Haaveileeko joku muu kaupunkilainen muuttavansa maalle?

Asun esikaupungissa, ja haaveilen muuttavani ydinkeskustaan.

minä

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut aina kaupungissa, mutta lapsuuteni kesät vietin maalla isovanhempieni mökillä. Sanoin jo lapsena haluavani muuttaa maalle sitten isona ja olen edelleen samaa mieltä. Olen tosin vasta 25 ja opiskelut ihan kesken, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kun oman asunnon ostan niin se on sitten maalla :)

Millä sä elät sitten siellä maalla? ja kuinka "maalle" ajattelit muuttaa?

Monella, en väitä että juuri sinulla, on aika ruusunpunaiset kuvitelmat maalla asumisesta.

En todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut aina kaupungissa, mutta lapsuuteni kesät vietin maalla isovanhempieni mökillä. Sanoin jo lapsena haluavani muuttaa maalle sitten isona ja olen edelleen samaa mieltä. Olen tosin vasta 25 ja opiskelut ihan kesken, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kun oman asunnon ostan niin se on sitten maalla :)

Millä sä elät sitten siellä maalla? ja kuinka "maalle" ajattelit muuttaa?

Monella, en väitä että juuri sinulla, on aika ruusunpunaiset kuvitelmat maalla asumisesta.

Haluaisin jonnekkin pieneen maaseutupitäjään. Haaveilen ihan vaan omakotitalosta maaseudulla, en ajatellut ruveta maanviljelijäksi :D Opiskelen luokanopettajaksi, unelma siis olisi että saisin kunnan alakoulusta töitä.

Kyllä mulla mielestäni on aika realistiset käsitykset siitä mitä se maalla asuminen on, olen viettänyt siellä niin paljon aikaa :)

Minä muutin 19-vuotiaana Helsingistä 2000 asukkaan pikkupaikkakunnalle, päivääkään en ole katunut. Olen muuttunut jurottavasta kaupunkilaisteinistä sosiaaliseksi aikuiseksi, joka bussissa voi ihan normaalisti rupatella vieressä istuvan mummon kanssa, tms. Vaan annas olla, jos kaupungissa yrittää samaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut aina kaupungissa, mutta lapsuuteni kesät vietin maalla isovanhempieni mökillä. Sanoin jo lapsena haluavani muuttaa maalle sitten isona ja olen edelleen samaa mieltä. Olen tosin vasta 25 ja opiskelut ihan kesken, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kun oman asunnon ostan niin se on sitten maalla :)

Millä sä elät sitten siellä maalla? ja kuinka "maalle" ajattelit muuttaa?

Monella, en väitä että juuri sinulla, on aika ruusunpunaiset kuvitelmat maalla asumisesta.

Haluaisin jonnekkin pieneen maaseutupitäjään. Haaveilen ihan vaan omakotitalosta maaseudulla, en ajatellut ruveta maanviljelijäksi :D Opiskelen luokanopettajaksi, unelma siis olisi että saisin kunnan alakoulusta töitä.

Kyllä mulla mielestäni on aika realistiset käsitykset siitä mitä se maalla asuminen on, olen viettänyt siellä niin paljon aikaa :)

=) Kiva että joku luokanopettaja haluaa maalle. 5000 asukkaan kylän pikkukoulussa oli jatkuvasti epäpäteviä opettajia ja suuri vaihtuvuus. Kyllä sulle varmaan töitä maalta löytyy. 

sama

En voisi kuvitellakaan. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ihmiset on umpimielisiä rasisteja ja juntteja.

Minä asun jo maalla enkä enää muuttaisi mihinkään betoniviidakkoon.

Jo vain. Oma talo jossain syrjässä, luonnontilaisella tontilla, ei naapureita hönkimässä niskaan. Tässä odotellaan lapsen kasvamista aikuiseksi ja sitten mennään.

Nuorena menettelee, en tyrmää ideaa, sanoisin että romantiikka oli aika kaukana.  Näin moni luuli, että siellä saa rauhaa ja hiljaisuutta, en edes tiennyt mitä tarkoittaa sana "kotirauha" ennen kuin kaupungissa.

Monet kertoivat omistaan, oli vaikea saada menemään perille, "kyllä ennenkin on saatu istuskella".  

Minulle elämäni paras ratkaisu oli muuttaa maalle. Ensin muutin parikymppisenä Helsingistä pikkukaupunkiin opiskelemaan, sitten valmistuttuani sen pikkukaupungin naapurikunnan kirkonkylälle. Siinä mielessä kaupunkimainen ympäristö, että on katuvalot ja vähän elämää ympärillä, mutta toisaalta se elämä on tosi rauhallista. Ja toisin kuin kaupungissa, ellei ihan ydinkeskustaa lasketa, kaikki tärkeimmät palvelut ovat kävelymatkan päässä kotoa.

