Mistä voimaa päästä irti huonosta ja tyhjästä parisuhteesta, joka murskaa itsetuntoni?

Mikä tuo riippuvuuden taso on?

Anna sen tehdä töitä.Kehota sitä tekemään lisää töitä. Ala itse hakea uutta työpaikkaa mikäli  mies on pomosi. Osta omaan kotiisi kukkia, tee suursiivous, tapaa kavereita. Älä ota itse oma-aloitteisesti yhteyttä. Ole välinpitämätön. Älä näytä että arvostelu satuttaa vaan kohauta olkiasi ja jatka mitä olitkin tekemässä. Mies hämmentyy sellaisesta. Jos hän kertoo sinusta asioita muille,  se voi täyttää kunnianloukkauksen merkit.

Mitkä likaiset yksityiskohdat, jos valehtelee jotain, heti rikosilmoitus. Tee suunnitelma, miten pääset hänestä, miten juttu kerrallaan poistat elämästäsi. Vaihdat kämppää, vaihdat puhelinnumeron, et ota yhteyttä, et vastaa hänen soittoihin. Otat uuden miehen. Jne keksi, mikä tepsii sinulla, ja tee se. Ekaks siis päätät, että nyt eroat.

Ehkä sun kannattaa miettiä enemänkin omia motiivejasi: miksi roikut huonossa suhteessa, jossa mies haluaa selvästi päästä sinusta eroon ja vielä uhkailee musertaa sinut? Selvitäpä rehellisesti se syy itsellesi, sitten voit toimia sen pohjalta.

Hanki aluksi selkäranka. Kaikki muu lutviutuu sitten kun rupeat järjestämään asioita omasta lähtökohdastasi ja puolustaen omia oikeuksias sekä käyttämään järkeä.

Minulla oli mies joka teki noin laitoin lusikat jakoon yhteisestä kodista vaikka meillä oli kaksi lasta vielä päälle ja minulla ei penniäkään rahaa tai tietoa tulevasta. rankan eron ja itsetunnon korjaamisen jälkeen ,puolitoista vuotta erosta löysin elämäni miehen ja tajusin kuinka paska suhteemme oli oikeasti nyt minulla on ihana mies joka arvostaa minua ja suhdettamme.

Sun pitää vaan löytää vahvuus sun sisältä tehdä se. Et voi pelätä miestäsi. Sun täytyy ottaa asenne että sä lähdet sotaan eikä sulla ole mitään menetettävää, sulla ei ole mitään pelättävää: ei pelättävää siinä mitä hän kertoo ihmisille suhteestanne ja sinusta eronne jälkeen. Se on vallankäyttöä. Älä anna miehelle sitä valtaa, että hänen tekemisensä ja sanomisensa satuttaisi sinua. Älä anna valtaa niille ihmisille jotka uskoo sairaan miehen satuja, et tarvitse heitä. He eivät tunne sinua oikeasti tai tiedä mitä lojaalisuus on. Siihen vaan on oltava valmis, että se paska tulee jos on tullakseen. Jos kestät sen eron tuskan, lupaan et jälkeenpäin helpottaa. Itse en aikoinani heti lähtenyt, kun hävetti myöntää itselleni että oon tehnyt niin käsittämättömän virhearvioinnin miehen suhteen. Yritin väkisin vain sulkea silmät ja olla miehen kanssa, jotta hän muka muuttuisi ja olisi se ihana mies keneksi häntä luulin rakastuessani ja ketä olin toki kehunut koko suvulle ja ystäville. Mies paljastui täysin sekopääksi, minä en lähtenyt silti. Uskoin anteeksipyynnöt vaikka tiesin ne teatteriksi. Oli vaan niin vaikea myöntää itselle että paskaan astuin, sitten kun jäin suhteeseen oli vielä vaikeampi myöntää että minä todella olin ihminen joka jäi niin sairaaseen suhteeseen. Hävetti ja nolotti. Ystävyyssuhteet muuttui. En voinut enää puhua mistään asioistani. Läheiset ja ystävät olivat huolissaan ja vaivaantuneita puolestani näkiessään tilanteeni, jossa mikä teeskentelin onnellista ja omistautunutta puolisoa. Sairas kuvio joka tekee sairaaksi. Jos sä haluat enää koskaan olla onnellinen ja rakastaa itseäsi, hengittää vapaasti ja nauttia elämän ihmeestä, lähde. Jos et, jää.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää vaan löytää vahvuus sun sisältä tehdä se. Et voi pelätä miestäsi. Sun täytyy ottaa asenne että sä lähdet sotaan eikä sulla ole mitään menetettävää, sulla ei ole mitään pelättävää: ei pelättävää siinä mitä hän kertoo ihmisille suhteestanne ja sinusta eronne jälkeen. Se on vallankäyttöä. Älä anna miehelle sitä valtaa, että hänen tekemisensä ja sanomisensa satuttaisi sinua. Älä anna valtaa niille ihmisille jotka uskoo sairaan miehen satuja, et tarvitse heitä. He eivät tunne sinua oikeasti tai tiedä mitä lojaalisuus on. Siihen vaan on oltava valmis, että se paska tulee jos on tullakseen. Jos kestät sen eron tuskan, lupaan et jälkeenpäin helpottaa. Itse en aikoinani heti

