Kertokaa miten hääparin pitäisi muotoilla kutsuun että lahjat toivotaan rahana?

Minuta rahan antaminen häälahjana on usein hyvä ratkaisu. -Ellei sitten ehdottomasti tiedä, mitä hääpari haluaisi saada lahjaksi ja on sitä varten antanut toivelitan, jota päivittää, joku niin ei tule kymmentä samaa kippoa tai kuppia.. Se mikä on hankalla on, että kuinka paljon rahaa on oikea määrä, ettei vaikuttaisi pihiltä, mutta ei myöskään sille, että "leveilisi."  -Hää kutsuun taas tarkan rahasumman kirjoittaminen on vähän kökköä, kun ei kai ole tarkoitus, että häihin pakko myydään pääsylippuja.

Minuta rahan antaminen häälahjana on usein hyvä ratkaisu. Ellei sitten ehdottomasti tiedä, mitä hääpari haluaisi saada lahjaksi ja on sitä varten antanut toivelitan, jota päivittää, joku niin ei tule kymmentä samaa kippoa tai kuppia..  Hankalaa vain on, että kuinka paljon rahaa ettei vaikuttaisi pihiltä, mutta ei myöskään sille, että "leveilisi."  -Hääkutsuun taas tarkan rahasumman kirjoittaminen on vähän kökköä, kun ei kai ole tarkoitus, että häihin pakko myydään pääsylippuja...

Annatakaa meille rahaa,

Saadaan kasvattaa elintasomahaa.

Fyffee, hynää , hilloo, massii,

meille vauhdilla ja sassiin.

Ei meitä kiinnosta muu kun mani,

turha tuoda mitään astioita hani.

Eli pistä pari sataa kuoreen meille

,oo ylpeä kun saat maksaa MEILLE!

Terkuin tuleva "so in löööööv aviopari joka eroaa viimestään 5 vuoden kohdalla"

Vaikka näin:

Lahjaksi toivotaan rahaa, älä silti ajattele meistä pahaa.

Jos rahaa et tahdo antaa, voit rakkautta kotiimme kantaa. 

Anna hymy tai oikein iso halaus, ota kanssamme samppanjaa kulaus. 

Kaikista tärkeintä on rakkaus, ei se millainen on lahjapakkaus. 

Tervetuloa!

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoo rehellisesti, että kaksi oman kodin täydellisine varusteineen omaa henkilöä muuttaa yhteen, niin kaikkea tarpeellista on jo niin paljon, että kierrätyskeskukseen menee pari peräkärryllistä tavaraa, niin voi esittää toivomuksen, että häälahjat annetaan rahana, jota hääpari käyttää mahdollisesti puuttuvien tavaroiden hankintaan. Jos jotain jää ylitse, se käytetään hääparin häämatkaan ja muihin häihin liittyviin kustannuksiin.

Tästä selonteosta tuskin kukaan vetää hernettä nenään, ainakin jos se on edes osittain totta.

Samantienhän voi ilmoittaa ne mahdollisesti puuttuvat tavarat, niin lahjan antaja voi ostaa. Pitää vain muistaa yksilöidä tarkasti:

Meiltä puuttuu jättipyyhkeet koko 200cm*150cm. Huom. vain Marimekon x-kuosiset vadelmanpunaisena käyvät, muita on turha raahata.

Vuosikymmeniä ovat ihmiset jo tajunneet viedä lahjaksi sen rahakuoren häihin, ihan ilman käskytystä kutsussakin.

Paitsi ne, jotka ovat halunneet antaa parille jotain erityistä, yleensä jotain mikä heille kuvastaa paria, kertoo yhteisestä menneisyydestä tai on muutoin merkityksellinen ei-rahallisella-tavalla.

Mä inhoan kaikkia rahanantokäskyjä kutsuissa, jos en tiedä mitään mielestäni täydellistä lahjaa pariskunnalle, niin vien rahaa.

Mutta ilman rahakäskyä mulla on vaihtoehto valita, esim. hyville ystävilleni antaisin muutakin kuin rahaa. Siksi en tykkää että se kutsussa kielletään.

