Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keksitään vinkkejä miten saada lisää itsevarmuutta!
24.07.2016 |
Haluaisin suorastaan rautaisen itsetunnon sillä uskon että se näkyy kaikessa mitä ihminen tekee. Mutta miten sellaisen saa? Miten kehittyä itsevarmemmaksi? Laitetaan tähän vaikka vähintään yksi hyvä vinkki per viesti.
Itse aloitan: karsi pois elämästä ne ihmiset, jotka eivät kannusta vaan syövät itsetuntoa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Olen tullut siihen tulokseen, että vahvan itsetunnon tavoittelu on lopulta turhaa ja jopa haitallista. Kääntelee asiaa siten miten päin hyvänsä, hyvä itsetunto perustuu aina sille, että on jollain lailla "parempi" kuin muut. Hyvää itsetuntoa tavoitteleva henkilö saattaisi ajatella, että olen ihan hyvä ihminen, sillä olen hyvä puoliso/ystävä/vanhempi, taitava harrastuksissani/työssäni, tai vaikkapa terve tai rikas. Nämä (kylläkin iloiset ja kenties tavoittelemisen arvoiset) asiat eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, sillä läheisensä, terveytensä, työnsä ja omaisuutensa voi menettää meistä kuka hyvänsä koska hyvänsä. Muutenkin itsetuntobuustia kaipaisi eniten silloin, kun itsellä on vähiten "näyttöä" kelpaavuudestaan.
Itsetunnon tavoittelemisen sijaan pyrinkin vahvistamaan ns. itsemyötätuntoani. Siinä pyritään ensinnäkin kohtelemaan itseään kuin hyvää ystävää kohtelisi - kannustavalla ja myötätuntoisella otteella. Toiseksi, oman elämän vaikeudet nähdään kaikkia ihmisiä yhdistävinä kokemuksina. Jos minut vaikka irtisanotaan YT-neuvotteluiden tuloksena, en jää murehtimaan, miten huono ihminen olen, vaan suuntaan ajatukseni siihen, että lähes kaikilla on ollut joskus vaikeaa taloudellisesti, enkä ole siinä asiassa sen kummempi kuin muutkaan. Kolmanneksi, itsemyötätuntoa voi vahvistaa harjoittamalla mindfulnessia, ts. tulemalla tietoiseksi päässä pyörivästä ajatusmyllystä ja suuntautumalla sen pyörittämisen sijaan nykyhetkeen.
http://self-compassion.org/the-three-elements-of-self-compassion-2/
Taidat olla sekoittanut liiallisen itsetunnon ja itsevarmuuden ns. narsismin. Terve, hyvä itsetunto ei todellakaan ole haitallista, eikä siinä ole tarkoitus ajatella olevansa jollakin tapaa parempi kuin muut. Hyvä itsetuntoinen nimenomaan kestää sen, jos muilla menee tietyllä osa-alueilla paremmin tai vastaavasti, jos itsellä menee hyvin niin ei ole tarpeen ylenmäärin hehkuttaa ja saada muita kateellisiksi, kun itse on sinut itsensä kanssa niin se riittää.
Olen ollut vuosia läheisessä suhteessa erään henkilön kanssa, jolla on huono itaetunto, ja siitä huomaa kuinka paljon se huono itsetunto vaikuttaa paitsi omaan olotilaan niin myös läheisimpiin ihmisuhteisiin. Tämä henkilö on todella kateellinen muille, vertaa aina itseään muihin ja on alkanut katkeruuksissaan aika ilkeäksi. Niin ei todellakaan voi liikaa toitottaa kuinka tärkeää terve itaetunto on.
En ole sekoittanut ns. "tervettä itsetuntoa" narsismiin. Psykologit ovat kirjoittaneet paljonkin "hyvän itsetunnon metsästyksen" haitoista viime vuosina. Tässä esimerkki: http://self-compassion.org/why-we-should-stop-chasing-self-esteem-and-s…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä itsetunto tulee elämällä kohti pelkoja. Laita itsellesi haasteita, joihin tartut ja selätät ne. Esim. esiintymispelko nitistetään esiintymällä jatkuvasti.
Opiskele, etsi oma paikkasi työelämässä. Ei saa tyytyä välttävään, jos on mahdollisuuksia parempaan.
Pään sisäinen kannustava, armollinen puhe.
Kunnioita muita ja kunnioita itseäsi.
On törkeää käyttäytyä muita kohtaan asiallisesti. Jos mokia sattuu, anteeksipyyntö on paikallaan. Elä niin, ettei hävetä jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Olen tullut siihen tulokseen, että vahvan itsetunnon tavoittelu on lopulta turhaa ja jopa haitallista. Kääntelee asiaa siten miten päin hyvänsä, hyvä itsetunto perustuu aina sille, että on jollain lailla "parempi" kuin muut. Hyvää itsetuntoa tavoitteleva henkilö saattaisi ajatella, että olen ihan hyvä ihminen, sillä olen hyvä puoliso/ystävä/vanhempi, taitava harrastuksissani/työssäni, tai vaikkapa terve tai rikas. Nämä (kylläkin iloiset ja kenties tavoittelemisen arvoiset) asiat eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, sillä läheisensä, terveytensä, työnsä ja omaisuutensa voi menettää meistä kuka hyvänsä koska hyvänsä. Muutenkin itsetuntobuustia kaipaisi eniten silloin, kun itsellä on vähiten "näyttöä" kelpaavuudestaan.
Itsetunnon tavoittelemisen sijaan pyrinkin vahvistamaan ns. itsemyötätuntoani. Siinä pyritään ensinnäkin kohtelemaan itseään kuin hyvää ystävää kohtelisi - kannustavalla ja myötätuntoisella otteella. Toiseksi, oman elämän vaikeudet nähdään kaikkia ihmisiä yhdistävinä kokemuksina. Jos minut vaikka irtisanotaan YT-neuvotteluiden tuloksena, en jää murehtimaan, miten huono ihminen olen, vaan suuntaan ajatukseni siihen, että lähes kaikilla on ollut joskus vaikeaa taloudellisesti, enkä ole siinä asiassa sen kummempi kuin muutkaan. Kolmanneksi, itsemyötätuntoa voi vahvistaa harjoittamalla mindfulnessia, ts. tulemalla tietoiseksi päässä pyörivästä ajatusmyllystä ja suuntautumalla sen pyörittämisen sijaan nykyhetkeen.
http://self-compassion.org/the-three-elements-of-self-compassion-2/
Taidat olla sekoittanut liiallisen itsetunnon ja itsevarmuuden ns. narsismin. Terve, hyvä itsetunto ei todellakaan ole haitallista, eikä siinä ole tarkoitus ajatella olevansa jollakin tapaa parempi kuin muut. Hyvä itsetuntoinen nimenomaan kestää sen, jos muilla menee tietyllä osa-alueilla paremmin tai vastaavasti, jos itsellä menee hyvin niin ei ole tarpeen ylenmäärin hehkuttaa ja saada muita kateellisiksi, kun itse on sinut itsensä kanssa niin se riittää.
Olen ollut vuosia läheisessä suhteessa erään henkilön kanssa, jolla on huono itaetunto, ja siitä huomaa kuinka paljon se huono itsetunto vaikuttaa paitsi omaan olotilaan niin myös läheisimpiin ihmisuhteisiin. Tämä henkilö on todella kateellinen muille, vertaa aina itseään muihin ja on alkanut katkeruuksissaan aika ilkeäksi. Niin ei todellakaan voi liikaa toitottaa kuinka tärkeää terve itaetunto on.
En ole sekoittanut ns. "tervettä itsetuntoa" narsismiin. Psykologit ovat kirjoittaneet paljonkin "hyvän itsetunnon metsästyksen" haitoista viime vuosina. Tässä esimerkki: http://self-compassion.org/why-we-should-stop-chasing-self-esteem-and-s…
Sekoitat. Pieleen mennään kun aletaan mennä kumpaan tahansa ääripäähän. Tuossa linkkaamassasi artikkelissa sanotaan mm: "The main problem is that having high self-esteem requires feeling special and above average. To be called average is considered an insult in our culture". Olen lukenut paljon kirjallisuutta itsetuntoon liittyen ja en tunnista tuota tavoitetta millään tasolla. Yleensä jos on huono itsetunto pyrkimyksenä on saada oma näkökulma realistisemmaksi, mikä tarkoittaa omien heikkouksien ja vahvuuksien tiedostamista tai sitä, että ei kokisi itseään toisia arvottomammaksi ihmiseksi huolimatta kaikesta mitä tekisi hyvin. Huono itsetunto voi johtaa katkeruuteen, kehittymättömyyteen, pelkoihin, elämää rajoittaviin valintoihin, jatkuvaan surkeaan oloon itsestä, arvottomuuden tunteeseen, jne.
Minä olen kamppaillut vuosikausia sairaalloisen huonon itsetunnon kanssa. Toivon edelleen sydämestäni, että joskus kykenisin arvioimaan itseäni realistisesti eikä päässäni pyörisi 24/7 negatiivinen self-talk, joka lamauttaa. En usko, että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen käsittää miten raskasta on tuntea olonsa toisia huonommaksi jatkuvasti kun se tunne ei pohjaudu siihen miten hyvin suoriudut, vaan siihen millaisia kokemuksia olet saanut ensimmäisinä ikävuosina. Mä olen aina pärjännyt kaikessa suht onnistuneesti mitä olen kokeillut, mutta edelleen on vaikea uskoa, että voisin silti olla yhtä "hyvä" ja arvokas mitä tasan kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Olen tullut siihen tulokseen, että vahvan itsetunnon tavoittelu on lopulta turhaa ja jopa haitallista. Kääntelee asiaa siten miten päin hyvänsä, hyvä itsetunto perustuu aina sille, että on jollain lailla "parempi" kuin muut. Hyvää itsetuntoa tavoitteleva henkilö saattaisi ajatella, että olen ihan hyvä ihminen, sillä olen hyvä puoliso/ystävä/vanhempi, taitava harrastuksissani/työssäni, tai vaikkapa terve tai rikas. Nämä (kylläkin iloiset ja kenties tavoittelemisen arvoiset) asiat eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, sillä läheisensä, terveytensä, työnsä ja omaisuutensa voi menettää meistä kuka hyvänsä koska hyvänsä. Muutenkin itsetuntobuustia kaipaisi eniten silloin, kun itsellä on vähiten "näyttöä" kelpaavuudestaan.
Itsetunnon tavoittelemisen sijaan pyrinkin vahvistamaan ns. itsemyötätuntoani. Siinä pyritään ensinnäkin kohtelemaan itseään kuin hyvää ystävää kohtelisi - kannustavalla ja myötätuntoisella otteella. Toiseksi, oman elämän vaikeudet nähdään kaikkia ihmisiä yhdistävinä kokemuksina. Jos minut vaikka irtisanotaan YT-neuvotteluiden tuloksena, en jää murehtimaan, miten huono ihminen olen, vaan suuntaan ajatukseni siihen, että lähes kaikilla on ollut joskus vaikeaa taloudellisesti, enkä ole siinä asiassa sen kummempi kuin muutkaan. Kolmanneksi, itsemyötätuntoa voi vahvistaa harjoittamalla mindfulnessia, ts. tulemalla tietoiseksi päässä pyörivästä ajatusmyllystä ja suuntautumalla sen pyörittämisen sijaan nykyhetkeen.
http://self-compassion.org/the-three-elements-of-self-compassion-2/
Taidat olla sekoittanut liiallisen itsetunnon ja itsevarmuuden ns. narsismin. Terve, hyvä itsetunto ei todellakaan ole haitallista, eikä siinä ole tarkoitus ajatella olevansa jollakin tapaa parempi kuin muut. Hyvä itsetuntoinen nimenomaan kestää sen, jos muilla menee tietyllä osa-alueilla paremmin tai vastaavasti, jos itsellä menee hyvin niin ei ole tarpeen ylenmäärin hehkuttaa ja saada muita kateellisiksi, kun itse on sinut itsensä kanssa niin se riittää.
Olen ollut vuosia läheisessä suhteessa erään henkilön kanssa, jolla on huono itaetunto, ja siitä huomaa kuinka paljon se huono itsetunto vaikuttaa paitsi omaan olotilaan niin myös läheisimpiin ihmisuhteisiin. Tämä henkilö on todella kateellinen muille, vertaa aina itseään muihin ja on alkanut katkeruuksissaan aika ilkeäksi. Niin ei todellakaan voi liikaa toitottaa kuinka tärkeää terve itaetunto on.
En ole sekoittanut ns. "tervettä itsetuntoa" narsismiin. Psykologit ovat kirjoittaneet paljonkin "hyvän itsetunnon metsästyksen" haitoista viime vuosina. Tässä esimerkki: http://self-compassion.org/why-we-should-stop-chasing-self-esteem-and-s…
Sekoitat. Pieleen mennään kun aletaan mennä kumpaan tahansa ääripäähän. Tuossa linkkaamassasi artikkelissa sanotaan mm: "The main problem is that having high self-esteem requires feeling special and above average. To be called average is considered an insult in our culture". Olen lukenut paljon kirjallisuutta itsetuntoon liittyen ja en tunnista tuota tavoitetta millään tasolla. Yleensä jos on huono itsetunto pyrkimyksenä on saada oma näkökulma realistisemmaksi, mikä tarkoittaa omien heikkouksien ja vahvuuksien tiedostamista tai sitä, että ei kokisi itseään toisia arvottomammaksi ihmiseksi huolimatta kaikesta mitä tekisi hyvin. Huono itsetunto voi johtaa katkeruuteen, kehittymättömyyteen, pelkoihin, elämää rajoittaviin valintoihin, jatkuvaan surkeaan oloon itsestä, arvottomuuden tunteeseen, jne.
Minä olen kamppaillut vuosikausia sairaalloisen huonon itsetunnon kanssa. Toivon edelleen sydämestäni, että joskus kykenisin arvioimaan itseäni realistisesti eikä päässäni pyörisi 24/7 negatiivinen self-talk, joka lamauttaa. En usko, että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen käsittää miten raskasta on tuntea olonsa toisia huonommaksi jatkuvasti kun se tunne ei pohjaudu siihen miten hyvin suoriudut, vaan siihen millaisia kokemuksia olet saanut ensimmäisinä ikävuosina. Mä olen aina pärjännyt kaikessa suht onnistuneesti mitä olen kokeillut, mutta edelleen on vaikea uskoa, että voisin silti olla yhtä "hyvä" ja arvokas mitä tasan kaikki muutkin.
Meillä on ilmeisesti eri käsitykset siitä, mitä itsetunnon käsitteellä tarkoitetaan. Itse miellän itsetunnon suorituksista riippuvaksi omanarvontunnoksi. Vaikka pyrkisikin olemaan realistinen ja ottamaan huomioon sekä heikkoutensa että vahvuutensa, itsetunto vahvistuu ainoastaan lisäämällä niitä vahvuuksiksi miellettyjä asioita. Entä, jos on kerta kaikkiaan pohjalla, eikä itsestä tahdo löytää millään mitään, jolla tasapainottaa niitä huonoksi miellettyjä asioita?
Samaistun kokemuksiisi huonommuuden tunteesta. Toivon, että taakkasi kevenee. Minua ovat auttaneet tällä Kalifornian yliopiston sivulla annetut ohjeet: http://greatergood.berkeley.edu/
Kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Olen tullut siihen tulokseen, että vahvan itsetunnon tavoittelu on lopulta turhaa ja jopa haitallista. Kääntelee asiaa siten miten päin hyvänsä, hyvä itsetunto perustuu aina sille, että on jollain lailla "parempi" kuin muut. Hyvää itsetuntoa tavoitteleva henkilö saattaisi ajatella, että olen ihan hyvä ihminen, sillä olen hyvä puoliso/ystävä/vanhempi, taitava harrastuksissani/työssäni, tai vaikkapa terve tai rikas. Nämä (kylläkin iloiset ja kenties tavoittelemisen arvoiset) asiat eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, sillä läheisensä, terveytensä, työnsä ja omaisuutensa voi menettää meistä kuka hyvänsä koska hyvänsä. Muutenkin itsetuntobuustia kaipaisi eniten silloin, kun itsellä on vähiten "näyttöä" kelpaavuudestaan.
Itsetunnon tavoittelemisen sijaan pyrinkin vahvistamaan ns. itsemyötätuntoani. Siinä pyritään ensinnäkin kohtelemaan itseään kuin hyvää ystävää kohtelisi - kannustavalla ja myötätuntoisella otteella. Toiseksi, oman elämän vaikeudet nähdään kaikkia ihmisiä yhdistävinä kokemuksina. Jos minut vaikka irtisanotaan YT-neuvotteluiden tuloksena, en jää murehtimaan, miten huono ihminen olen, vaan suuntaan ajatukseni siihen, että lähes kaikilla on ollut joskus vaikeaa taloudellisesti, enkä ole siinä asiassa sen kummempi kuin muutkaan. Kolmanneksi, itsemyötätuntoa voi vahvistaa harjoittamalla mindfulnessia, ts. tulemalla tietoiseksi päässä pyörivästä ajatusmyllystä ja suuntautumalla sen pyörittämisen sijaan nykyhetkeen.
