Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avopuoliso ei siivoa.
Vantaalainen
22.07.2016 |
Terve!
Tulin tänne kyselemään apua ja kokemuksia ongelmaan liittyen: Avopuolisoni ei siivoa kotona. Olen siis mies ja olen asunut avopuolisoni kanssa samassa asunnossa noin 1,5v. Jos joku ihmettelee että miksi mies kirjoittaa vauva.fi palstalle, niin sanotaan näin, että halusin keskustella asiasta, ja tämä vaikutti hyvältä sillä foorumille kirjoittaminen ei vaatinut minkäänlaista rekisteröitymistä.
Taustaa lyhyesti:
Olemme molemmat nuoria alle 25 vuotiaita. Avopuolisoni ei ole ikinä asunut yksin, eli on aina asunut vanhempiensa kanssa jonka jälkeen on muuttanut yhteiseen asuntoon kanssani. Suhteemme on muuten hyvä, mutta tämä siivoamattomuus on vaivannut siitä asti kun olemme muuttaneet yhteen, ja alan olla aika väsynyt tähän.
Tilanne on siis se että minä siivoan talossa jatkuvasti, joka päivä. Siivoan sekä omat sotkuni, että suurimman osan puolisoni sotkuista. Tämän lisäksi hoidan lähes poikkeuksetta tiskioneen tyhjennyksen ja arkiset siivousaskareet. Hoidan myös auton pesun ja ylläpidon. Kun hän tulee kotiin, vaatteet lentävät lattialle. Kun jokin paketti avataan, roskat jätetään pöydälle. On edes turha haaveilla siitä että puolisoni tarttuisi imuriin tai moppiin oma-aloitteisesti, siivoaisi vessan tai pyyhkisi pölyjä, ilman että siitä joutuisi sanomaan viisi kertaa. Vaikka luotan naiseeni muissa asioissa, siivouksessa luottamusta ei ole ollenkaan. Monet kerrat olen joutunut todistamaan petettyjä lupauksia: "Mä laitan ne sit huomenna", "Mä siivoon ton myöhemmin". Avopuolisoni laittaa kuitenkin ruokaa lähes päivittäin, mikä on tietysti hyvä asia, mutta ruoan laitosta jäävän sotkun siivoamisessa menee yhtä kauan kuin itse ruoan laitossa, ja minähän ne pannut ja kattilat yleensä tiskaankin.
Asiasta on myös vaikea puhua koska joka kerta kun huomautan jostakin, avopuolisoni suuttuu ja sanoo että "kyllä mä tekisin ne jos sä et kokoajan valittais niistä". Yks yleisimmistä vastalauseista on "Sä valitat nopeemmin ku mä kerkeen tekee mitää". Todellisuudessa kyse ei ole ajanpuutteesta vaan siitä että puolisoni ei joko ymmärrä ympärillään olevaa sotkua tai sitten häntä ei vain huvita siivota. Olen myös ollut valittamatta joitakin aikoja ja katsonut tapahtuuko mitään, mutta ei, mitään ei tapahdu. Tämän lisäksi ärsyttää se että avopuolisoni ei edes taida ymmärtää kuinka paljon joudun siivoamaan yhteisen asuntomme eteen, sillä kiitosta talon siisteydestä saa kuulla HYVIN harvoin.
Onko kellään mitään vinkkejä miten saisi puolison siivoamaan? Tunnistatko kenties itsesi tästä jutusta? Parasta olisi löytää henkilö joka on itse ollut sotkuinen, mutta joka on myöhemmin oppinut elämään siistimmin.
Kiitos
Kommentit (36)
Ihmiset puhuvat erosta, myönnän että itsekkin pahimpina hetkinä käynyt mielessä. Meillä on kuitenkin muuten kaikki hyvin enkä halua erota sotkun takia.
Kun koulut loppuvat ja voin keskitty kokonaan töihin aion palkata siivoojan jonka luonnollisesti maksamme puoliksi. Tämä ei kuitenkaan hetkeen ole mahdollista.
- Ketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet työtä kotona, ainoa vaihtoehto on se, että asutte erillään. Sano tyttöystävällesi, että yhteen muuttaminen oli väärä ratkaisu, koska et pystykään työskentelemään hänen asuessaan siellä. Sano, että haluat kyllä jatkaa suhdetta, mutta vain erillään asumalla.
En tiedä, miksi jotkut ajattelevat automaattisesti tämän olevan trolli. Kyllä on olemassa siisteyttä ja puhtautta rakastavia miehiä ja toisaalta sikolättinaisia. Omassa tuttavapiirissänikin on tällaisia, tosin eivät suhteessa keskenään. Yksi pari oli mutta erosi, kun yhteiselämä ei kertakaikkiaan toiminut.
Meillä minä siivoan ja pyykkään ja tiskaan, mutta mies tekee ruuat ja leikkaa nurmen ja huoltaa autot, ja lisäksi hän pitää mukulat poissa jaloista, kun teen kotitöitä. En ole tilanteeseen tyytymätön.