"anna rahaa, muusta me ei välitetä."

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näin:

Lahjaksi toivotaan rahaa, älä silti ajattele meistä pahaa.

Jos rahaa et tahdo antaa, voit rakkautta kotiimme kantaa. 

Anna hymy tai oikein iso halaus, ota kanssamme samppanjaa kulaus. 

Kaikista tärkeintä on rakkaus, ei se millainen on lahjapakkaus. 

Tervetuloa!

eei,ei ei ei...

Ensinnäkin tuollaisella runolla kutsun keskipisteeksi nousee lahjominen, rahalla tai ei. Häiden keskipiste ei ole lahjat, niiden muoto tai tuleeko vai ei. Unohtakaa jo ne lahjat kutsuistanne, keskittykää siihen parin väliseen rakkauteen. Kuka antaa tärkeän osan kutsustaan, runon, jollekin lahjomiselle?

Elegantisti rahan pyytäminen häälahjaksi helpottaa myös monen vieraan lahjapäätöstä.

"Meillä on jo valmiina kodin tärkeät tavarat. Mikäli kuitenkin haluatte muistaa meitä lahjalla, voitte antaa sen   rahalahjoituksena. Käytämme sen yhteisen pitkäaikaisen unelmamme toteuttamiseen" tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näin:

Lahjaksi toivotaan rahaa, älä silti ajattele meistä pahaa.

Jos rahaa et tahdo antaa, voit rakkautta kotiimme kantaa. 

Anna hymy tai oikein iso halaus, ota kanssamme samppanjaa kulaus. 

Kaikista tärkeintä on rakkaus, ei se millainen on lahjapakkaus. 

Tervetuloa!

eei,ei ei ei...

Ensinnäkin tuollaisella runolla kutsun keskipisteeksi nousee lahjominen, rahalla tai ei. Häiden keskipiste ei ole lahjat, niiden muoto tai tuleeko vai ei. Unohtakaa jo ne lahjat kutsuistanne, keskittykää siihen parin väliseen rakkauteen. Kuka antaa tärkeän osan kutsustaan, runon, jollekin lahjomiselle?

Runot yms. pitääkin laittaa erilliseen liitteeseen eikä kutsuun.

Mutta ei kyllä tuolla rakkauden kanto käskyllä, kamalaa se on jos naapurin mies kantaa tuoreelle vaimolle rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoo rehellisesti, että kaksi oman kodin täydellisine varusteineen omaa henkilöä muuttaa yhteen, niin kaikkea tarpeellista on jo niin paljon, että kierrätyskeskukseen menee pari peräkärryllistä tavaraa, niin voi esittää toivomuksen, että häälahjat annetaan rahana, jota hääpari käyttää mahdollisesti puuttuvien tavaroiden hankintaan. Jos jotain jää ylitse, se käytetään hääparin häämatkaan ja muihin häihin liittyviin kustannuksiin.

Tästä selonteosta tuskin kukaan vetää hernettä nenään, ainakin jos se on edes osittain totta.

Tyypillistä naisen epärehellisyyttä, jota hän kutsuu "hienotunteisuudeksi". Loppujenlopuksi kyse samasta kuin alkoholisti pytää rahaa "puuroon".

Gallup! Kaikki vastaa.

Onko rahapyyntö kutsussa:

Ihan ok = Peukku YLÖS

Ei ok = Peukku ALAS

Älkää tuoko tavaraa, pliis. Fyrkka on parempi, sitä tuokaa siis!

Olen huomannut oman sukuni kohdalla ainakin että näissä suhtautumiseroissa on kyse aika pitkälti luokkaeroista. Ne sukulaiset jotka ovat itse eläneet rahallisesti vaatimatonta elämää eikä ole ollut varaa pitää mitään moderneja ökyhäitä saati olla kehdattu vaatia mitään lahjoja erikseen (tai tullut mieleenkään) suhtautuvat nyt kitsaasti rahavaatimuksiin. Sellaiset sukulaiset taas harrastavat tätä jotka ainakin itse kokevat olevansa menestyneitä taloudellisesti ja muutenkin asenteestaan päätellen ns parempia ihmisiä.