lähtenyt, kun hävetti myöntää itselleni että oon tehnyt niin käsittämättömän virhearvioinnin miehen suhteen. Yritin väkisin vain sulkea silmät ja olla miehen kanssa, jotta hän muka muuttuisi ja olisi se ihana mies keneksi häntä luulin rakastuessani ja ketä olin toki kehunut koko suvulle ja ystäville. Mies paljastui täysin sekopääksi, minä en lähtenyt silti. Uskoin anteeksipyynnöt vaikka tiesin ne teatteriksi. Oli vaan niin vaikea myöntää itselle että paskaan astuin, sitten kun jäin suhteeseen oli vielä vaikeampi myöntää että minä todella olin ihminen joka jäi niin sairaaseen suhteeseen. Hävetti ja nolotti. Ystävyyssuhteet muuttui. En voinut enää puhua mistään asioistani. Läheiset ja ystävät olivat huolissaan ja vaivaantuneita puolestani näkiessään tilanteeni, jossa mikä teeskentelin onnellista ja omistautunutta puolisoa. Sairas kuvio joka tekee sairaaksi. Jos sä haluat enää koskaan olla onnellinen ja rakastaa itseäsi, hengittää vapaasti ja nauttia elämän ihmeestä, lähde. Jos et, jää.

Kiitos!!!!!! ❤️❤️❤️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää vaan löytää vahvuus sun sisältä tehdä se. Et voi pelätä miestäsi. Sun täytyy ottaa asenne että sä lähdet sotaan eikä sulla ole mitään menetettävää, sulla ei ole mitään pelättävää: ei pelättävää siinä mitä hän kertoo ihmisille suhteestanne ja sinusta eronne jälkeen. Se on vallankäyttöä. Älä anna miehelle sitä valtaa, että hänen tekemisensä ja sanomisensa satuttaisi sinua. Älä anna valtaa niille ihmisille jotka uskoo sairaan miehen satuja, et tarvitse heitä. He eivät tunne sinua oikeasti tai tiedä mitä lojaalisuus on. Siihen vaan on oltava valmis, että se paska tulee jos on tullakseen. Jos kestät sen eron tuskan, lupaan et jälkeenpäin helpottaa. Itse en aikoinani heti lähtenyt, kun hävetti myöntää itselleni että oon tehnyt niin käsittämättömän virhearvioinnin miehen suhteen. Yritin väkisin vain sulkea silmät ja olla miehen kanssa, jotta hän muka muuttuisi ja olisi se ihana mies keneksi häntä luulin rakastuessani ja ketä olin toki kehunut koko suvulle ja ystäville. Mies paljastui täysin sekopääksi, minä en lähtenyt silti. Uskoin anteeksipyynnöt vaikka tiesin ne teatteriksi. Oli vaan niin vaikea myöntää itselle että paskaan astuin, sitten kun jäin suhteeseen oli vielä vaikeampi myöntää että minä todella olin ihminen joka jäi niin sairaaseen suhteeseen. Hävetti ja nolotti. Ystävyyssuhteet muuttui. En voinut enää puhua mistään asioistani. Läheiset ja ystävät olivat huolissaan ja vaivaantuneita puolestani näkiessään tilanteeni, jossa mikä teeskentelin onnellista ja omistautunutta puolisoa. Sairas kuvio joka tekee sairaaksi. Jos sä haluat enää koskaan olla onnellinen ja rakastaa itseäsi, hengittää vapaasti ja nauttia elämän ihmeestä, lähde. Jos et, jää.

Hyvin puhuttu. Ugh.

Miten näin monella voi olla näin samanlaisia kokemuksia?