Muita asiakaspalvelijatyössä olevia, jotka eivät oikein jaksa vapaa-aikana ihmisiä?
Itsellä nyt sellainen vaihe tai kausi että haluan työn jälkeen olla kaikessa rauhassa, suurimmaksi osaksi kotona tai luonnossa liikkuen. En oikein jaksa mitään kovin sosiaalista kuin ihan hetken esim. pari tuntia kahvilla ja sitten äkkiä takaisin omaan rauhaan...Teen melko vaativaa asiakaspalvelutyötä, päivittäin haastavia tilanteita ja hankalia asiakkaita.
Kommentit (20)
En oo aspa, mutta työn ulkopuolella mulle riittää vallan hyvin oman perheen seura. En ole koskaan tuntenut oloani rennoksi tai luontevaksi isommassa porukassa, en edes silloin kun kyse on tutuista ihmisistä.
En käy enää paljon missään. Anopin luona enimmäkseen ja joskus kaupoilla.
Mies yleensä hoitaa ruokaostoksetkin.
Mulla on kylläkin tosi mukavat asiakkaat, mä en vaan halua nähdä ihmisiä vapaalla.
Koira ja oma mies parasta seuraa.
Olen hyvin sosiaalisessa ammatissa. Vapaa-aikana olen mieluiten perheeni kanssa. En jaksa muita ihmisiä.
Täällä sama homma. Salilla käyn kuulokkeet päässä ja muuten oon lähinnä kotona yksikseni. Ehkä kerran kuussa tai kahdessa kaverit tai sisarukset saa houkuteltua johonkin.
Ihan sama juttu, en enää jaksa olla ollenkaan sosiaalinen vapaa-ajalla ja tämä muutos tuli oikeastaan melko heti kun jouduin aloittamaan tämän uuden työn. Ei sovi mulle ensinkään asiakaspalvelu vaan tarvitsen työssäni selvästi rauhallisemman työympäristön ja vähemmän ihmiskontakteja. Nykyisin työ pilaa ihan täysin vapaa-aikani.
N42
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama juttu, en enää jaksa olla ollenkaan sosiaalinen vapaa-ajalla ja tämä muutos tuli oikeastaan melko heti kun jouduin aloittamaan tämän uuden työn. Ei sovi mulle ensinkään asiakaspalvelu vaan tarvitsen työssäni selvästi rauhallisemman työympäristön ja vähemmän ihmiskontakteja. Nykyisin työ pilaa ihan täysin vapaa-aikani.
N42
Ihan sama täällä. Haaveilen työstä jota voisi tehdä etänä kotoa käsin. Vapaa-aika menee toipuessa työstä.
Vähän sama homma täällä. Keskustelen työssäni ihmisten kanssa lähes koko 8 tuntia päivässä. Vapaa-ajalla on ihanaa olla välillä ihan vaan hiljaa. En yhtään jaksa esim jutella niitä näitä puhelimessa.
En edes ole varsinaisesti asiakaspalvelutöissä, mutta jotkut asiakkaan edustajat käyvät päivittäin toimistollamme ja heille tehdään sitä, tätä ja tota palvelusta ja selvitystä. Plus omiakin työkavereita on pienen lauman verran. Töiden jälkeen en halua nähdä ketään ihmistä.
Minä olin 19 vuotta ohjelmistotuessa. Kun siirryin toiseen yritykseen toisenlaisiin hommiin, tajusin, miten sosiaalisesti kuormittavaa työni oli ollut. Olin aina kuvitellut, että olen jotenkin epäsosiaalinen, kun en jaksanut ikinä hirveästi sosialisoida työpäivän jälkeen. Tilanne on nyt muuttunut, kun työt ja toimenkuvakin on vaihtunut.
Moni ei sitä tajua, miten raskasta on olla aikuisten ihmisten sylkykuppina vuodesta toiseen.
Hep! Sama täällä, harvoin jaksaa olla sosiaalinen enää. Oma perhe riittää. Myyjänä menee kyl kaikki mehut, etenkin vkonloput (varsinkin la) tosi rankkoja. Meillä vielä lähes suurinosa asiakkaista keski-ikäisiä kärttyisiä naisia, niin voitte kuvitella fiiliksen ;)
Vapailla tykkään urheilla ja ladata akkuja kotona.
