Te, joilla huomattavan ylipainoiset lapset

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata syyllistää tuntematta taustoja ( sairaudet, lääkitykset )

Oman lapseni ylipaino syntyi kun hän alkoi harrastaa lätkää ja pelireissuilla sitten oikein valmentajien luvalla käytiin pizzalla ja sai syödä karkkia urakalla.

Mitä se hyödyttää vaikka koulussa ja kotona syötäisiin viimeisen päälle terveellisesti ja lapsi treenasi kolmesti viikossa sekä olisi viikonloppuisin pelireissulla kun nimenomaan niillä pelireissuilla ruokailu oli täysin järjetöntä? Ei siinä liikunnassa kulu niin paljoa kaloreita, että voisi syödä sekä pizzaa että karkkia ja juoda vielä sokerista limua päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata syyllistää tuntematta taustoja ( sairaudet, lääkitykset )

Harvalla lapsella on ylipainoa aiheuttavia sairauksia tai lääkityksiä.

Monella on ollut krooninen liimakorva tai korvatulehduskierre antibiootteineen pienestä pitäen. Vasta nyt on alettu ymmärtää suoliston mikrobiomin vaikutusta ihmisen painoon. Antibiootit tappavat pahojen bakteerien lisäksi hyvätkin bakteerit ja lisäävät dramaattisesti lasten lihomisalttiutta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki neljä lasta lihoneet päiväkodissa. Kotihoidossa olleet n. 2v. asti ja sen jälkeen päiväkotiin menneet. Kasvukäyristä näkyy hyvin missä kohtaa on päivähoito alkanut kun nollakäyrältä paino kivunnut reippaasti ylös.

Ihmettelin esikoisen kohdalla tätä ja asia selvisi kun katsoin ruokalistaa. Aurinkokiisseliä, marjakiisseliä, kaakaota, rahkaa, piirakkaa, jugurttia, suklaapuuroa, pullaa, vanukasta... Siis ihan joka päivä jotain sokerihöttöä. Ei varmaan ongelma jos lapsi on nirso ja pieniruokainen. Meillä kuitenkin kaikki ihan kaikkiruokaisia ja hyvin syöviä,tykkäävät perusruoasta ja pyytävät lisää.

Karkkipäivä on kerran viikossa. Kotona ei syödä sipsiä, jätskiä, jälkkäriä, pitsaa, ranskiksia, juurikaan eineksiä (poislukin nakit ehkä kerran pari kuussa) tai mitään mehuja tai limpparia. Mäkissä sun muissa ei käydä kuin max. kerran kuussa. Synttäreillä, juhlissa ja kylässä saavat herkkuja tottakai syödä, mutta ei näitäkään kovin usein ole.

Syövät arkena päiväkodissa 3x päivässä, joten iso vaikutus sillä ruoan määrällä ja laadulla siellä on kun kyseessä on lapsi, joka mielellään syö. Lisäksi liikunta on melko vähäistä kun lähinnä kököttävät hiekkalaatikolla ja keinussa päivät pitkät. Piha on harvinaisen tylsä ja liikuntaan kannustamaton.

Vapaa-ajalla liikkuvat paljon (liikuntaa joka päivä vähintään 2-3h, pyöräilyä,jalkapalloa,kiipeilyä,metsässä juoksentelua ja urheiluseurojen harkat lisäksi). Päiväkotiin ja kouluun mennään kävellen 2km päivä. Silti painokäyrät yläkantissa lievän ylipainon puolella.

Kouluikäisillä paino normalisoitui nopeasti eli jotain on päivähoidossa pielessä.

Oon kans kiinnittänyt huomiota pk:n epäterveelliseen ruokalistaan: nakkia sekä keitossa että muuten vain, kalapuikkoja, jälkiruokapäiviä tosi usein.

Minulla, sairaalloisen lihavalla herkkunarkilla ja laiskalla kokkaajalla on yksi painonsa puolesta keskikäyrän alla ja yksi alipainon rajalla keikkuva lapsi, molemmat kasvaneet omalla käyrällään sikiöajasta asti. Isänsä geenit ja ruumiinrakenne selvästi. 5-vuotiaani syö isoja määriä perusruokaa mutta on jatkuvasti liikkeellä, ja jättää usein herkun (esim. munkin tai jätskin) kesken jos se on iso. 7-vuotias taas on valikoiva ruokailija, se hoikempi, syö paljonkin herkkuja silloin jos on tarjolla, mutta sen jälkeen seuraavan 1-2 vrk syömisissä huomaa että on saanut reilummin energiaa kerralla. Joillain säätely toimii.

Ystävän perheessä on kolme lasta, joista keskimmäinen on ylipainoinen. Aina tarjolla monipuolista kotiruokaa, paljon kasviksia, ovat ihan uuvuttavan aktiivisia (nuorin on nätisti sanottuna energinen ja tarvitsee paljon ulkoilua ja liikuntaa joka päivä), ja silti yksi lapsista lihoo, muut ei.

Itsekin olen ollut 4-lapsisen perheen ainoa lihavaksi paisunut tapaus. Olen popsinut antibiootteja koko varhaislapsuuteni, liekö sillä ollut jotain osuutta asiaan, mutta mun ymmärrys ei veny siihen miten jotkut lihoo ja toiset ei. 

Ei liikkuva ja kasvava lapsi jokapäiväisestä kiisselistä liho. Eihän se paras välipala ole, mutta ei myöskään syy lapsen selvään painon nousuun.

Vaikea uskoa, että päiväkoti voisi olla lihomisen syynä. Päiväkodissa lapsi syö vain lounaan ja välipalan, ehkä aamupalankin, mutta se on ainakin meillä useimmin puuroa. Ja päiväkodissa ulkoillaan kaksi kertaa päivässä eli ulkona voi sitä mahdollista ylimääräistä energiaa kuluttaa.

Lapsi syö paljon, myös koulussa (10v.). Olen syöttänyt paljon vauvana, ehkä liikaakin. Oli iso vauva ja ruokahalu oli kova.

Herkkuja ei kotona paljon pidetä, mutta aina kun niitä on jossain tarjolla, lapsi syö hyvällä halulla. Myös tavallisesta ruuasta pitää ja syö mielihyvän takia suuria annoksia. Sitten vettä ei suostu juomaan tarpeeksi millään, ei tunne janoa vaan tulkitsee ottaa varmaan janoonkin helposti syötävää.

Lapsi liikkuu paljon ja mielellään, joten siitä ei lihominen ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei liikkuva ja kasvava lapsi jokapäiväisestä kiisselistä liho. Eihän se paras välipala ole, mutta ei myöskään syy lapsen selvään painon nousuun.

Luitko kunnolla? