Muita joiden vanhemmat/vanhempi vähättelee sinua ja elämääsi?
Samalla vielä korostaa sisarustasi?
Minulle äiti on sanonut että en ole "minkään näköinen" ja en tule koskaan enää löytämään ketään naista. (takana suhde ja lapsi, nykyään olen yh)
Veljeni mahdollista lasta taasen odottaa kuin kuuta nousevaa, vaikka hän ei edes halua lapsia. Sitä kuulemma pidettäisiin kuin kuninkaallista.
Veljeni on minua reilun vuoden nuorempi ja nyt hehkuttavat siskoni kanssa ja suunnittelevat hänelle synttäriyllätyksiä yms kun tulee täysiä kymmeniä. Itse sain tekstarin omilla täysillä kymmenillä.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka hehkuttaa ja mitä? En tajunnut mitään.
äitini ja siskoni hehkuttavat veljeni synttäreitä
nämä siis vain pari esimerkkiä nykytilanteesta. onhan näitä ollut vuosien saatossa ollut enemmänkin.
-ap
Enpä ole tuollaista kokenut, mutta todennäköisesti syynä on se, että suhtaudun sukulaisiini toisin kuin sinä omiisi.
Ihan on tuttu juttu, jo lapsuudesta. Ja jatkuu aikuisuudessa. Minä vain nousin sen arvostelun yläpuolelle, ts. en enää välitä.
Jos mahdollista, puhu asiasta avoimesti. Jos ei, vähennä yhteydenpitoa vanhempiisi.
Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla vanhempiesi pahan olon kohteena.
Tuttua on! Vanhapiikatytär, pitkälle koulutettu ja hyvässä virassa ei ole minkään arvoinen = ei ole kelvannut kenellekään, joten jotain vikaahan siinä on oltava. Asiatonta arvostelua, mielipiteiden väheksyntää, puheen päälle puhumista jne. Piiaksi kyllä lomalla kelpasi. Aina se poika on tärkeämpi, oli se sitten millainen tahansa. Isältään oppi sisaren halveeraamisen jo nuorena. No, nyt eivät enää vinoile, kun päällä on kasa hiekkaa.
On ja todella paljon. Varmasti monet olisivat tapauksessani ottaneet etäisyyttä äitiini. Olen nyt 28-vuotias ja koko elämäni olen kuunnellut arvostelua jokaisesta elämän osa-alueesta. Milloin on kamalat hiukset, olen lihonut, rönttöset vaatteet ym. Se ulkonön arvostelu ei enää niinkään hetkauta mutta sitten, kun yhä edelleen saa kuulla että miksen voi olla niin kuin muut tms. Teini-iästä lähtien olen kuunnellut pilkkaa siitä, että en tule ikinä löytämään ketään joka huolisi minut tai en löydä ikinä sellaista työtä, jolla pystyisin elättämään itseni.
Kyllä jotkut arvostelut edelleen sattuvat mutta nykyään pystyn ne aika hyvin jo sivuttamaan mutta ehkä eniten sattuu vieläkin ajatella, että oma äiti on voinut haukkua esim. teini-ikäisenä minua, silloin kun muutenkin oli epävarma itsestäni ja otin sanomiset todesta.
Siis kuka hehkuttaa ja mitä? En tajunnut mitään.