Vammaisen Hillan tapaus. Minkälainen ihminen menee lässyttämään vammaisille?

Vierailija kirjoitti:

Teen opintojen ohella keikkaa henkilökohtaisena avustajana ja täytyy sanoa että tuon tapainen käytös on valitettavan yleistä.. Todella usein ihmiset puhuvat asiakkaani läpi, yli tai ohi minulle, vaikka asiakkaani olisikin korkeasti koulutettu ja täysissä sielun voimissaan oleva liikuntavammainen. Asiakkaille sitten huudetaan selkokielellä hitaasti artikuloituna :D onneksi asiakkaani ovat tottuneita ja ymmärtävät etteivät kaikki ihmiset ole tottuneet vammaisen kanssa keskusteluun. Ja kaikki ihmiset yleensä ymmärtävät kyllä virheensä, kun vammainen alkaa itse puhua ihan normaalisti.

avustajakoulutuksessa pitäisi painottaa avustajaa sanomaan ihmisille jita avustava kohtaa, että tämä on täysissä sielun voimissaan. Auttaisi meitä asiakaspalvelijoita paljon.... koitamme vain hoitaa hommamme mahdollisimman sujuvasti.

Mä olen 20 vuotta tuntenut yhden vammaisen miehen. Se on lähes sokea, lievästi liikuntavammainen ja lisäksi vähän vajaaälyinen. Huudan joka helvetin kerta selkokielellä kun juttelen sen kanssa. Huomaan parin lauseen jälkeen huutamisen ja yritän hillitä äänen voimakkuutta huomaamattomasti. Jotenkin se on vaan niin vaikeaa. Mua nolottaa oma toiminta, mutta en mahda sille mitään.

Kyllä mä tiedän ettei sillä oo kuulossa mitään vikaa ja se ymmärtää ihan normaalia puhetta, mutta jokin kliksahtaa mun päässä kun kommunikoin vammaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lyhytkasvuinen ja osa ihmisistä puhuvat minulle kuin pikkulapselle. Nöyryyttävintä on ollut, kun jotkut ovat kumartuneet alaspäin minulle puhuessaan. Kumma etteivät laskeudu polvilleen ja ota hartioista kiinni.

sinunkin kannattaa opetella puhumaan ihmisille mistä pidät.... olen elämässäni tavannut kerran lyhytkasvuisen joten reaktiot ei tule selkärangasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein osaa suhtautua oikein ihmisiin jolla on vamma. Joskus vahingossa olen puhunut kuin pikkulapselle. Korjaan toki kun huomaan, että keskustelu sujuu ihan hyvin. Joskus luulin vaikeasti kehitysvammaista hipsteriksi ja juttelin vaikka kuinka kauan ja ihmettelin kun äijä oli ihan "jäässä" :D 

Ei me maallikot osatakaan lukea jostain pikkumerkeistä, että onko vastassamme oleva vammainen päästään täysin terve, mutta eikö lähtökohtaisesti ole aina vähiten noloa toimia niinkuin olettaisi henkilön ymmärtävän täysin? Jos kyseinen vammainen ei satukaan ymmärtämään, niin varmaan hänen mukana oleva henkilö auttaa sitten siinä tilanteessa. Paljon loukkaavampaa on varmasti puhua täysjärkiselle kuin vähä-älyiselle.

Suvussamme on vaikeasti vammainen, joka ei puhu kuin muutaman sanan. Hänelle voi kyllä puhua ihan normalisti ja hän ymmärtää kyllä. Ei toki mitään vaikeita asioita, mutta tavallisia asioita lyhyillä lauseilla. Millä perusteella vammainen muka ymmärtäisi lässyttämistä paremmin? Avustaja kyllä auttaa sitten, jos tarvitsee. Avustaja voi esim. vastata hänen puolestaan, koska hän itse ei osaa, mutta puheen voi  kohdistaa hänelle itselleen suoraan. Paremmin hän selkeää puhetta ymmärtää kuin jotain ihme vauvalässytystä. 

Eihän vauvoille ja lapsillekaan saa lässyttää, se haittaa kielen kehitystä.

Paras juttu, jonka kuulin, oli sokean ystäväni kertoma; hänelle on useamman kerran käynyt niin, että kysyessään tietä vieraassa kaupungissa, on ohjeet osoitettu opaskoiralle. Ikävä kyllä tämä juttu on tosi, vaikka siitä kiertää urbaanilegenda ja vitsikin. Totuus on joskus tarua ihmeellisempää.

Voisiko ongelma olla siinä, että vammaiset ja kehitysvammaiset näkyvät liian vähän arjessamme. Monelle sellaisen henkilön  kohtaaminen on ainutlaatuinen kerta elämän aikana, joten toisaalta ymmärrän, että ei osata suhtautua. Epävarmuus ja kova yrittäminen saa ihmiset tahattomasti käyttäytymään typerästi. Tosin jotkut ovat typeriä ihan muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjottikohan se itse sen tekstin facebookkiin, vai hoitiki holhooja homman?

Holhooja? En usko että parikymppinen cp-vammainen tyttö on holhouksen alainen. Avustaja on mahdollisesti kirjoittanut tekstin Hillan sanelemana. Tai sitten Hilla on kirjoittanut itse, en tiedä hänen vammaansa, mutta joko käsin tietokoneella tai jos ei käsiä pysty käyttämään, niin esim. Silmäohjattavalla tietokoneella.

Uliuli, kirjoittiko sinun holhoojasi sanelemasi tekstin?

Minä lääkärinä tunnustan, että joskus urani alkuvaiheessa aloin puhua sille saattajalle, jos vammainen näytti päällepäin sellaiselta, ettei mitenkään pysty kommunikoimaan tai muutenkaan olemaan tietoinen siitä mitä tapahtuu. Sain kokea yllätyksiä, tällaiset vammaiset puhuivat itse ja osasivat hoitaa asioitaan. Nykyisin aloitan kommunikoinnin suoraan sen vammaisen kanssa.

Kirjoituksessa viitattiin naisen etniseen taustaan. Taisi olla ihan kotimaista etnistä kansallispukua käyttävää porukkaa. Niillä monesti estot eivät pahemmin vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lyhytkasvuinen ja osa ihmisistä puhuvat minulle kuin pikkulapselle. Nöyryyttävintä on ollut, kun jotkut ovat kumartuneet alaspäin minulle puhuessaan. Kumma etteivät laskeudu polvilleen ja ota hartioista kiinni.

sinunkin kannattaa opetella puhumaan ihmisille mistä pidät.... olen elämässäni tavannut kerran lyhytkasvuisen joten reaktiot ei tule selkärangasta...

Koska minä ennen oletin, että jokainen tietää ettei ihmisen pituus kerro hänen älykkyydestään yhtään mitään. Minusta näkee kyllä, etten minä ole lapsi. Miksi minulle pitää esimerkiksi kaupassa lässyttää, jos kysyn missäpäin kauppaa myydään lamppuja. Ei minun seurassani omaa käytöstään tarvitse sen kummemmin muuttaa yhtään miksikään. En tarvise erityiskohtelua. Olen muuten ihan normaali ihminen, vähän lyhyempi vain.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksessa viitattiin naisen etniseen taustaan. Taisi olla ihan kotimaista etnistä kansallispukua käyttävää porukkaa. Niillä monesti estot eivät pahemmin vaivaa.

Olen n. 30 v työskennellyt terveydenhuollossa, ja kohdannut ainoastaan yhden romaniperheen, jossa oli vammainen pieni poika. Tällaisia älykkyydeltään heikompitasoisia sitten on useampia, mutta mihin ne ne näkyvästi vammaiset piilottavat?

Vierailija kirjoitti:

Huomiohutsu? Luonteeltaan negatiivinen tämä vammainen Hilla. "Voi kun minä niin mieleni pahoitin, ettei oikein reilusti lyöty high five ja sanottu, että hyvännäköinen ja hyvä tyyppi". Ei Hilla, et ole, kumpaakaan.

MIKÄS SINÄ PELLE SINÄ OLET? OLET JOKU TALIAIVO; VAMMANEN SIKIÖ ITSE

Epäilen että kyseessä on eräs tälläkin palstalla pyörivä hullu...

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein osaa suhtautua oikein ihmisiin jolla on vamma. Joskus vahingossa olen puhunut kuin pikkulapselle. Korjaan toki kun huomaan, että keskustelu sujuu ihan hyvin. Joskus luulin vaikeasti kehitysvammaista hipsteriksi ja juttelin vaikka kuinka kauan ja ihmettelin kun äijä oli ihan "jäässä" :D 

En voi lopettaa nauramista

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lyhytkasvuinen ja osa ihmisistä puhuvat minulle kuin pikkulapselle. Nöyryyttävintä on ollut, kun jotkut ovat kumartuneet alaspäin minulle puhuessaan. Kumma etteivät laskeudu polvilleen ja ota hartioista kiinni.

Ei tuon pitäisi olla nöyryyttävää! Minun 196 cm pitkä työkaverini tekee samaa meille muille, hassua se on, mutta ei nöyryyttävää. Voi olla jopa ihan kohteliasta.

Takana 30 vee vammaistyötä, pääosin kehitysvammaisten kanssa, mutta myös cp, kuulo yms. sekä mt-asiakkaiden sekä noiden kaikkien iloisen sekoituksen...

Kysymykseen voisi vastata että vissiin 10% on alalla tai tuntee vammaisen henkilön, lopuista puolet kyttää ja/tai on muuten asiattomia ja loput on tollasia tahdon kertoa olevani hirveen vammaisrakas, suvaitseva  tms...

Sitä päivää odotellessa, kun vammaiseen ihmiseen ei tarvitse reagoida, koska se on ensisijaisesti ihminen! Sitä ei tarvii tuijotella tai rkastaa koska se on vammainen, sama pätee kaikkiin, jotka ei oo keskiverron keskivertoja ja luoja paratkoon, antakaa niidenkin olla rauhassa - jooko?

Niin ja pointti ei todellakaan ole mitä oikeasti tapahtui, miten Hillan olisi pitänyt suhtautua vaan kyse on siitä että ylipäänsä jotain tapahtui. Hillan ja avustajan olisi pitänyt saada olla ja ruokailla rauhassa ihan niin kuin sinun ja minun. Jokainen kokemus on subjektiivinen..