Lue keskustelun säännöt.
Olen vanhemmiten alkanut ajatella, että äitini on kateellinen minulle
21.07.2016 |
Se tuntuu pahalta sillä hän on minulle läheinen.
Hänellä on itsellään ollut aina huono itsetunto. Muistan että silloin kun olin nuorempi ja epävarmempi hän kehui minua usein mutta nykyään kun olen saanut itsevarmuutta hän on alkanut lytät minua. Sanoo mm. että kukaan mies ei tule kiinnostumaan minusta kun minulla ei ole harrastuksia enkä ole kiinnostunut mistään (nämä johtuvat varmasti masennuksestani).
Äitini on usein nähnyt tarpeelliseksi mainita ettei ole koskaan ollut kateellinen kenellekään ja kateus tuntuu olevan hänelle kuin punainen vaate. Minusta taas kateus on hyvinkin inhimillinen tunne ja minä ainakin voin myöntää että olen tuntenut kateutta useastikin. Myöhemmällä iällä olen oppinut käsittelemään sitä. Se on omalta osaltaan tehnyt minusta vieläkin masentuneemman, kun olen tajunnut, kuinka turhaa sekin on.
Haluaisin eroon tästä kaikesta. Tuntuu hirveältä ajatella ettei olisi koskaan pitänyt syntyäkään.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa sisareni oli kateellinen minulle. Syytä en tosin tiedä, arvailla voin. Joka tapauksessa hän kuitenkin oli isän lempilapsi ja minä olin se paha tytär, sieltä asti kateus ei voi olla peräisin.
Tilanne kuumeni niin pahaksi, että reilut 10 vuotta sitten vihelsin pelin poikki ja katkaisin välit. En ole katunut tekemääni.
Olemme molemmat jo varsin kypsässä iässä ja on täysin mahdollista, että jompikumpi kuolee piankin. Jos minä jään jäljelle, en usko silloinkaan katuvani.
Aloittajalle ehdottaisin oman asunnon hankkimista vaikka mistä, mahdollisimman kaukana äidistäsi. Iän myötä mamman kateellisuus senkuin lisääntyy. Miksi muuten asutkin äitisi asunnossa?!