Jos normaali keskustelu asiasta ei auta niin osta mustia jätesäkkejä. Kaikki likaiset vaatteet mitkä lentää lattialle pistät jätesäkkiin ja eräänä päivänä kun eukolta loppuu puhtaat vaatteet ja alkaa sitä ihmetellä niin törkkäät jätesäkin käteen ja sanot että neiti on hyvä ja pesee pyykkinsä. Rojut ja roskat voit kipata johonkin isoon pahvilaatikkoon. Ym mutta helpommalla pääset kun eroat nyt koska laiska sika on aina laiska sika oli sitten ukko tai akka.
Minä (nainen) olen meillä just se sotkusempi. Mies kulkee koko ajan rätti kädessä. Teen voitavani, mutta hän yleensä siivoaa ennen kuin edes tajuan että siivottavaa olisi. Toisaalta olen tosi kiitollinen tilanteesta (hän ei nalkuta minulle vaikka syytä joskus olisikin), mutta näin neljän vuoden jälkeen tunnen itseni vain todella riittämättömäksi ja vähemmän aikuiseksi, koska jatkuvasti on ajateltava hänen mahdollista mielipahaansa sotkuista, enkä voi elää niinkuin minulle olisi luonnollista.
Itse olin ennen aikamoinen sottapytty. Elimme eksän kanssa tyytyväisenä roinan ja paskan keskellä emmekä edes ajatelleet koko asiaa. Minut on kotona aika hyvin hemmoteltu, en koskaan joutunut siivoamaan kuin kerran-pari vuodessa. Vanhempani olettivat että opin itsestään siivoamaan sitten aikanaan (koska veljeni on siisti). No, en oppinut, en nähnyt mitään järkeä siivoamisessa...
Siinä kävi sitten niin että aikuistuin. Huomasin, että huonosta siivosta on oikeasti haittaa, lattioihin ja pöytiin jää jälkiä jotka ei oikeasti lähde pois koska niitä ei ole puhdistettu vuoteen. Tajusin senkin, että jos siivoaa joka päivä vähän ja viikottain perussiivouksen, niin ei tarvitse oikeasti siivota sitä kuutta tuntia putkeen että lattian saa näkyviin. Ja tajusin myöskin sen, että olen aikuinen ihminen, jos sotken niin olen niistä sotkuista vastuussa. Ei niitä kukaan muukaan tule siivoamaan. Nykyään saan kämppäni aina perussiistiksi puolen tunnin varoitusajalla. Ei tarvitse jättää ketään kutsumatta kylään koska on niin sotkuista. Eksäni taitaa edelleen elää sen kaiken moskan keskellä.
En osaa oikein neuvoa, koska minua eivät muiden ihmisten kommentit hetkauttaneet millään tavalla. Suosittelisin ehkä keskustelemaan asiasta oikeasti, ei vain valittamaan. Kerro että miksi sotku ahdistaa, miettikää yhdessä miten tilannetta voisi parantaa. Itse en oikeasti edes huomannut jos unohdin roskat pöydälle. Ei ehkä kannata kuitenkaan siivota hänen sotkujaan... Eihän hänen tarvitse siivota, koska sinä siivoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi tilannehan tulee pahenemaan jos saatte lapsia. Mieti sitä sotkun määrää silloin! Mulla taas mies ei juuri siivoile, mut tekee kyllä jos pyydän. Tiskeihin tarttuu kyllä onneksi ja tekee ruokaa. Mutta imuroinnit/pyykit/lakananvaihdot jne. on kyllä mun vastuulla.
Toi on vaikea juttu, kun joitakin ei edes häiritse ne sotkut. Mua alkaa ahdistamaan jos alkaa näyttää sotkuselta, en vaan pysty elää sotkussa. Mielikin on parempi siistissä kodissa. Mun tuntemani ihmiset jotka on sotkusia, ei ne ole pystyny muuttumaan. Niillä on koti aina sotkussa. Joskus ne yrittää tsempata ja siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
45 neljön kaksio. Turhaa tavaraa ei ole koska tiedostan sen aiheuttavan lisää kaaosta. Työni teen kotona ja on rasittavaa kun en voi keskittyä ennen kuin kämppä on kunnossa, joten joudun päivän aluksi siivoamaan toisen sotkut jotta voin keskittyä töihini. Siinä vaiheessa yleensä ottaa päähän jo niin paljon että mikään ei onnistu.
Olisikohan vain parasta, että asutte erillänne? Monelle tekee hyvää joutua asumaan itsekseen joitakin vuosia, ennen kuin muuttaa kumppanin kanssa yhteen. Siten, ettei ole kukaan siivoamassa sotkuja. Siinä voi sitten kehittyä se oma suhde siisteyteen.