Olen vain pari kertaa käynyt kunnolla isompien kaupunkien ulkopuolella, enkä ikinä nää itseäni asumassa sellaisessa kyläyhteisössä, jossa sinkkumarkkinat ovat pienet ja potentiaaliset kumppanit voi laskea kahden käden sormilla, kaikki tietävät kaikki muiden asiat tai ainakin luulevat tietävänsä, ostosmahdollisuudet ovat lähinnä internet ja julkiset palvelut joutuu pahimmillaan hakemaan satojen kilometrien takaa.

Ihan kaikki kunnioitus heille, jotka haluavat, mutta itse en näe tuon maalaisromantiikan viehätystä arkielämässä. Mökkeily on sitten asia erikseen, sehän onkin kesällä ihan kivaa. Suomen kaupungit ovat kuitenkin puistoisia ja vihreitä ja osa vielä meren rannalla, loput järven. Luonto on aina lähellä ja siihen kun saa lisäksi vielä hyvät palvelut ja liikenneyhteydet niin kyllä minä täällä pysyn. Vaikea kuvitella, että luopuisi siitä yksityisyydestä, minkä suurempi ihmisjoukko takaa. Vilinään on helpompi kadota.

Haaveilin ja muutin myös. Helsingin kantakaupungista Espoon koukkuniemeen tuli muutettua 3v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut aina kaupungissa, mutta lapsuuteni kesät vietin maalla isovanhempieni mökillä. Sanoin jo lapsena haluavani muuttaa maalle sitten isona ja olen edelleen samaa mieltä. Olen tosin vasta 25 ja opiskelut ihan kesken, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kun oman asunnon ostan niin se on sitten maalla :)

Millä sä elät sitten siellä maalla? ja kuinka "maalle" ajattelit muuttaa?

Monella, en väitä että juuri sinulla, on aika ruusunpunaiset kuvitelmat maalla asumisesta.

Millä nyt ihmiset elävät. Rahaa kait siihen tarvitaan.

Asun maalla ja elintasoni ja elämänlaatu on noussut kohisten tämän viiden vuoden aikana. Myös maalla on työpaikkoja ja usein nettiyhteydet on erinomaiset esim. meillä valokuitu ja monella työpiste voi olla missä tahansa.

Itse käyn töissä lähikaupungissa ja työmatka on 60 km, jonka ajan lähes samassa ajassa, kuin kaupungissa asuessa kaupungissa.

Maalla asun väljästi, on isot puutarhat ja omaa järviviivaa, josta yhteys Saimaalle ja purjehdusta voimme harrastaa jopa arki-iltoina.

Ja kyllä, maalla asuu nuoria ja lapsiperheitä ja monet palvelut ovat jopa parempia kuin kaupungissa.

Mitä ne satojen kilometrien päästä löytyvät julkiset palvelut ovat? Näitä aina kauhistellaan, mutta kukaan ei kerro. Meillä täällä omalla kylllä on kaksi kauppaa, asiamiesposti, yhden pankin konttori, terveyskeskus, kirjasto, kunnanvirasto, bensa-asema... Ja lukuisia yrityksiä. Vaatekaupoille, Alkoon, oman pankkini konttoriin ym. täytyy ajaa peräti 35 kilometriä sinne naapurikaupunkiin. Tai 60 kilometriä toiseen kaupunkiin, ja sieltä löytyy sitten jo Stockmannista lähtien käytännössä kaikki.

Ehkä Lapissa etäisyydet on satojen kilometrien luokkaa, mutta etelä- ja keski-Suomessa puhutaan varmaan pääsääntöisesti kymmenistä kilometreistä.

-12

Vierailija kirjoitti:

Haaveilin ja muutin myös. Helsingin kantakaupungista Espoon koukkuniemeen tuli muutettua 3v sitten.

:-)

Mutta joo, näin Helsingin keskustassa asuvana Espoo on aika iso peltoa.

Itse haluaisin kyllä joko-tai: eli Helsingin keskustassa tai kunnolla maalla. En ole oikein innostunut näistä välissä olevista epämääräisestä alueista, kuten Espoo.

Minä!

Olen asunut suurkaupungissa ulkomailla ja kahdessa suomalaisessa kaupungissa. Niin kauan kuin opiskelen, on siedettävä tätä kaupunkilaista kerrostaloelämää, mutta valmistumisen jälkeen alan katsoa itselleni työpaikkoja maalta. Olen asunut lapsuuteni maalla ja haluan takaisin rauhalliseen, kiireettömään ympäristöön. Olen myös erakko ja haluan, että naapurit eivät ole näköetäisyydellä. Unelmani olisi muuttaa Lappiin, mutta alavalintani huomioonottaen se voi olla aika hankala toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Asun esikaupungissa, ja haaveilen muuttavani ydinkeskustaan.

Sama homma ja ajattelin toteuttaakin tämän pian. Hieman kuumottaa, kun tulevaisuudessa pitää todennäköisesti muuttaa jonnekin landelle vähäksi aikaa töiden perässä. En tiedä miten kestän

Viihdyn paremmin kaupungissa, mutta jotain vähän suurempaa maaseutupitäjää (kuten esim. Espoo) voisin harkita.