Lue keskustelun säännöt.
Aborttiko edessä?
28.02.2006 |
Sain juuri tietää, että kaikesta huolimatta olen raskaana. Tämä raskaus on todellinen yllätys ja ei-toivottu sellainen. Nuorin lapsemme täytti juuri vuoden ja minun pitäisi aloittaa uudessa työssä toukokuun alussa. Olen ollut kotiäitinä jo neljä vuotta keskimmäisestä lapsesta (-02) alkaen. Nyt olin niin innoissani, että vihdoinkin pääsen työelämään. Meillä on vielä esikoinen, joka on ala-asteella.
Nuorin lapsista on ollut koliikkivauva ja olen täysin väsynyt. Miten jaksaisi neljän lapsen äitinä, joista kahdella nuorimmalla olisi alle 2 vuotta ikäeroa. Toisaalta en ole kyllä oikein aborttiakaan itse hyväksynyt, mutta nyt tuntuu aivan kamalalta ajatukselta uusi vauva tässä vaiheessa.
Kommentit (32)
SIis sitä, kuinka pystyisit kestämään abortin omatunnollasi. Itse en sitä kestäisi, enkä sellaista tekisi. Niin kauan kunnes lapsilukumme on täynnä, lapsia saa meille tulla, siisi vaikkei just ois suunnitteilla, niin jos ehkäisy pettää niin silti. SItten kun on lapsiluku täysi, niin piuhat poikki.
Kannattaa muistaa, että vaikka teillä nyt on 1-vuotias, niin vauvan syntyessä hän olisi jo lähemmäs 2-vuotias. Ja aika kuluu nopeasti, myös se vauva-aika. Ei kannata maalata piruja seinille sen kummemmin, vaan miettiä mahdollisimman realistisesti tilannettanne.
Tiedän, että monille tulee kova paikka eteen siinä vaiheessa, kun vauvan pitäisi syntyä. Siis jos on tehnyt abortin. Jos siinä vaiheessa ei enää väsyttäisikään, työpaikka olisikin ehkä mennyt tai työ ei olekaan kivaa tai mitä tahansa...
No mun kanta on selvä: elämä mieluummin kuin kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns.ihmisiä, joiden mielestä jokaisen tulisi elää juuri niinkuin he haluavat. Suvaitsemattomia, joiden oma psyyke voi olla pirstaleina, mutta jotka ovat valmiita tuomitsemaan toisten teot, näkemättä syytä ja vailla minkäänlaista empatiakykyä. Osa näistä kaikentietävistä on vielä äidin-nimikkeellä.
Vierailija:
en usko että,se psyyken tasolla tekee kenellekään hyvää.Sitäpaitsi jos se on ok-juttu,miksi abortin tekijät usein salailevat sitä?
Ei taida olla mikään kunnian asia.
Kuinkahan moni haluaa siitä puhua.
Ja lisäksi, kun maailma on täynnä näitä " olisit antanut sen adoptioon" -tyyppejä ja muita pellejä, niin parempi onkin pitää omana tietonaan.
Sikiön sairauden vuoksi keskeytykseen päätyneistä en tunne ainoatakaan, joka keskeytystä _katuisi_ Tietenkin ovat surullisia ja murheellisia kun lapsi oli niin sairas, ettei eläjäksi olisi ollut.
Ja te, jotka tuota adoptiota huutelette. Lukekaapa tutkimuksia adoptiolapsista. Hyvin monet heistä tuntevat vihaa ja katkeruutta bio-äitiään kohtaan, kun tämä on heidät hylännyt.
sellaista mikä ei tee sille hyvää, mutta mille et voi mitään.
mutta en tiedä ketään joka olisi katunut ettei ole tehnyt aborttia... Laita 2v päivähoitoon niin jaksat selvin päin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kyllä tunne ainuttakaan ihmistä joka olisi tehnyt abortin ja sen jälkeen kyennyt elämään itsensä kanssa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki katuvat päätöstään jollakin asteella, ja on meiltäkin kahvipöydästä rynnätty ulos itkemään, kun ovat katselleet esimerkiksi miten vauva nauraa minulle tms.
En ole katunut päätöstä, olen edelleen sitä mieltä että tein tuolloin oikein. Ei ole tarvinnut kahvipöydästä eikä muissakaan tilanteissa rynnätä vessaan itkemään.
" Kaikki elämä on Jumalan elämää meissä.Myös syntymätön lapsi kantaa Jumalaa sisällään.
Meillä ei ole minkäänlaista oikeutta tuhota elämää,vaikka meillä on keinot siihen.
Minusta tuntuu että syntymättömien lasten huuto nousee Jumalan kasvojen eteen."
Äiti Teresa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulla ei kyllä ole kuin kaksi vaihtoehtoa eli joko lapsen pitäminen tai abortti. Adoptio kyllä kuulostaa kauniilta, mutta minusta ei siihen ole. Ensin raskausaika, synnytys ja sitten vielä lapsesta luopuminen. Lisäksi myös ihmisten ihmettelyt lapsen " katoamisesta" . Myös meillä vanhin lapsi sen ikäinen, että tietää mikä on raskaus, muistaa hyvin vielä viime vuodesta, joten hänellekin siinä olisi ihmettelyä. Enkä minä muutenkaan pystyisi luopumaan lapsesta enää synnyttämisen jälkeen.Välillä kun mietin asiaa niin abortti tuntuu parhaalta ratkaisulta, mutta sitten toisaalta koko ajan mietin, että ihanahan se vauva olisi ja ehkä neljäskin menisi siinä sivussa, mutta sitten taas iskee se epätoivo jaksamisesta ja muusta.
AP
Itse jouduin miettimään samaa kuin sinä ja sain tosi hyvän neuvon:
JOS ET MIETI VAUVAA JA ELÄMÄÄ VAUVAN KANSSA, PYSTYT ABORTTIIN.JOS TAAS EDES KERRAN MIETIT ELÄMÄÄSI VAUVAN KANSSA, ÄLÄ TEE ABORTTIA.
Minä noudatin tuota neuvoa, enkä tehnyt aborttia.Vauva syntyi todella raskaaseen ja vaikeaan tilanteeseen.Vauvan syntymän myötä minusta tuli kolmen alle 5- vuotiaan yh-äiti.
Ja rehellisesti;on ollut helvetin rankkaa!Mutta päätöstäni en ole katunut sekuntiakaan.Olen niin onnellinen kaikista kolmesta lapsestani, vaikka onkin välillä vaikeaa.
Se, että olet ajatellut vauvaa ihanana ja että pärjäättehän te, puhuu sen puolesta, että vauvan pitäminen on parempi vaihtoehto.
Viisautta ja voimia sinulle!
esim aviottomat lapset,nälkä.Se on siis ironiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta todellakin totta on, että jossakin on parempi olla syntymättä, jos on avioton.
Jos taas sinulta kuolee läheinen,olet pakosti siinä tilanteessa.Ymmärsitkö?
eli abortti täällä taas. Onneksi jokainen saa itse päättää, mitä elimistölleen tekee. Mieti nyt hyvät ja huonot puolet ja katso sitten kumpi voittaa. Toivottavasti saat läheistesi tukea, päädyt kumpaan ratkaisuun hyvänsä. Itse tekisin tuossa tilanteessa abortin. Tsemppiä!