Mikä on tällä hetkellä suurin huolen aiheesi?

Tällä hetkellä suurin itseeni kohdistuva huolenaihe on viisaudenhampaani, joka on yllättäen alkanut oireilla ja jota en voi käydä poistattamassa vielä (pitäisi leikata), koska muuten ylihuomenna alkava ulkomaanmatkani jäisi väliin. Toivon, että selviän vielä muutaman viikon tämän kanssa.

Toinen, pahempi huolenaiheeni on se, että molempien vanhempieni työpaikoilla on tällä hetkellä yt-neuvottelut päällä ja melko isot vähennykset tulossa. Pelkään  isäni mielenterveyttä, jos työpaikan leikkuri iskee häneen. Samoin mielessäni kummittelee ajatus lapsuudenkotini joutumisesta myyntiin. 50+ ihmisiä kun ei nykyään kovin innokkaasti olla palkkaamassa uuteen työhön.

Työtön, ei opiskelupaikkaa, paniikkihäiriö, ahdistusta, poikaystävä petti ja jätti, ei tukiverkostoa - ei edes vanhempia.

Minun huolenaiheeni on aika turha, tai sellainen mitä ei kannattaisi ollenkaan murehtia. Olen vapaalla työstäni ja nyt puolet tuosta ajasta on kulunut. Lasken päiviä koko ajan ja mietin, miten ajan saisi hidastumaan. No ei millään. Pitäisi vain nauttia vapaasta. Mitään oikeita varsinaisia huolia minulla ei onneksi nyt ole. 

Ero avopuolisosta ja yhteisen lapsen tulevaisuus.

Taidan olla myös tilanteesta hieman masentunut, tai sitten vain lopen kyllästynyt kaikkeen schaisseen, ehkä ero antaa mulle pontta ponnistaa takas elämään.

Mulla on pikkukeskonen teholla, isommat lapset puoliheitteillä kotona. Huoli ja väsymys on kova, sairaalaelämän ja muun elämän yhteensovittaminen on vaikeaa. Ja tämä jatkuu vielä kuukausia, mikäli vauva edes selviää.

Jaksamista teille kaikille huolien keskellä! Minulla tällä hetkellä suurin ongelma on se, miten saan henkilökunnan riittämään töissä, jos sairaslomia tulee. Lomathan ovat vielä meneillään. Olen itse myös sijaistanut paljon ja toimistohommat sitten odottavat. Loppuunpalaminenkin on lähellä. (Olen siis esimiehenä keskisuuressa yrityksessä)

Saanko pitää työni niin kauan kuin tarvitsen sitä. Läheisten terveys.

Up

Hiuksia tippuu epäilyttävän paljon ja työsoppari loppuu kuukauden päästä.

Lähinnä oma jaksaminen. Olen kotiäitinä, kolme alle neljä vuotiasta lasta. Viime aikoina päivät (ja yöt) ovat olleet pelkkää suorittamista. En oikein osaa nauttia elämästä juuri nyt. Mikään ei tunnu miltään...

Miehen kanssa aloitellaan pikkuhiljaa yrittämään lasta. Saanko itseni tsempattua tupakoinnin lopettamiseen, etten jatka tupakointia esim. salaa. Olen vastaan kaikkia päihteitä jos on raskaana/imettää, joten ei tarvitse kuitenkaan omia arvoja laittaa uusiksi. Täytyisi vain saada otettua itseä niskasta kiinni.

Pelkään koko ajan kaikkia syöpiä, ahdistaa loman loppuminen, inhoan läskejäni ja rumuuttani, en haluaisi poistua kotoa.

Kauko-idän osakkeisiin sijoittavan indeksirahaston tuotto. Olin ajatellut ottaa sieltä pienet voitot tänä vuonna, mutta nyt se kyntää 6,5 % miinuksella.

Ystävän mielenterveys. Olen ainoa, jolle tuo ihminen on huolistaan kertonut, ja tietämisen vastuu tuntuu suurelta kantaa. Kyllä varmasti muutkin näkee tilanteen laidan ainakin jossain määrin. Siksi tuntuukin turhauttavalta, että miksi kukaan muu ei tee mitään. Kyse on nuoresta aikuisesta. Minä olen keski-ikäinen, ja näyttääkin, että ystävä halusi jakaa taakkaansa minun kokeneemmille hartioille. Mietin pääni puhki miten voin auttaa. Omat lapset meinaavat jäädä liian vähälle huomiolle, kun pää on täynnä tuota ongelmakimppua.

13-vuotias itki eilen pahaa oloaan ja mitättömyyttään ja sanoi haluavansa tappaa itsensä, mutta ei meidän vuoksi voi, kun se aiheuttaisi meille niin kauheeta tuskaa.

Onpa ikävää, että teillä joillain on todella isoja huolia.

Pitkähkö parisuhteemme on hiljattain päättynyt. Huolettaa tulevaisuus, tulenko koskaan löytämään yhtä hyvin minulle sopivaa miestä. Lisäksi, olisiko meidän mahdollista kenties yrittää uudestaan tulevaisuudessa. Pitäisi vain osata luottaa siihen, että kyllä asiat järjestyvät, mutta tämä odotusaika ei ole kivaa.

Irtisanotuksi tuleminen. Löydänkö töitä yli 40-vuotiaana. Alkoholin tissuttelun lisääntyminen. Lähimmäisten sairaudet ja muut huolet.

Hirveät pakkoajatukset ja niitten kanssa jaksaminen. Jälleen olisi edessä lääkitys, koska omin voimin en näitä jaksa. Lääkityksen aloittaminenkin on aina oma hommansa, kaikki sivuvaikutukset jne. Tuntuu epätoivoiselta, että oma mieli tekee itselle tällaista. Hetken aikaa aina tuntuu, että helpottaa, kunnes jokin laukaisee kierteen aina uudelleen :/

Suomessa koko ajan kasvava paha olo ja rxxxxxismi.