http://self-compassion.org/the-three-elements-of-self-compassion-2/
Hyvä itsetunto ei perustu sille, että on parempi kuin muut. Se perustuu sille, ettei ole minkäänlaista tarvetta verrata itseään muihin. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Olen tullut siihen tulokseen, että vahvan itsetunnon tavoittelu on lopulta turhaa ja jopa haitallista. Kääntelee asiaa siten miten päin hyvänsä, hyvä itsetunto perustuu aina sille, että on jollain lailla "parempi" kuin muut. Hyvää itsetuntoa tavoitteleva henkilö saattaisi ajatella, että olen ihan hyvä ihminen, sillä olen hyvä puoliso/ystävä/vanhempi, taitava harrastuksissani/työssäni, tai vaikkapa terve tai rikas. Nämä (kylläkin iloiset ja kenties tavoittelemisen arvoiset) asiat eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, sillä läheisensä, terveytensä, työnsä ja omaisuutensa voi menettää meistä kuka hyvänsä koska hyvänsä. Muutenkin itsetuntobuustia kaipaisi eniten silloin, kun itsellä on vähiten "näyttöä" kelpaavuudestaan.
Itsetunnon tavoittelemisen sijaan pyrinkin vahvistamaan ns. itsemyötätuntoani. Siinä pyritään ensinnäkin kohtelemaan itseään kuin hyvää ystävää kohtelisi - kannustavalla ja myötätuntoisella otteella. Toiseksi, oman elämän vaikeudet nähdään kaikkia ihmisiä yhdistävinä kokemuksina. Jos minut vaikka irtisanotaan YT-neuvotteluiden tuloksena, en jää murehtimaan, miten huono ihminen olen, vaan suuntaan ajatukseni siihen, että lähes kaikilla on ollut joskus vaikeaa taloudellisesti, enkä ole siinä asiassa sen kummempi kuin muutkaan. Kolmanneksi, itsemyötätuntoa voi vahvistaa harjoittamalla mindfulnessia, ts. tulemalla tietoiseksi päässä pyörivästä ajatusmyllystä ja suuntautumalla sen pyörittämisen sijaan nykyhetkeen.
http://self-compassion.org/the-three-elements-of-self-compassion-2/
Luin ton linkkaamasi artikkelin ja mielestäni se oli suoraan sanottuna aikamoista höpöhöpöä ja olet ehkä kenties kyllä sekoittanut asiat, vaikka väitätkin muuta. Hyvä itsetuntoinen ei kyllä edelleenkään tarkoita sitä, että kokisi itsensä paremmaksi kuin muut, vaan niin että on sinut itsensä kanssa ja juurikin niin, että osaa realistisesti "arvioida" itsensä. Voin pitää itseäni esim. huonompana ruuanlaittajana kuin kaveriani ja se on ihan ok. Jos omaisin huonon itsetunnon niin olisin ehkä kateellinen kaverin ruuanlaittotaidoista ja yrittäisin ehkä löytyy jotakin piikiteltävää asiasta, jotta tuntisin itseni paremmaksi. Voin myös ajatella, että itselläni menee tällä hetkellä rakkauselämässä paremmin kuin kaverilla niin tajuan olla liikaa hehkuttamatta omaa onneani kaverille.
Artikkelissa pääpointtina, että jos itselle tapahtuu jotain negatiivista niin pitäisi itsekriittisyyden ja murehtimisen sijaan ajatella itsestään lempeästi ja kaikki muita, joilla kenties myös mennyt joskus huonosti. Mielestäni taas välillä on ihan ok pysähtyä kriittisesti myös miettimään, että olisiko kenties itse voinut vaikuttaa asiaan jotenkin ja muutenkin on ihan ok välillä tuntea olevansa allapäin. Potkut saatuaan, jos pitäisi alkaa miettimään, että naapurin Riikkakin sai juuri potkut töistä ja sitä kautta hakea itselleen parempaa oloa niin eikö silloin kiellä itseltään ne todelliset (normaalit) tunteet ja ehkä paha olo iskee vasten kasvoja sitten myöhemmin. Myös jos on huono itsetunto mutta yrittää harrastaa tätä "self compassionia" niin silloin, jos esim. ajattelee niitä naapurin Riikan potkuja mutta, jos vähän ajan päästä huomaakin, että se naapurin Riikka onkin jo selvinnyt näistä potkujen aiheuttamasta pahasta olosta ja itsellä on vielä kurjempi olo, niin eikö sen logiikan mukaan itselle tule vielä pahempi olo.
Mielestäni itsetunto on jotain pysyvämpää, jonka avulla pystyy ehkä selviytymään pienistä vastoinkäymisistä mutta toi "self compassion" on vain mielen manipulaatiota, toki sitäkin voi harrastaa mutta ei se mielestäni todellakaan ole mikään hyvän itsetunnon korvike niin kuin itse sen käsitit.