Itse en ole mennyt naimisiin enkä tiedä onko siinä nyt mitään pahaa toivoa rahaa mutta sympatisoin näitä sukulaisiani jotka sen vieraaksi kokevat ja arvostan heidän maanläheisiä elämänarvojaan joten tuskin sellaista toivetta itse esittäisin. Minulle olisi vieraiden läsnäolo tärkeintä.

-"Jos kertoo rehellisesti, että kaksi oman kodin täydellisine varusteineen omaa henkilöä muuttaa yhteen, niin kaikkea tarpeellista on jo niin paljon, että kierrätyskeskukseen menee pari peräkärryllistä tavaraa, niin voi esittää toivomuksen, että häälahjat annetaan rahana, jota hääpari käyttää mahdollisesti puuttuvien tavaroiden hankintaan. Jos jotain jää ylitse, se käytetään hääparin häämatkaan ja muihin häihin liittyviin kustannuksiin. Tästä selonteosta tuskin kukaan vetää hernettä nenään, ainakin jos se on edes osittain totta."

- - "Tyypillistä naisen epärehellisyyttä, jota hän kutsuu "hienotunteisuudeksi". Loppujenlopuksi kyse samasta kuin alkoholisti pytää rahaa "puuroon"."

Ai miten niin? Olen kyllä mies, jos sillä on mitään merkitystä, mutta kyllä minusta hääkutsun ohessa oleva liite häälahja toiveista helpottaa paljossa häihin menijän pähkäily siitä, että mitn muistaa hääparia, mahdollisella lahjalla. Tavaran ostaminen toiselle on minusta aina vähintäänkin hieman haastavaa, ellei sitten todella tiedä, mistä toinen ilahtuu ja pitää.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut oman sukuni kohdalla ainakin että näissä suhtautumiseroissa on kyse aika pitkälti luokkaeroista. Ne sukulaiset jotka ovat itse eläneet rahallisesti vaatimatonta elämää eikä ole ollut varaa pitää mitään moderneja ökyhäitä saati olla kehdattu vaatia mitään lahjoja erikseen (tai tullut mieleenkään) suhtautuvat nyt kitsaasti rahavaatimuksiin. Sellaiset sukulaiset taas harrastavat tätä jotka ainakin itse kokevat olevansa menestyneitä taloudellisesti ja muutenkin asenteestaan päätellen ns parempia ihmisiä.

Itse en ole mennyt naimisiin enkä tiedä onko siinä nyt mitään pahaa toivoa rahaa mutta sympatisoin näitä sukulaisiani jotka sen vieraaksi kokevat ja arvostan heidän maanläheisiä elämänarvojaan joten tuskin sellaista toivetta itse esittäisin. Minulle olisi vieraiden läsnäolo tärkeintä.

Suomen luokkaerot. :D

Olisit vaan tiivistänyt asiasi suoraan: Köyhät kurjat vs. rikkaat fiksut

Meitä ei kiinnosta Arabia tai Iittala

Parhaat lahjat saat Ottomaatilta

Viiskymppisessä morsiamen mökötysvaara,

satasella saatat hymyn jo saada.

Olisit onnellinen että saat häihimme tulla,

yks satanen tai kaks on aina varaa sulla.

Ei nää kemut hei ilmaset oo,

mut järjestää on pakko.

Budjetti paukkuu mutta minkäs teet,

Maistraatti ois ilmanen mut liian wt.

Uskokaa nyt, että rahaa ei tarvitse pyytää. Kertokaa vain, että lahjoja ei tarvita. Kukaan ei halua tulla tyhjin käsin - ja kas, vieraat tuovat lahjaksi rahaa. Miksi välttämättä haluatte olla moukkia ja kerjätä?

