Mulla on huijarisyndrooma pahimmasta päästä ja tuntuu että se rajoittaa kaikkea elämää

Etenkin opiskelua. Olen kohta valmis AMK:sta kunhan saan opparin viimeisteltyä. Tuntuu että romahdan kohta, kun pari vuotta opintoja takana ja pelkään joka ainoalla kurssilla, että en pääse sitä läpi. Pelkään jokaista esseetä ja raporttia että sitä ei hyväksytä. Sitten kun saan siitä 4 tai 5, ajattelen sen johtuvan joko säälistä tai siitå että opettajia ei kiinnosta vaan numerot arvotaan.

Nyt pelkään opinnäytetyön palauttamista niin paljon, että ahdistaa. Tuntuu, että olen tehnyt kaiken ihan väärin. Ajattelen, että ohjaajani haluaa keskustella kanssani siitä, että miten voin olla niin kertakaikkisen surkea. En tiedä, miten mielenterveyteni kestää vielä yhden kuukauden ennen kuin/jos valmistun. Otan ihan ilomielin opparistani vaikka 1 arvosanaksi ja vaikka säälistä.

Kolmas huolenaihe on se, että jos ikinä huonoudestani huolimatta työllistyn, niin en osaa oikeasti yhtään mitään työelämässä ja pelkäisin sitten töissäkin, että milloin kaikki huomaavat osaamattomuuteni. Onko kohtalotovereita ja mitä tälle voi tehdä? En ennen nykyisiä opintoja edes tiennyt, että olen näin sekaisin. Eikä opiskelemani ala edes ole mitään rakettitiedettä.