Valtioiden rajat lakkaavat olemasta jo ennen meidän kolmekymppisten eläkeikää...

Tuskinpa vain. Tuomiopäivän pasuunoita on riittänyt, mutta silti vain porskutetaan.

Sekin on varmaan suurten ikäluokkien syy.

Toivottavasti ei. Sitten on jo Raamatun mukaan loppu aika lähellä.

Eiköhän nuo ap:n luettelemat asiat ole juuri niitä, jotka vahvistavat maiden rajoja. Vai luuletteko että esim. Suomessa löytyy innostusta laskea tulotaso Afrikan tasolle keski- ja matalapalkkatöissä? Globaalissa, rajattomassa yhteiskunnassa erittäin rikkaat voittavat, muut häivävät.

Resurssit ovat rajalliset eikä kaikille riittä hyvää/kivaa, joten useat valitsevat esim. omassa lähipiirissä asuvien ihmisten tukemisen ennen kuin jatkuvasti sotivien alueiden ihmisten tukemisen. Liikakansoitus on suurin ongelma eikä tuota ongelmaa ratkaista levittämällä liikakansoitusta laajemmalle aluelle maailmassa.

Itse epäilen että kansalaiset alkavat enemmän ja enemmän arvostamaan länsimaissa siellä saavutettua tulotasoa & rauhallisuutta, joten rajojen häivyttämiselle ei löydy poliittista tukea.

Valtioiden rajat lakkaavat olemasta kun ihmisten määrä vähentyy niin pieneksi, että yhteisöt eivät kilpaile samoista alueista, tai peräti niin pieneksi, että yhteisöjä ei ole (eikä sitten kyllä kauaa ihmisiäkään). Ilmastonmuutos ja rajalliset resurssit voivat hyvinkin lopulta viedä tähän, mutta ei ihan ensimmäisenä. Sitä ennen territoriaalinen kilpailu kovenee. Tämä tapahtuu kolmekymppistn sukupolven aikana. Ihmismäärän vähentymiseen voi mennä, ja jollei tule jotain ydinkatasteofia, menee useampikin sukupolvi.

Itse asiassa resursseja olisi suuremmallekin ihmismäärälle jos se vain olisi tasaisemmin jakautunut. Nyt rikkaammaat hamstraavat suurimman osan koska pitää olla kaikkea kivaa p**kaa koko ajan ja köyhemmille ei jää juuri mitään. Köyhemmissä maissa oltaisiin tyytyväisiä jos saataisiin edes viidesosa meidän elintasosta, sitten olisi rahaa koulutukseen ja ehkäisyynkin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhemmissä maissa oltaisiin tyytyväisiä jos saataisiin edes viidesosa meidän elintasosta, sitten olisi rahaa koulutukseen ja ehkäisyynkin.

Kehitysmaa Suomikin oli sata vuotta sitten ja siitä on noustu maailman huipulle. Mutta itse tekemällä, eikä odottamalla että isoiset armollisesti jakaisivat meille jotakin.

Kyllä sitä miettii minkälainen maailma on silloin, kun minä jään eläkkeelle.

T. 18v