Lapselta vuokran periminen

Minä asuin 20-23-vuotiaana äitini kanssa kahdestaan vuokrakolmiossa. Maksoin osan vuokrasta, laskuista ja ruoista. Yhteensä ehkä 1/3 kaikista kuluista. Tein pätkätöitä.

Ei olisi tullut mieleenkään elää kokonaan pienituloisen äitini siivellä ja omilleni muutin heti kun työtilanne parani.

Kyseessä ei ollut enää ns. lapsuudenkoti vaan vanhemmat erosivat ollessani 20v.

äitini peri minulta aluksi 100e/kk kunnes hän nosti sen 300e/kk. onneksi sain opiskelupaikan muulta ja muutin pois. nyt hän yrittää pitää yhteyttä minuun maksamalla ruokarahaa. joopa joo.

Perisin yhtiövastikkeen verran. Ilmaisia lounaita ei oo.

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti. Tätä sanon harvoin, mutta nyt on paikallaan: joidenkin ei vaan tosiaan pitäisi lisääntyä. Jos on oikeasti täysi-ikäisen lapsensa vähistä rahoista kateellinen ja kokee tarvitsevansa 200 euroa kuussa helkkari jostain italianpadasta ja suihkunkäytöstä, niin siinä on kyllä pihi ja paska ihminen.

Missä voit asua, syödä, käyttää vettä, sähköä ja päivittäistavaroita hintaan 200€/kk???. Jos perheen tulot on pienet niin kyllä on kohtuullista että kaikki aikuiset osallistuvat kuluihin edes jotenkin. Minulla on vielä kesän kotona asuva 2-kymppinen poika ja kyllä maksaa kotiin 300€/kk kokopäivätyön palkastaan! Olen yksinhuoltaja pk-seudulla ja perheessä on 2 lasta. Sovussa yhdessä sovittu järjestely. Ruokalasku pienenee arvioni mukaan 300-400€/kk syksyllä kun 5 lämmintä ateriaa päivittäin syövä paljon liikkuva nuorimies muuttaa omilleen. Tuohon kolmeensataan kuuluu oma kylppäri ja täysi ylöspito puhelinlaskuineen. Ymmärtää hyvin vuokratason "maailmalla" nyt kun muuttaa opiskelupaikkakunnalle. Itselleni ei jää juurikaan ylimääräistä rahaa kun vuokra ja muut pakolliset kulut on maksettu. Ajokorttinsa maksoin aikanaan ja tiukkaa teki. En kyllä koe olevani pihi enkä paska ihminen, joksi tässä ap:ta syytetään sen takia, että opettaa jälkikasvuaan aikuisuuteen ja vastuuseen. Jos vanhemmilla on varaa tarjota aikuisille lapsilleen ilmainen ylöspito niin mikäs siinä, mutta kaikilla ei ole. Itse lähdin kotoa 18-vuotiaana opintolainan varassa kotoa enkä koe, että vanhempien olisi pitänyt minua enää lukion jälkeen elättää.

Ymmärtäisin vuokran perimisen silloin jos poika olettaisi saavansa asua teillä maailman tappiin saakka, ei osallistuisi kotitöihin eikä tekisi mitään oman tulevaisuutensa eteen. Silloin perusteena olisi opetus elämän realiteeteista, mikään ei ole ilmaista. Tuolloin myös 200e/kk vuokra olisi kohtuullinen - siihen hintaan ei mistään saa vuokra-asuntoa.

Poika kuitenkin tekee töitä ja jopa säästää omaa asuntoa varten, hän työskentelee oman tulevaisuutensa eteen. Vanhemman tehtävä on auttaa ja tukea lastaan kaikilla elämän osa-alueilla riippumatta siitä minkä ikäinen lapsi on. Toiminnallanne te vaikeutatte poikanne tulevaisuutta mikäli todella otatte vuokrarahat omaan käyttöönne ettekä säästä niitä pojallenne.

hyvä lanka

Huomatkaa että tässä ketjussa vastaajat ovat iältään lähempänä ap:n lasta kuin ap:tä. Sen takia loisiminen on niin sallittua.

Mä en ymmärrä, miks kolmannellakymmenellä oleva työssäkäyvä ihminen ei vois osallistua pienellä (200€) summalla yhteisiin menoihin. Ihan oiken tuo musta on.

Jos perheen tulot ovat pienet ja asutte vuokralla, onko teillä oikeus asumistukeen?

Kotona asuvilta ei olla peritty peritä mitään, ruoat, pyykit mukaan lukien. Kun nuori muutti sijoitusasintoomme, hän maksaa sinne hoitokulut, ei muuta.

Ei Ap sanonut tekevänsä sitä italianpataa pussista. Jos käy 5 päivää peräkkäin töissä, niin ei sitä kyllä tarvitsisi tehdä kun kerran viikossa. Maksaa varmaan kympin tienoilla viikossa äidille. Vaihtoehtoisesti poika joutuisi ostamaan ruokaa. Sanotaan vaikka kaupasta 4 euroa tai joku lounas 7 euroa. Hintaa tulisi 80-140 € kuussa, ehkä jopa 200 € jos vetäisi 10 € lounaan. Pojalle lisäkustannukset kotona asumisesta ovat siis noin 60 -120 € välillä kuussa. Ei se nyt niin paha ole.

Äidin näkökulmasta etenkin jos rahat ovat tiukilla, kuten ilmeisesti kaikesta päätellen on, ei liene kivaa säästää ja laskea pennejä jos pojalla pankkitili samaan aikaan turpoaa. Oli miten oli niin tyttöystävällä ei ole oikeutta lähteä räpättämään ja neuvomaan mahdollista anoppia kotitalouden hoidosta. Nuorilla tämä meidän kansantauti jonka oireena on huolehtiminen toisten, eikä omista asioista, saattaa olla rasittavan hyvin voimissaan. Meidän rapussa on yksi nuori neito teippailemassa lappuja toivomuksistaan naapureiden elintavoista harva se päivä ilmoitustaululle. 50 vuotta ollut kaikille ihan selvää miten kerrostalossa asutaan mutta nämä pullaprinsessat ajattelevat asioita ainoastaan omasta näkökulmastaan. Ei edes käy mielessä sopeutua vallitseviin olosuhteisiin vaan läähdetään muuttamaan maailmaa ympäriltä.

Paljonkos se poika tienaa?

En perisi omalta aikuiselta lapseltani vuokraa kuin kahdessa tapauksessa

a) eläisin itse köyhyysrajalla'

b) lapsi olisi jo lähentelemässä 25 vuotta ja ei osoittaisi juuri halukkuutta tai yritystä itsenäistyä tai ottaa vastuuta elämästään (esim. ei opiskelisi eikä kävisi töissä, ei tekisi kotona mitän). Tällöin voisin harkita vuokran pyytämistä (myöhäisenä) kasvatuksellisena keinona.

Nostan jälleen esille asian, joita pihit ja paskat äidit eivät useinkaan ota huomioon kiristäessään lapsiltaan vuokrarahaa; oletko ilmoittanut ylimääräisistä tuloistasi verottajalle? Vuokrasopimus tulee aina tehdä kirjallisesti, jos raha liikkuu.

Tsemppihalit pojallesi, jonka työpanosta ja säästäväisyyttä ei selvästikään arvosteta tarpeeksi.