Onko outoa liikuttua Stockan kuulutuksesta?

Liikutuin kun kusin mieheni päälle ;(

Vierailija kirjoitti:

Minun hanat aukeaa aina jos näen telkkarissa synnytyksen. Se hetki kun näkee vauvan.

Joskus yli 25 v sitten näin kun Mäkkärissä vähän reppanan oloinen mies liian lyhytlahkeisissa housuissa ahmi kaksin käsin hampurilaista. Tippa tulee linssiin vieläkin kun muistelen sitä näkyä.

Hän taisi olla reilu 20 vuotta ajastaan edellä. Todellinen trend-setteri :=)

Liikkis täälläkin. Ambulanssi itkettää taatusti, ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon, silloin mentiin lujaa. Hänelle olin jo ostanut ihanan potkupuvun, on vieläkin tallessa, sisaruksensa pitivät sitä. Varastoa siivosin viime viikolla poikani kanssa, itkimme molemmat, kun potkupuku löytyi.

Keskenmenosta on kulunut aikaa melkein 40 vuotta.

Itkettää!

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen liikuttuja. Esim. Finnairin koneen näkeminen (ulkomaisella kentällä) saa kyyneleet silmiini.

Minullakin mutta varmaan täysin eri syistä.

Kun olin juuri muuttanut Kiinaan, herahti kyyneleet silmiin kun näin Koneen liukuportaat. Muistan elävästi, enkä tajua miksi :) Japanissa liikutuin kun näin Marimekon myymälän. Inhoan kaikkea Marimekon kamaa, mutta jopa itketti tuo.

Kaikkina noina vuosina myös Finnairin lentoemot saivat melkein itkemään, mutta siihen liittyi toki se, että olin joko lähdössä Suomeen lomalle tai palaamassa lomalta takaisin.

Naapurissa asui aikoinaan pyörätuolia käyttävä mies ja hänen avustajalabbiksensa. Se yhteistyö oli niin saumatonta ja pyyteetöntä, että välillä oli tippa linssissä meikäläisellä, kun heidät kohtasin... Nykyäänkin herkistyn, jos mietin että se koira on mahdollisesti jo kuollut vanhuuteen. Kadun sitä etten uskaltanut jutella miehelle, olisi pitänyt pyytää treffeille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen liikuttuja. Esim. Finnairin koneen näkeminen (ulkomaisella kentällä) saa kyyneleet silmiini.

Minullakin mutta varmaan täysin eri syistä.

Maanpetturi.

Liikutun, kun olette niin söpöjä kaikki muutkin liikuttujat. ;__;

Mä oon osin englantilainen ja vaikka oon asunut suomessa ikäni mä liikutun aina kaikista kuninkaallisista paraateista yms mitä siellä milloinkin on. Viimeks katsoin lähes tippa linssissä kuningattaren 90-v paraatia tv:stä.

Liikutun aina kun olen palaamassa matkalta. Kun näkee koneen ikkunasta kuusimettää. Kun kone laskeutuu tutulle ja turvalliselle maaperälle ja tajuaa olevansa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain ranskalainen ja eilen olin Stockmannilla juuri ennen sulkemisaikaa. Sitten tuli eri kielillä se kuulutus että "Suljemme pian, kiitos käynnistä plaa plaa". Ja se tuli myös ranskaksi ja liikutuin siinä kohtaa melkein kyyneliin ja tuli niin ihana kotoisa lämmin olo. :'(

Mulle tuli kyyneleet silmiin kun luin liikutuksestasi 

Meinaan alkaa itkeä jos nään vanhan mummon ja papan kävelemässä käsikädessä. Ja jos nään jonkun papan yksinään syömässä jätskiä. Yks päivä parvekkeella istuessa näin ihanan pienen papparaisen jolla oli shortsit jalassa ja valkoset sukat melkeen polviin saakka. Vanhat ihmiset näyttää vaan niin viattomilta et alkaa heti silmässä joku roska kutittaa.

Ja hanat aukes.....

Liikutun, kun toisinaan meillä stokkalla on aamukuulutus ennen kuin tavaratalo aukeaa ja siinä kerrotaan asiakkaiden kirjoittamasta positiivisesta palautteesta myyjille.

Meidän entisen kodin lähellä oli puistonpenkki, jolla istui usein porukka spurguja. Kerran kun kävelin ohi, penkki oli tyhjä, ja sille oli jätetty ruusuja ja jäähyväiskortti Penalle. Alkoi itkettää kun mietin, että Penalle oli ollut tärkeä sille porukalle.

Liikutun kun ajattelen Ronaldoa nukkumassa.

Liikutun aina kun kuulen Lordin voittokappaleen sillä olen euroviisufani.

liikutun kun ummetuksen jälkeen irtoaa oikein kunnon pökäle!

Kukka kirjoitti:

Minulla tahtoo kyyneleet tulla silmiin ja kurkkua kuristaa, kun näen lähietäisyydeltä helikopterin laskeutumisen. Joku siinä valtavassa voimassa on niin tunteita herättävää. Tätä reaktiotani olen usein ihmetellyt ja naureskellut (sekä piilotellut), mutta muutoinkin liikutun hyvin herkästi.

Yksi tapaus, jolloin liikutun kulkuvälineestä, on se kun raitiovaunu ajaa kapeaa kujaa pitkin Kauppatorin ja Senaatintorin välillä. On niin liikunttavaa, kun se raitiovaunu juuri ja juuri mahtuu siihen kujaan, sitten matelee kujaa pitkin ja kuljettaja soittaa joko arvokkaasti tai kiivaasti sellaista *KLING-KLING-KLING* kelloa jalankulkijoille, jotta he väistyvät sivuun.

Elokuussa kun koulut alkaa, niin näkee liikkeellä niitä pikkasia ekaluokkalaisia, jotka tomerana kävelevät kouluun ihan liian isojen reppujensa kanssa. Jokin siinä lasten innossa, uteliaisuudessa ja touhukkuudessa liikuttaa, varsinkin kun ovat tietämättömiä kaikesta siitä vuosien työstä mitä edessä vielä on.