Onko sinulla ollut joskus sellainen miesystava etta olet huomannut hapeavasi hanen olemustaan ja kaytostaan (vaikka oli selvinpain) ja siksi jatit hanet

Huonot käytöstavat hävetti. Ei osannut jutella kavereilleni, oli epäluuloisen ja vihamielisen oloinen. Rupesi myös tylyttämään minua joskus kavereiden ja tuntemattomien edessä, milloin sai taas hävetä. Käyttäytyi kuin idiootti esim kauppojen kassoille, jouduin pyytelemään hänen puolestaan anteeksi. Pukeutui vähän tyylittömästi, mutta se oli sivuseikka. 

Olen jostain syystä onnistunut poimimaan miehiä, jotka minun seurassani kaksistaan oltaessa ovat mukavia ja puheliaita mutta heti kun on isompi porukka, muuttuvat juroiksi ja tylyiksi töksäyttelijöiksi. Joten kyllä, olen saanut hävetä ja selitellä heidän käytöstään esimerkiksi ystävilleni.

En ole jättänyt siitä syystä, mutta omaa miestäni nykyään valitettavasti joskus häpeän. Hänellä on nykyään suorasukaisen vihamielisiä mielipiteitä mm. maamme politiikasta ja maahanmuuttoasioista ja niitä kun laukoo niin olo on tosi kiusallinen, vaikka kuulijat olisivatkin läheistä perhepiiriä. :(

Parikymppisenä. Käytöstavat unohtui heti, kun aloitettiin suhde. Vittuili kaikille, itketti 15-v siskoaan tarkoituksella, oli tosi vihamielinen, ravintolassa mä istuin naama punaisena kun jätkä tylytti ja hyppyytti tarjoilijaa minkä ehti. Kaksi viikkoa katselin ja totesin että suksi kuuseen.

Joo, opiskeluaikoina yksi jurrikka oli niin epäsosiaalinen, että aika pian homma kävi selväksi. Oli aika ujo, mikä ei sinänsä ole paha vika, mutta kun se näyttäytyi tosi tylynä ja ynseänä käytöksenä - ei jatkoon. Sosiaalinen elämäni oli ja on aika vilkasta, enkä voi ottaa miestä, jota pitää "kantaa" läpi normaalien kommunikaatiotilanteiden.

Uutta miesvihaonanointimatskua. Uikuik, ihanaa!

Onko sinulla koskaan ollut AP:ta jonka näppäimmistöstä ei löydy ääkkösiä?

Ei osannut käyttää ääääään ja ööööön pilkkuja.

Hävettävät treffiseuralaiset eivät pääse minun kanssani miesystävä -asteelle.

Jos omaa mies-/naisystävää pitää hävetä, niin eihän sellaisen kanssa kannata olla. Paitsi tietysti, jos haluaa tuntea itsensä jotenkin paremmaksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hävettävät treffiseuralaiset eivät pääse minun kanssani miesystävä -asteelle.

Jos omaa mies-/naisystävää pitää hävetä, niin eihän sellaisen kanssa kannata olla. Paitsi tietysti, jos haluaa tuntea itsensä jotenkin paremmaksi ihmiseksi.

Hävettävät piirteet tulivat esille vasta ajan myötä, eri kaupungeissa kun asuttiin ja alkuaikoina piti kulissia yllä.

Mun exä oli niin typerän mustasukkainen, että sitä sai hävetä. Lisäksi oli myös epäluuloinen eli jos mä vaikka juttelin kaverin kanssa kaverin parisuhdekriisistä ja menin toiseen huoneeseen puhumaan, niin oli varma, että siirryin vain haukkuakseni häntä.

Ja näitä juttuja sitten selitettiin myös ihan kanssaihmisten kuulten.

Ei oo, kun en seurustele ääliöiden kanssa. Mutta eräs tapaus valovuosien takaa on jäänyt mieleen: vappuilta, kaikki hiprakassa, bussissa iloinen tunnelma. Mies ja nainen, keski-iässä, hutikassa hekin, siistejä, keskiluokkaisia. Mies äkkää bussissa kirjailija Hannu Salaman, työntyy tämän viereen väkisin ja alkaa länkytyksen. Salama vastaa kohteliaasti, mutta pidättyvästi. Miehen puheet muuttuvat lause lauseelta itsekehuvimmiksi, rehentelevimmiksi ja hitusen aggressiiviseksi. Salaman poistuttua mies palaa naisensa viereen. Kysyy hölmistyneenä, et mitä?...kun nainen on niin häpeilevän, nolon, halveksivan ja ärtyneen näköinen kuin olla ja voi. Tunsin naista kohtaan myötätuntoa, ajattelin et pariskunta ei tuntenut toisiaan kovin hyvin, ehkä olivat ensi kertaa nyt treffeillä ja mies rehentelee olemattomilla (siis lompakon paksuudella) jollekin Suomen parhaimmalle kirjailijalle ja luulee, et nyt se nainen on todella otettu ja hän on tehnyt Vaikutuksen. 

Veikkaan, et nainen häipyi heti, kun bussista pääsi.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla koskaan ollut AP:ta jonka näppäimmistöstä ei löydy ääkkösiä?

Stadista vissiin ap kun ääkköset ei kuulu kirjoitustapaan

Up

Entinen avokki näytti todellisen narsistisen luonteen vasta yhteenmuuton jälkeen. Hän oli hyvin mustasukkainen ja kontrolloiva. Lyllä häpesin monta kertaa hänen todella tylyä käytöstä ystäviäni kohtaan. Heitä hän ei suostunut edes tervehtimään yhteenmuuton jälkeen, jos joku vahingossa elsyi kylään, alkoi mielenosoituksellinen ovienpaukuttaminen ja muut mielenilmaukset. Eipä esimiehenikään säästyneet kiukuttelu soitoilta, soitteli heille ja valitti vuoroistani.. lista on piiiiiiitkä. Pari vuotta oltiin yhdessä. Henkistä väkivaltaa siedin liian pitkään, mutta kun ensimmäineb lyönti tuli, lähdin siitä paikasta.