Mulla oli ihan sama tilanne, nainen tosin olen. Erohan siinä lopulta tuli kun poikaystävä ei mm. vuoden yhdessä asumisen aikana kertaakaan imuroinut. Pölyt pyyhki omalta työpöydältään 2 tai 3 kertaa... Yksi sinunlainen mies tänne kiitos!!! T. Normaleissa määrin siivouksesta ja järjestyksestä pitävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä miespuolisella alle 25-vuotiaalla kaverillani on samantyyppinen tilanne kuin ap:lla. Hänen ja ap:n tyttöystävät tuovat mieleen itseni tuossa iässä, juurikin kotoa suoraan exäni luo muuttaneena. Exälläni oli aina tapana nalkuttaa, etten tee mitää, hän jätti tyystin huomiotta kaikki tekemäni kotityöt, mikä vei haluni yrittää. 3 vuotta omillaan asumista antoi parempaa itsevarmuutta, että kyllähän minä osaan omasta kämpästäni huolehtia. Kaikki 3 parisuhdettani ovat menneet niin, että mies on ollut minua siistimpi - myös kotona se oli isä, joka valitti, jossen tehnyt kotitöitä.
Omassa kodissani haluan tehdä kotityöt omaan tahtiini rennolla otteella. En stressata ja kilpailla siitä, kuka tekee eniten.
Minun neuvoni olisikin, että antakaa niiden sottuisten tyttöystävienne tehdä. Tehkää itse vähemmän, kyllä nuo sitten ennen pitkää hoksaavat tarttua toimeen, viimeistään, kun alkavat vähän aikuistua. Myös se yksin asuminen auttaa - ainakin omalla kohdallani auttoi, kun muutin opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle ensimmäisen mieheni luota.
Ehdotin tätä taannoin tuolle kaverillenikin, monta päivää oli saanut sotkuja katsella, mutta kyllä tuo tilanne on tuosta parantunut.
Jos kokee, että se oma sottapytty on kuitenkin se ihminen, jonka kanssa haluaa elää niin kannattaa antaa hänelle mahdollisuus tehdä kotitöitä omaan tahtiinsa ja höllentää vähän omia siisteysvaatimuksiaan. Tai miettiä, kumpi on itselle tärkeämpää: tip top siisti koti vai tämä parisuhde. Kyllä se sottapyttykin sieltä tajuaa (toivon mukaan) tulla vastaan.
Mikä tämä pihtaamis-juttu on? En minä ainakaan naisena voisi pakottaa miestä siivoamaan pihtaamalla, kun itselläkin on omat halut ja tarpeet. Molemmathan siitä seksittömyydestä kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tähän asti vastanneille!
Ero ei tosiaan tule kysymykseen. Ennen eroa on vielä monta asiaa joita voi kokeilla, kuten esim. asumusero. On muuten jännää huomata että ihmiset epäilevät tämän olevan joku "trolli" tjsp. Kyllä niitä siistejäkin miehiä on olemassa... :D
"Mikä tämä pihtaamis-juttu on? En minä ainakaan naisena voisi pakottaa miestä siivoamaan pihtaamalla, kun itselläkin on omat halut ja tarpeet. Molemmathan siitä seksittömyydestä kärsii."
Niin, jos teidän molempien halut on yhtä suuret niin eihän se toimikkaan. Meidän parisuhteessa minä satun olemaan se himokkaampi henkilö ja avopuolisoni kyllä pärjää pitkiäkin aikoja ilman seksiä. Jos tilanne olisi toisin, olisin varmasti aloittanut pihtaamisen jo aikoja sitten. :) Eikös naisten pitäisi olla "huipussaan" jossain 30v paikkeilla? Ehkä ne roolit vielä joskus vaihtuu..
Ps. jännä juttu muuten että aloitin tämän palstan ilman minkäänlaisia tunnuksia, mutta nyt jouduin tekemään tuon rekisteröitymisen jotta pääsin kommentoimaan tänne. Erikoista.
Nyt ei kerrottu oliko aloittajan puoliso mies vai nainen, aloittaja mies ja oletettavasti puolisokin mies...aloittaja lienee parisuhteen "nainen". Onnea sateenkaariperheelle!
-IISAK SONNI
Nyt on maha täynnä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai tällä kertaa uusi lähestymistapa ja ei ollutkaan VAIMOA mukana. Ja löytyipä jopa etukäteisselittelytkin siihen, miksi mies kirjoittelee palstalle.
Olen kyllästynyt näihin.
Yhdellä kaverilla oli noin. Homeisia astioita löytyi makkarista milloin mistäkin piilosta entisessä suhteessa.
Nainen ei yksinkertaisesti välittänyt. Aika jännä, ettei voi edes omia jämämuroja laittaa asianmukaisesti biojätteeseen.
Mutta tsemppiä, jospa saisit puhumalla ja parilla "en siivoa jälkiäsi" -kerralla taottua asian hänen kalloonsa.
Itse yritän yhä miesystävän kanssa. Ei siis asu luonani, mutta sotkee sitäkin enemmän. Jotenkin en aina kehtaa sanoa, mutta joskus olen sanonut, että huuhtoisi edes astiat. Ja alkoi huuhtoa.:)
Alue: Aihe vapaa
Ala pihtaamaan jos se vaikka auttas?