Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuntosali-/lihasharjoittelu on nykyään ainoa oikea tapa treenata?
20.07.2016 |
Tarkoitukseni ei ole vähätellä tuota liikuntamuotoa. Olen myös sitä mieltä, että jonkinlainen lihaskunnon harjoittaminen on hyödyksi aivan jokaiselle.
Mutta miksi lihaksien kasvatus yms. on nykyään mielletty ainoaksi tehokkaaksi ja hyväksi treeniksi? Miksi on jotenkin vähemmän arvostettavaa painottaa kestävyyskunnon kehittämistä esim. juoksemalla?
Netti on myös pullollaan cardio vs. lifting -kuvia, jotka on tehty todella harhaanjohtaviksi. Cardiota edustavaksi on valittu joku laihaläski tai kuihtunut henkilö, kun taas liftingiin kaunis ja lihaksikas (+ rasvaton) vartalo. Toki joku juoksuharrastaja voi olla löllö ja kuntosalilta saa hyvän vartalon (jos myös syö oikein), mutta ei se aina näin mene! Juoksijoista löytyy paljon timmejä kavereita hyvällä lihaserottuvuudella – mutta luonnollisesti pienemmällä lihasmassalla – aivan yhtä paljon kuin salilta selluliittisia löllyköitä.
Kommentit (21)
Pelkkä juoksu ei hirveästi kehitä lihaksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska juokseminen ei kehitä lihasmassaa. Varsinkin vanhoilla ihmisillä voimaharjoittelu pienentää huomattavasti kuolleisuusriskiä. Toki parasta olisi tehdä sekä voimaharjoittelua että aerobista harjoittelua
Lihas polttaa enemmän kaloreita levossa kuin rasva. Lihakset suojaavat sisäelimiä, luita jne. Lihakset antavat tukea ja ryhtiä, tämä ehkäisee monilta iän tuomilta vaivoilta. Lihakset antavat voimaa ja terveän näköisen kropan.
Aika karkeasti sanottuna, mutta nämä tuli nopeasti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä menikö muutamalta vastaajalta pointti ohi, joten annan esimerkin.
Henkilö A
- harjoittelee juoksua tavoitteellisesti, tähtää puolimaratonille, juoksee 4-5 krt viikossa
- juoksun lisäksi harjoittaa lihaskuntoaan tehokkailla kehonpainoliikkeillä
Henkilö B
- ei harrasta aerobista liikuntaa yhtään tai todella vähän (~2 x 30 min kävelylenkkiä viikossa)
- treenaa kuntosalilla 4-5 krt viikossa, tähtäö maksimaaliseen lihaskasvuun
Henkilö A ei laiminlyö lihaskuntoharjoittelua ja näin ollen ole lihakseton, vaan lihasmassa on pienehkö ja sopeutunut juoksuun. Miksi henkilö A:n treenitapa on jotenkin väheksytympi? Miksei aerobisen hyödyistä enää juuri puhuta?
Ap
Tässähän tuosta on aika hyvin kirjoitettu; http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1421071058926
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennan vielä, että henkilö A tekee lihastreeniä vaikka kahdesti viikossa.
Ap
Lihasharjoittelun tulos on näkyvämpi kuin kestävyysharjoittelun. Kuvissa näyttää paremmalta lihaksiaan vähän kasvattanut ja rasvaprosenttiaan pienentänyt henkilö kuin pelkällä kestävyysurheilulla vastaavaan rasvaprosenttiin päätynyt henkilö. Tätä kautta asia saa huomiota ja palstatilaa.
Toinen syy voisi olla se, että monelle huonokuntoiselle lihaskuntoharjoittelu on helpommin lähestyttävää kuin kestävyyspuoli on. Siinä on selkeät toistot ja painot, ja aluksi eteneminen tapahtuu todella nopeasti. Hengästyminen kestää vähän aikaa ja suoritteiden välissä pystyy pitämään niin pitkän tauon kuin tarvitsee. On vaikea aloittaa liian isoilla painoilla, koska niitä ei pysty nostamaan. Aerobisessa harjoittelussa taas suurin osa lähtee ihan liian kovaa liikkeelle, vetää itsensä hetkessä piippuun ja toteaa, ettei kestävyysharjoittelusta tule mitään.
Ikääntyvän väestön takia varmaan aihetta myös pidetään esillä. Lihasmassan ylläpito mahdollisimman vanhaksi on todella tärkeää tasapainon ja liikkumiskyvyn ylläpidossa ja esim. kaatumisvammojen ja niistä seuraavien pitkien sairaalajaksojen ehkäisyssä.
Jokainen ihminen tietysti tarvitsee molempia harjoitusmuotoja, mieltymysten mukaan painottaen. Paras harjoittelumuoto on aina se, mikä tulee tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos henkilö A kerran tekee lihaskuntotreeniä kahdesti viikossa niin eikö tasapainon vuoksi sitten sen mukaan henkilö B:nkin pitäisi tässä esimerkissä harradtaa aerobista sen paristi viikkoon?
Eihän tuo muuten ole reilu esimerkki että toinen tekee kumpaakin:D ei siinä kukaan silloin mitään väheksy, mutta tosiasia se on että ei henkilö A silti ole yhtä lihaksikkaassa kunnossa kuin B. Ellei B sitten treenaa ja syö päin peetä. Mutta mitä väliä sillä lihasmassan suuruudella lopuksi onkaan? A saa samoin terveyshyötyjä kuin B:kin, tavoitteet vaan varmaan ovat vähän eri. Sitä lihasmassaa meinaan jos tavoitellaan niin ei kannata juoksennella, se kun on lihasmassaa kuluttavaa.
Mutta väitän että kovalla salitreenilläkin saa kyllä kestävyyskuntoa nostettua, koitapa 65 kiloisena naisena tehdä viisi sarjaa syväkyykkyä 100 kilolla 15 toistoa tai jalkaprässiä 300 kilolla ja kerro sitten, tuntuuko pumpussa:D
Vierailija kirjoitti:
En tiedä menikö muutamalta vastaajalta pointti ohi, joten annan esimerkin.
Henkilö A
- harjoittelee juoksua tavoitteellisesti, tähtää puolimaratonille, juoksee 4-5 krt viikossa
- juoksun lisäksi harjoittaa lihaskuntoaan tehokkailla kehonpainoliikkeilläHenkilö B
- ei harrasta aerobista liikuntaa yhtään tai todella vähän (~2 x 30 min kävelylenkkiä viikossa)
- treenaa kuntosalilla 4-5 krt viikossa, tähtäö maksimaaliseen lihaskasvuunHenkilö A ei laiminlyö lihaskuntoharjoittelua ja näin ollen ole lihakseton, vaan lihasmassa on pienehkö ja sopeutunut juoksuun. Miksi henkilö A:n treenitapa on jotenkin väheksytympi? Miksei aerobisen hyödyistä enää juuri puhuta?
Ap
Ei se, että vastaajien kommentit eivät miellytä sinua, tarkoita välttämättä sitä, että pointti on ymmärretty väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastin juoksemista:
Olin laihaläski, ei voimaa, ei lihaksia, huono tasapaino ja kehonhallinta, hyvä kestävyys ja hapenottokyky.
Harrastan kuntosalia:
Vähärasvainen lihaksikas vartalo, voimaa enemmän kuin moni uskoisi, hyvä tasapaino ja lihashallinta, kohtuullinen kestävyys ja hapenottokyky.
Kuntosalia vuoden verran 4-5 kertaa viikossa harrastaneena huomaan hyödyt moninkertaisena juoksemiseen verrattuna, joten ei ollut vaikea valita kumpaan panostan.
Kyllä lihaskuntoharjoittelusta vaan on enempi hyötyä kuin kestävyyskunnon harjoitteista. Kestävyyskunto kohoaa siinä salitreenin ohessakin, arkiliikunta jne, mutta arjessa ei oikein saa sitä lihaskuormitusta, ellei ole erittäin raskas työ. Se on se lihaskuntopuoli, joka suurimmalla osalla on huonossa kunnossa. Ja se myös tuo paljon enemmän ongelmia tullessaan, kuin huono kestävyyskunto. Lihaksisto kun kannattelee koko kroppaa ja auttaa siten mm. Selkää, polvia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntosalitreenin pitää toki olla monipuolista myös, mm. keskivartaloa ja jalkoja kuormittavaa. Sen haittapuoli on ihmiset, jotka keskittyvät esimerkiksi pelkästään hauiksiin ja penkkipunnerrukseen. Siinä voidaan menettää sellaista kokonaisvaltaista terveyttä.
Mutta joka treenaa rintaa, selkää, käsivarsia, olkapäitä, keskivartaloa, peppua ja reisiä monipuolisesti niin on hyvässä kurssissa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä menikö muutamalta vastaajalta pointti ohi, joten annan esimerkin.
Henkilö A
- harjoittelee juoksua tavoitteellisesti, tähtää puolimaratonille, juoksee 4-5 krt viikossa
- juoksun lisäksi harjoittaa lihaskuntoaan tehokkailla kehonpainoliikkeilläHenkilö B
- ei harrasta aerobista liikuntaa yhtään tai todella vähän (~2 x 30 min kävelylenkkiä viikossa)
- treenaa kuntosalilla 4-5 krt viikossa, tähtäö maksimaaliseen lihaskasvuunHenkilö A ei laiminlyö lihaskuntoharjoittelua ja näin ollen ole lihakseton, vaan lihasmassa on pienehkö ja sopeutunut juoksuun. Miksi henkilö A:n treenitapa on jotenkin väheksytympi? Miksei aerobisen hyödyistä enää juuri puhuta?
Ap
Eihän tässä esimerkissä ole järkeä, koska A treena molempia, B vain lihaskuntoa.
Kyllä se vain niin on, että jos ei yhtään treenaa lihaskuntoa, niin vanhemmiten elämä käy vaikeaksi. On raskasta/vaikeaa kantaa kauppakasseja, nousta ylös lattialta ja jopa tuolilta jne. Jos katkaiset vaikka jalkasi, voi toipuminen ja liikkuminen kyynärsauvoilla olla vaikeaa kun lihaksissa ei ole voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä menikö muutamalta vastaajalta pointti ohi, joten annan esimerkin.
Henkilö A
- harjoittelee juoksua tavoitteellisesti, tähtää puolimaratonille, juoksee 4-5 krt viikossa
- juoksun lisäksi harjoittaa lihaskuntoaan tehokkailla kehonpainoliikkeilläHenkilö B
- ei harrasta aerobista liikuntaa yhtään tai todella vähän (~2 x 30 min kävelylenkkiä viikossa)
- treenaa kuntosalilla 4-5 krt viikossa, tähtäö maksimaaliseen lihaskasvuunHenkilö A ei laiminlyö lihaskuntoharjoittelua ja näin ollen ole lihakseton, vaan lihasmassa on pienehkö ja sopeutunut juoksuun. Miksi henkilö A:n treenitapa on jotenkin väheksytympi? Miksei aerobisen hyödyistä enää juuri puhuta?
Ap
Eihän tässä esimerkissä ole järkeä, koska A treena molempia, B vain lihaskuntoa.
Kyllä se vain niin on, että jos ei yhtään treenaa lihaskuntoa, niin vanhemmiten elämä käy vaikeaksi. On raskasta/vaikeaa kantaa kauppakasseja, nousta ylös lattialta ja jopa tuolilta jne. Jos katkaiset vaikka jalkasi, voi toipuminen ja liikkuminen kyynärsauvoilla olla vaikeaa kun lihaksissa ei ole voimaa.
On tässä järkeä, kun ovat tosielämän esimerkkejä. Suurin osa juoksijoista tekee edes jonkinmoista kuntopiirityyppistä lihaskuntoharjoittelua, kun taas todella monet punttaajat jättävät aerobisen kokonaan väliin lihaskadon pelossa. Ainoastaan tyyliin dieetillä jumputtaa crosstrainerilla 20 minuuttia.
4 kert sali ja viikossa 2 aerobista ja kierrän ne kaikki laitteet viikossa eli tulee monipuolisesti tehtyyn on vyötärökin hyvä ja pepunkaari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä menikö muutamalta vastaajalta pointti ohi, joten annan esimerkin.
Henkilö A
- harjoittelee juoksua tavoitteellisesti, tähtää puolimaratonille, juoksee 4-5 krt viikossa
- juoksun lisäksi harjoittaa lihaskuntoaan tehokkailla kehonpainoliikkeilläHenkilö B
- ei harrasta aerobista liikuntaa yhtään tai todella vähän (~2 x 30 min kävelylenkkiä viikossa)
- treenaa kuntosalilla 4-5 krt viikossa, tähtäö maksimaaliseen lihaskasvuunHenkilö A ei laiminlyö lihaskuntoharjoittelua ja näin ollen ole lihakseton, vaan lihasmassa on pienehkö ja sopeutunut juoksuun. Miksi henkilö A:n treenitapa on jotenkin väheksytympi? Miksei aerobisen hyödyistä enää juuri puhuta?
Ap
Eihän tässä esimerkissä ole järkeä, koska A treena molempia, B vain lihaskuntoa.
Kyllä se vain niin on, että jos ei yhtään treenaa lihaskuntoa, niin vanhemmiten elämä käy vaikeaksi. On raskasta/vaikeaa kantaa kauppakasseja, nousta ylös lattialta ja jopa tuolilta jne. Jos katkaiset vaikka jalkasi, voi toipuminen ja liikkuminen kyynärsauvoilla olla vaikeaa kun lihaksissa ei ole voimaa.On tässä järkeä, kun ovat tosielämän esimerkkejä. Suurin osa juoksijoista tekee edes jonkinmoista kuntopiirityyppistä lihaskuntoharjoittelua, kun taas todella monet punttaajat jättävät aerobisen kokonaan väliin lihaskadon pelossa. Ainoastaan tyyliin dieetillä jumputtaa crosstrainerilla 20 minuuttia.
No nämä ovat myös niitä, jotka treenaavat raskailla painoilla ja saavat sitä yleiskunnon kohotusta ikään kuin huomaamattaan niillä raskailla moninivelliikkeillä.
Myös dieetin aikana tehtävä aerobinen on vähän eri sarjaa kun tuo 20min crossarilla.
Ja ne, jotka sitä kestävyysliikuntaa harrastavat ja ottavat lisäksi sen ehkä pari punttia viikkoon ,eivät juuri edes hyöhdy siitä, sillä lihas ei vaan kasva tuollaisella treenillä. Eli koko lihasmassan tärkeyden merkitys katoaa heiltä lähes kokonaan.
Menkää risusavottaan tai maatilan töihin auttamaan niin voi salipelleilyt jättää väliin. Ja löytyy paljon muitakin ruumiillisia kotitöitä mitä voi tehdä.
Up