, eikä ihan mihin tahansa voi keskenään päästää ja koulu- ja harrastusasiat vaativat vanhemmilta jonkin verran, mutta näiden kanssa voi aidosti viettää huolettomasti aikaa.
Mulla on leppoisaa ollut ihan minkäikäisten lasten kanssa tahansa, olen leppoisa luonne. Mutta omatoimisuus alkanut jostain 3v ylöspäin. t: aikuisen, kahden teinin ja yhden eskari-ikäisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin, että olenko jotenkin avuton kun koen väsymistä. Ap
Et todellakaan ole avuton, jos pienin on 3-vuotias ja keskimmäinenkään ei ole vielä koulussa. Kyllähän tuon ikäisissä vielä on paljon tekemistä. Sanoisin, kuten monet muutkin, että kouluiässä ne väsyttävimmät asiat alkavat olla ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt eka kesä selvästi helpompi kun lapset 5v ja 7v. Riippuu toki lapsista ja myös asuinpaikasta, meillä iso piha jossa tilaa ulkoilla eikä aina tarvita järjestettyä ohjelmaa kuten kuvittelen kerrostalossa olevan.
No kerrostaloissa on isot pihat jossa on myös leikkialueet ja kaverit. Älyttömän helppoa vain mennä ulos ja turinoida naapurien kanssa kun lapset leikkivät.
Minä koen omakotitalossa helppona nimenomaan sen että lapset voivat ulkoilla naapuruston kavereiden kanssa eikä siellä hiekkalaatikon reunalla tarvitse koko ajan istua. Voi tehdä mitä haluaa.
Nyt on helppoa! Vielä viime kesänä ei ollut.
Meillä nyt 10,9 ja 7 vuotiaat. Kulkevat itekseen kavereille, huolehtivat petustarpeistaan osin itse, osaavat uida yms. Mutta mikä tärkeintä osaavat joskus myös vaan olla; ei tarvitse omaa koko ajan järjestämässä ohjelmaa/ katsomassa kuinka pärjää/ mihin jo karkasivat yms.
Meillä lapset 8, 10 ja 12. Ja nyt alkaa olla helppoa. Edelleenkin äitiä tarvitaan moneen, mutta nyt heillä on jo järki päässä.
Minulla on kolme lasta ja tämän nuorimmaisen murrosikä on ehdottomasti ollut rankinta aikaa. Pikkulapsiaika oli ruusuilla tanssimista tähän verrattuna.
Hän reagoi avioeroon voimakkaasti, on häiriköinyt koulussa, käyttää alkoholia, on täysin tottelematon. Edellinen vuosi meni yhdessä sumussa ja pelossa. Aina kun puhelin soi tuli tuska ja vapina, soitetaanko koulusta, poliisista vai naapurista.
Mutta harvalla tällaista on, älkää peljästykö :) kerroinpahan vain oman tunnelmani. Nyt on kesä onneksi mennyt paremmin kuin kuvittelin, sai kesätöitä ja hoiti hommat tunnollisesti. Käsittääkseni vain muutaman kerran ottanut alkoholia ja silloinkin tullut kuosissa kotiin.... eli ehkä tämä paremmaksi muuttuu. Pääsi hyvään lukioon kyllä eli toivoa on.
15-vuotiaalla on jo jonkin verran omatoimisuutta. Ainakin rahankäytön suhteen.
Alakouluikäisten kanssa, nuorin menee 2. luokalle. Kyllä meillä ateriat laitetaan valmiiksi kaikille paikalla olijoille samaan aikaan, poissa ovat vain hyvällä syyllä, erikseen sovitusti. Leirit, vanhempien työt, muut mahdolliset menot tms. Nyt jäävät mielellään keskenään, jos vaikka ruokakaupassa kävisi. Voi mennä ja tulla vapaammin myös vanhemmat. Riittää sanoa, jotta nyt lähdetään, ja kaikki ovat kohta autolla, ei pukemisia tms. kuten pienten kanssa. Toki ikään kuuluvaa oman tahdon osoitusta, 12 v osoittaa jo olevansa ikänsä mukainen...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta ja tämän nuorimmaisen murrosikä on ehdottomasti ollut rankinta aikaa. Pikkulapsiaika oli ruusuilla tanssimista tähän verrattuna.
Hän reagoi avioeroon voimakkaasti, on häiriköinyt koulussa, käyttää alkoholia, on täysin tottelematon. Edellinen vuosi meni yhdessä sumussa ja pelossa. Aina kun puhelin soi tuli tuska ja vapina, soitetaanko koulusta, poliisista vai naapurista.
Mutta harvalla tällaista on, älkää peljästykö :) kerroinpahan vain oman tunnelmani. Nyt on kesä onneksi mennyt paremmin kuin kuvittelin, sai kesätöitä ja hoiti hommat tunnollisesti. Käsittääkseni vain muutaman kerran ottanut alkoholia ja silloinkin tullut kuosissa kotiin.... eli ehkä tämä paremmaksi muuttuu. Pääsi hyvään lukioon kyllä eli toivoa on.
Hyvin meneminen on näköjään erittäin suhteellista. Itse en olisi kokenut että on mennyt hyvin jos peruskolun päättänyt nuori olisi puoleen kesään mennessä ottanut vain muutaman kerran alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta ja tämän nuorimmaisen murrosikä on ehdottomasti ollut rankinta aikaa. Pikkulapsiaika oli ruusuilla tanssimista tähän verrattuna.
Hän reagoi avioeroon voimakkaasti, on häiriköinyt koulussa, käyttää alkoholia, on täysin tottelematon. Edellinen vuosi meni yhdessä sumussa ja pelossa. Aina kun puhelin soi tuli tuska ja vapina, soitetaanko koulusta, poliisista vai naapurista.
Mutta harvalla tällaista on, älkää peljästykö :) kerroinpahan vain oman tunnelmani. Nyt on kesä onneksi mennyt paremmin kuin kuvittelin, sai kesätöitä ja hoiti hommat tunnollisesti. Käsittääkseni vain muutaman kerran ottanut alkoholia ja silloinkin tullut kuosissa kotiin.... eli ehkä tämä paremmaksi muuttuu. Pääsi hyvään lukioon kyllä eli toivoa on.
Meillä on vain yksi lapsi. Eskariuhma oli perkeleellinen, siihen verrattuna murrosikä ja teinikoohotus olivat lastenleikkiä. Näinkin päin voi käydä....tsemppiä, hyviä niistä yleensä tulee.
Helpointa ollut tähän mennessä 8-10-vuotiaan kanssa. Nyt 11-vuotiaalla tullut joku murkkuikä, niin on kaikki taas hankalaa...
Eli mulla on ens kesänä lunkia? Ap
Riippuu myös vanhemmasta, jos on rento ja antaa esim. ulkoilla vapaasti ja ottaa itse ruokaa kaapista niin helpottaa siinä 5 ikävuoden kieppeillä.