Valitsitteko miehenne, koska ihailitte hänen geenejään vai järkisyistä?

Sekä että.

Ulkonäkö luonne ja kemia, eikös ne siinä aikalailla ole :)

Helkkarin hyvä ulkomuoto, kroppa täydellinen, fiksu, älykäs ja kovapalkkainen. Eiköhän ne riitä. Eli geenit lähinnä vaikutti asiaan.

En ajtellut. olin rakastunut

Ukko on ruma, mut johtava asema sekä raha. Ihana mies.

Vitun tyhmä kysymys tällä palstalla. Jokainen osa-alue on tietenkin kunnossa. Jokainen.

Öö, siis mitä geenejä? Onko geenien ihailu jotenkin vastakohta järkisyille? Eikö ole monia geenejä joiden ihailu on ihan järkevää? 

Sehän tällä palstalle nopeasti selväksi, että naiset valitsevat miehensä pitkälti taloudellisen syiden perusteella. Kaikista paskapuheista ja tekosyistä huolimatta.

Geenit, ja se on järkisyy. Miehen tehtävä on siittää täydellisiä jälkeläisiä.

No nyt on kyllä taattua av-laatua tämä aloitus :D

Naisenkin voi valita tiukan pillun tai rikkaan appiukon perusteella.

Puhun nyt edesmenneestä miehestäni mutta mainitsemasi syyt olisi olleet ihan erinomaisia syitä olla laittamatta hynttyitä yhteen. Tunnepuoli meni kuitenkin edelle ja oli elämäni rakkaus, geeneistä ja järkisyistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Sehän tällä palstalle nopeasti selväksi, että naiset valitsevat miehensä pitkälti taloudellisen syiden perusteella. Kaikista paskapuheista ja tekosyistä huolimatta.

Mun mies oli ulosottovelkainen pienituloinen duunari kun tavattiin, ei haitannut. Ja olisi ollut tarjolla hyvätuloinen ja kaikin puolin hyvä mies jolla oli omaisuuttakin mutta kun ei omalta puoleltani syttynyt pikkuihastusta suurempaa niin en huolinut. Luulen että vähemmistössä on ne jotka pystyy oikeasti tunteettomasti toimimaan kumppaninvalinnassa.

Ihailin hänen jäykistystä.

Minä valitsin sekä että. Tunnesyistä siten, että tunsin etten voisi saada parempaa (minulla on huono itsetunto). Tunnesyistä myös siten, että miehellä ei ole omaa kämppää ja ajattelin että minun pakko olla hänen kanssaan koska ei pärjää taloudellisesti ilman minua.

Järkisyitä oli se, että tämä mies sentään oli ihan kiltti, ei siis pettänyt tai lyönyt. Ja hänellä on loistava huumorintaju.

Nyt ollaan kolme vuotta oltu. Mies on hurmannut vanhempani täysin, mutta itseäni oksettaa enemmän ja enemmän koko ajan. Mies on tosi paha suustaan, on ilkeä, haukkuu minua ja lapsenkasvatustaitojani jatkuvasti. Hän on myös ulkoisesti ruma, ei tippaakaan minun makuuni. Olen joutunut maanittelemaan häntä käymään esim. parturissa. En pidä siitä että hän koskettaa minua. En ole koskaan pystynyt harrastamaan hänen kanssaan seksiä selvin päin. (Vaikka ennen rakastin seksiä). Mies haukkuukin minua alkoholistiksi. Käskee minua ottamaan suihin, mutta hänen vehkeensä haisee tosi pahalta (hän ei usko että pelkkä vesihanan alla huuhtelu ei riitä pesuksi).

Häpeän miestäni. Häpeän hänen ulkonäköään ja kunnianhimottomuuttaan. Häpeän hänen herkkyyttään (saattaa pillahtaa itkuun, jos joku sanoo vähän pahasti). Tämän kaiken ehkä kestäisin, jos rakastaisin, mutta en rakasta. Pidin kyllä hänestä jossain vaiheessa, mutta hänen kiukkukohtauksensa tappoivat kaikki positiiviset tunteeni.

Monet av mammat perustelevat valintaa genitaaleilla.

Olin 15v kun näin söpön ja kivan pojan, jonka kanssa voisin alkaa seukkaamaan. En osannut sen kummemmin miettiä järkisyitä tai geeniperimää. Hyvin valitsin, koska nyt se sama mies seisoo rinnallani vielä 15 avioliittovuoden ja parin lapsenkin jälkeen. Nykyään on edelleen yhtä ihana. Söpöstä pojasta on tullut komea mies. Hän on opiskellut itselleen yliopistotutkinnon ja päässyt hyvään työhön. Hän on kannustanut minua kokeilemaan yrittäjyyttä, tukenut alkuvaikeuksien yli ja on aidosti iloinen saavutuksistani. Viime yönä hän kuiskasi korvaani, että rakastaa minua. Olen onnellinen ❤️

"Sekä että" on käytännössä sama asia kuin se, että varallisuus, tulotaso ja työstatus ratkaisee. Miksi tuollaista vaihtoehtoa edes tarjotaan, kun se ei edes ole mikään vaihtoehto?

Ex-vaimoni kertoi valinneensa minut, koska näki minussa hyvän elättäjän. Vastaan ex-vaimoni puolesta: järkisyy.

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa "perustetta" käytitte enemmän?

En tietoisesti ihaillut miehen geenejä,mutta olen tuntenut häntä kohtaan vastustamatonta vetovoimaa alusta asti,kun taas järjellä ajatellen hän oli aluksi mitä epäsopivin kumppani.Ensin vain himoitsin,ajan myötä aloin oikeastikin tykätä miehestä.Eli ilmeisesti geenimme sopivat yhteen,ja se oli keskeisin valintaperuste silloin aikoinaan.