Meillä ei ollut mitään mainintaa lahjasta kutsussa. Suullisesti kysyjille sanoin, että mitään lahjaa ei tarvita/haluta, koska ollaan asuttu yhdessä 10 vuotta ja kaapit pursuaa jo muutenkin kamaa. Suomalaiset harvemmin tulee juhliin ilman lahjaa, joten sanoin, että ollaan lähdössä new yorkkiin häämatkalle jossain vaiheessa, joten raha olisi kaikkein hyödyllisintä meille (jos jotenkin haluaa meitä muistaa muulla kuin läsnäolollaan).

Pääosin kaikki toivatkin rahaa lahjaksi. Muutamat kyllä rohkenivat tulla myös ilman lahjaa ja hatunnosto heille siitä. Muutamia kuppeja ja astioita saatiin. Ne on nyt ollut 5 vuotta tuolla kaapissa koskemattomana enkä usko, että koskaan päätyvät käyttöön ainakaan meillä (sellaisia rumia arabian astioita/kuppeja, jossa sinisiä palloja/kuvioita).

Itse pidän töykeänä sitä, että vaaditaan lahjoja. Se, että onko vaatimus materiaa vai rahaa on yhdentekevää. Toki jos rahalle on käyttöä (esim. matkaan tai isompaan hankintaan) niin mielestäni ei ole tökeröä pyytää mahdolllista lahjaa rahana, jos muulle ei ole tarvetta. Itse annan yleensä 50-100euroa häälahjaksi, koska häälahjalistaa harvemmin enää nykyään on. Mitään turhaa krääsää en halua kenellekään ostaa.

Mäkään en pyytäisi mitään ja sanoisin kysyville, että meillä on kaikkea. Samoin käskisin anopin ja oman äitini sanoa noin, ettei ole mitään tavaratoiveita, kun kaapit on täynnä tavaraa, jos joku sukulainen kysyy. Tolla tekniikalla saimme lähes kaikilta rahaa tai lahjakortteja.

Muuten täytyy sanoa, että av-mammat on jotenkin ihan rikki rahalahjatoiveista. Oikeassa elämässä tuntuu nuo olevan suurimmalle osalle ok paitsi tietysti niille, jotka kuvittelee, että voivat jollain tiimarikipollaan hämätä morsiusparia ja onnistua loisimaan häät 10 Eurolla läpi. Turha kuvitelma. Jokainen tietää lahjojen arvon, ei ne krääsät arvokkaammaksi siitä muutu kuin vastaava summa rahaa. Sitä paitsi en ymmärrä, miksi lahjan kanssa pitäisi kiusata juhlakaluja. Lahjahan on ilahduttamaan juhlijaa ja tärkeintä on, että juhlija tykkää. Jos toiveena on Marimekon lakanat, hommaan ne ja laitan siihen sen vaikka 75 Euroa multa ja mieheltä. Jos on rahatoive, niin laitan saman summan rahana tilille. Raha on helpompi, täytyy myöntää.

Mitähän ikäluokkaa ovat tähän aiheeseen vastaajat, joiden mielestä rahaa ei saa toivoa ja hääpari on ahne p*ska jos näin tekee...

Itse pari vuotta vaille kolmenkymppinen ja osallistunut viimeisen kolmen vuoden aikana noin kymmeneen hääjuhlaan. Muistaakseni kahdessa-kolmessa ei ollut mitään mainintaa lahjasta, KAIKKI muut toivoivat elämyksiä (esim. lahjakortteja ravintolaan, keikoille tms) tai rahaa tilille.

Teksti on usein muotoiltu niin, että tärkeintä hääparille on että vieraat tulevat paikalle; pitkään yhdessä olleella parilla on jo liikaakin tavaraa, joten jos haluaa jotenkin muistaa, voi tukea häämatkakassaa tilille xxxx.

Enää ei muuteta yhteen vasta avioliiton jälkeen, jolloin pitsilakanat ja aaltovaasit olivat hyvä lahja. Nykyään asutaan avoliitossa ennen avioitumista ja tavaraa on kerätty monta vuotta.