Kannattaa myös ehkä suhtautua kriittisesti tällaisiin kirjoituksiin, tämäkin kirjoittaja oli amerikkalainen ja amerikkalainen kulttuuri eroaa muutenkin suomalaisesta. Siinä mielessä, että siellä muutenkin on tarpeen enemmän tuoda esille itseään ja saavutuksiaan, (niin ehkä kirjoittaja tarkoitti hyvällä itsetunnolla juurikin sellaista liiallista "feikki"itsetuntoa) kun taas Suomessa se helposti leimataan ylimielisyydeksi ja täällä vaalitaan nöyryyttä ja vaatimattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha auttaa, miehillä ainakin.
Omalla kohdalla kun sai asuntolainat pois ja vaurastumisen kunnolla käyntiin niin kyllä se kummasti itsetuntoa on nostanut. En nyt varsinaisesti öykkäröi mutta en myöskään tiedä miltä kengänkärjet näyttää.
Olet niin lihava, ettet näe kengänkärkiäsi?
Voi vittu mitä kommenttia.
En ole varma meniskö cooperissa 3 tonnia mutta vois mennäkin, enkä ole ihan nuori klossi enää.
Kyllä ne haaveilijapojat tallotaan tässä yhteiskunnassa niin, että velat pois ensin ja sen jälkeen vaurastumaan. Se on minun neuvoni. Ja täytyyhän sitä lapsillekin jättää jotain kun sen aika tulee.Jopas se kolahti😏
Itsetuntoa vaan kasvattamaan, hop, hop!
Asumistuki- ja miten-selviän-kympillä-viikon -ketjuihin vaan keskustelemaan, hop, hop!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä mulla kovan itsetunnon lähde on helvetillisen iso kyrpä. Jopa miehet säikähtää sitä saunassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskys minua auttaa se, että päätän toimia kuten ihailemani ihminen käyttäytyisi:
Ei varmaankaan antaisi ihmisten talloa jalkoihin, vaan olisi lyttääjillekin arvokkaan ystävällinen ja itsevarma.
Ja vaikka töissä, kun tuntuu, ettei osaa, uskalla tai jaksa, ihailemani henkilö tarttuisi toimeen, eikä vain huohottaisi ahdistuneena.
Tosi vaikeissa tilanteissa, vaikka esiintymusessä, olen joskus päättänyt esittää ja jopa matkia toista ihmistä.
Päästän oman mitättömän ja ahdistuneen itseni "lomalle" ja annan ihailemani henkilön hoitaa homman.
Tepsii tilapäisenä sekviytymiskeinona. Ei ihmisen tarvitse aina "olla oma itsensä". Sen puolen säästän tarkoituksella vain tietyille ihmisille.
Kyllä rahalla saa ostettua sellaisia asioita mitkä kohottavat itsetuntoa. Laadukkaissa vaatteissa saat palvelua, sen olen huomannut. Myyjät eivät huomioi lökäpöksyjä. Oma kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä tarvittaessa anteeksi toisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeutuminen.
Itse pukeudun arjessa kauluspaitoihin ja pikkutakkeihin. Nostaa itsevarmuutta, kun käy kaupassa ja vie roskat roskakatokseen paremmissa vaatteissa. M25
Alue: Aihe vapaa
Taidat olla sekoittanut liiallisen itsetunnon ja itsevarmuuden ns. narsismin. Terve, hyvä itsetunto ei todellakaan ole haitallista, eikä siinä ole tarkoitus ajatella olevansa jollakin tapaa parempi kuin muut. Hyvä itsetuntoinen nimenomaan kestää sen, jos muilla menee tietyllä osa-alueilla paremmin tai vastaavasti, jos itsellä menee hyvin niin ei ole tarpeen ylenmäärin hehkuttaa ja saada muita kateellisiksi, kun itse on sinut itsensä kanssa niin se riittää.
Olen ollut vuosia läheisessä suhteessa erään henkilön kanssa, jolla on huono itaetunto, ja siitä huomaa kuinka paljon se huono itsetunto vaikuttaa paitsi omaan olotilaan niin myös läheisimpiin ihmisuhteisiin. Tämä henkilö on todella kateellinen muille, vertaa aina itseään muihin ja on alkanut katkeruuksissaan aika ilkeäksi. Niin ei todellakaan voi liikaa toitottaa kuinka tärkeää terve itaetunto on.