Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva riitely vie voimat
Suru
25.07.2016 |
Pakko jonnekin purkaa, kun en kenenkään kanssa voi jutella.
Meillä riidellään nykyään lähes koko ajan, näin on ollut oikeastaan koko tämän vuoden 2016.
En saa katkaistua tätä. En koskaan tiedä, millä tuulella mies on.
Eilen hän sanoi, ettei ikinä olisi nykäissytkään minua jos olisi tiennyt millainen olen. Tänä aamuna hän sanoi, että pinnasängyn voi heittää roskiin (meillä on vanha pinnasänky varastossa odottamassa..en siis ole onneksi edes raskaana mutta asiasta haaveiltiin vielä viime vuonna). Lisäksi olen kuulemma hullu.
Nuo miehen sanat ovat niin pahoja, niin pahoja, että tuntuu kuin minut olisi hakattu. Olen herkkä, kyllä. Mies tietää sen ja osaa käyttää sitä erittäin hyvin hyväkseen.
Olen ollut aina sellainen kiltti ja toisia myötäilevä, mutta en enää. Enkä pidä siitäkään mikä minusta on tullut. Sanon takaisin ja aika rumasti minäkin, mutta silti jään "häviölle".
Alkuun meidän suhde oli ihana. Merroin miehelleni luottamuksella hyvin kipeistäkin asioista, joita elämässäni on ollut. Niitä hän suutuspäissään sylkee suustaan myös todella rumasti, sanoo että kaikki on ollut omaa syytäni. Minua on joskus nuorempana pahoinpidelty, niin mieheni saattaa sanoa että "pitäisikö sinua lyödä, kun siitähän sinä tykkäät". Ei hän oikeasti väkivaltainen ole, mutta hyvin hyvin ilkeä.
Sitten, kun sattuu hyvä päivä niin näen taas sen miehen johon rakastuin. Mutta minusta on tulossa kyyninen. Hyvinäkin päivinä odotan vain sitä huonoa, että milloin se alkaa. Surullista. Sitten mies syyttää, kun hän ei kelpaa (eli en tee aloitetta seksiin) ja sehän onkin hyvä tapa jatkaa riitaa... tämä on sellainen kierre.
Meillä on ollut 4 viikkoa yhteistä kesälomaa, ja se on ollut yhtä helvettiä. Ensi viikolla pitää mennä töihin, väsyneempänä kuin loman alkaessa :-(
Kommentit (10)
En kuuntelisi ollenkaan tuollaista kielenkäyttöä, enkä itsekään alentuisi tuollaiselle tasolle. Menkää parisuhdeterapiaan tai erotkaa, mutta tuollaista ei voi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ollut siinä ap.
Varmasti tiedät, että jokainen ansaitsee parempaa.
Miksi turhaan takertua "hyviin hetkiin", kun toisesta on kuoriutunut henkistä väkivaltaa harjoittava k*sipää. Ei ole millään mittarilla tervettä tuo käytös.
Ota vastuu itsestäsi ja omasta onnellisuudestasi.
Meillä on pieni omakotitalo, jonka ehkä saisin itse pidettyä. En haluaisi muuttaa, kun olen tähän paljon tehnyt itse kaikenlaista.
Ero on mielessä koko ajan mutta toisaalta mieheni on aiemmin tuntunut siltä oikealta, ja jossain tuolla kaiken alla se sama mies kai on...
Pahinta on, kun ne sanat eivät unohdu. Vaikka kuinka yrittää, niin ne tulevat mieleen. "Erotaan vaan" "En ole koskaan halunnutkaan kanssasi mitään" "Ei vittu sinusta ole mihinkään, kato nyt itseäsi".
Eroaminen myös hävettää.
Kuulostaa niin tutulta, samanlaisia asioita myös täällä
Kokeile radikaalisti uutta lähestymistapaa. Ensi kerralla kun konflikti häämöttää, leivo vaikka kakku ja keskustelette asiat läpi kahvipöydässä rakentavasti. Ei huutoa kummaltakaan osapuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin syyttely pitää lopettaa molempien puolelta. Syyttely ei johda mihinkään, toinen syyttää takaisin tai puolustautuu.
Mikä teillä kaihertaa välejä? Mikä on muuttunut tämän vuoden aikana? Onko mies masentunut ja purkaa pahaa oloaan sinuun?
Vai johtuuko riitely siitä, että sanot ensimmäistä kertaa vastaan etkä myötäile kaikessa? Valtataistelu, kuka sanoo viimeisen sanan on myös turhaa. Siihen ei kannata lähteä.
Itse en lähde riitelyyn mukaan, jos huomaan, että toinen purkaa vain pahaa mieltään. " Joo, joo...niinpä" Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sano miehelle, ettet alennu noin matalalle tasolle riidoissa. Arvosta itseäsi.
Pariterapia voisi auttaa. Keskustelkaa, miten omat vanhempanne toimivat parisuhteessa. Paljon suhtautumistapoja periytyy vanhemmilta huomaamatta ja niissä voi olla suuria eroja. Oliko isä tai äiti dominoiva, miten vanhemmat riitelivät tai sopivat riitansa.
Valtataistelulta tuo mielestäni kuulostaa. Onko mies ollut aina päällepäsmäri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä, mikä on villakoiran ydin teidän riidoissa? Onko pettymyksiä, turhautumista, epäluuloa, häpeää, mustasukkaisuutta, epävarmuutta, itsetunto- ongelmia, rahavaikeuksia? Onko tapahtunut jotain, mikä heijastuu teidän väleihinne?
Yksi kestoaihe on niinkin tyhjänpäiväinen aihe kuin kotityöt.
Mies on yksinkertaisesti lopettanut niiden tekemisen. Ongelma on, että jos/kun sanon asiasta, että koen tilanteen epäreiluna, riita repiää käsiin ja leviää ties mihin asioihin. Sitten kyllä pyydellään anteeksi ja rakastetaan niin kovasti - mutta mikään ei muutu. Kaikki jatkuu ennallaan. Ja tämä kehä vaan toistuu toistumistaan. Ainoa keino välttää riitaa on että teen kaiken ja en välitä. Mut eihän se onnistu.
Ei hääviltä kuulosta, kannattaiskohan ruveta katselemaan omaa osoitetta yhteisen sijaan?