Minä en koe töissäni olevani sylkykuppina vaikka haastavia asiakaspalvelutilanteita onkin lähes päivittäin. Minulla on sellainen asenne että kenenkään sylkykupiksi en ryhdy. Olen aina ystävällinen asiakkaaille, asiattomuuksia en kuuntele enkä katsele ja jos tilanne vaatii olen aika asiallisen jämäkkä. Yleensä tällainen omanarvontunnosta kertova asenne ja viimeiseen asti asiallinen käytös saa hankalimmatkin asiakkaat lauhtumaan...jotenkin tajuavat itse oman käytöksensä naurettavuuden. Jos tilanne kulminoituu oikein hankalaksi, niin kutsun vartijan, se on varsin tehokas keino saada asiakas tajuamaan että nyt riitti. Yhä enemmän on kuitenkin liikkellä kaikanlaisia häiriöisiä asiakkaita, niin mielenterveyssairauksia kuin päihteisiäkin, ja kyllä se näkyy jonkinlaisena levottomuutena aina välillä. Vapaa-aikana välttelen kaikenlaisia massatapahtumia, suuren yleisön tapahtumia ja ihmisvilinässä olemista, saan siitä töissä niin tarpeekseni. Vapaapäivinä nautin kotoilusta, luen kasapäin kirjoja, leivon, käyn kirjastossa ja lähimetsässä kävelyllä. ap
Lisään vielä, että onneksi on niitä mukaviakin asiakkaita. He auttavat jaksamaan tuossa työssä. Ihmisten miellyttäminen on silti tosi raskasta, myyjänä kohtaa välillä ihan hirveitä ihmisiä. Kukaan ei sitä ymmärrä joka ei ole tehnyt tätä työtä.
T. 11
"Pari tuntia kahvilla" ei kuulosta sosiaaliselta väsähtämiseltä. Mutta se lienee suhteellista.
Olen aspa ja nautin työstäni paljon. Olen päässyt ujoudestani ja voin keskustella ihmisten kanssa lähes mistä vain. Minusta pidetään. Tapaan päivän aikana todella paljon ihmisiä ja tilanteet ovat lyhyitä. Mutta työpäivän jälkeen joukkoliikennevälineessä istuminen alkaa kiristää heti, jos on jotain meluisampaa, viivästystä tms. Pidän mielelläni aurinkolaseja. Ja kotiin päästyä on oltava parin tunnin tasoittumisaika, ennen kuin on valmis mihinkään kontakteihin. Samoin käyn joskus mielelläni yleisötapahtumissa yksin, vähän kuin omassa kuplassani. Se on helpompaa kuin hyvän kaverin kanssa, jos on ollut pitkään kuormittava tunne ja ruuhkaa töissä. Hullua, mutta näin on.
Sama fiilis täälläkin, vaikkei työni kovin vaativaa asiakaspalvelutyötä olekaan, aspa on vain yksi osa työtäni. Silti olen täysin kyllästynyt ihmisiin, vapaa-ajallani haluan vain olla rauhassa. Mitä pidempään teen tätä työtä, sitä epäsosiaalisempi olen. Viimeksi eilen anoppi kysyi, joko olemme tutustuneet uusiin naapureihimme, sanoin suoraan, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Omia läheisiä kavereita ja ystäviä ja sukua jaksan sentään nähdä.
Pari tuntia kahvilla noin 1-2 kertaa kuukaudessa ei ole kovin paljon. Haluan kuitenkin edes joskus vaihtaa kuulumisia ystävieni kanssa kasvotusten. Varsinkin kun en somessa kuulumisia jaa. ap
Juu, ei. En tuo töitä kotiin minäkään. Töissä olen ja toimin roolissa, kotona minulle riittää omat rakkaat, kotityöt, harrastukset ja satunnaiset sukulaiset & ystävät. Ei muita.
Vapaalla en lähde koskaan shoppailemaan! Tulee kiintiö täyteen kun on kauppakeskuksessa töissä, joskus harvoin voin lähteä kaverin kanssa syömään/kahville mut mieluiten muualle. Urheilen myös mielellään yksin, se on mun tapa ladata akkuja.
T. 11
Minulla ei ole yhtään kaveria, en myöskään tapaa sukulaisia kuin ehkä kerran pari vuodessa. Kaupan kassatyö on minulle ihan täydellinen. Tykkään ja olen iloinen töissä, työkaverit ovat ihan parhailta. Tykkään myös työmatkoista bussissa. Katson ihmisiä ja juttelen jos tilaisuus tulee. Kotona olen ihan täysi erakko, vaikka minulla onkin mies ja lapsia :D
Vähän samat ajatukset täällä. Tunnen olevani ihmisten sylkykuppi. Aikuiset ihmiset purkavat kaiken kiukkunsa ja stressinsä minuun ja möykkäävät asioista, joille en voi mitään. Kotona nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta.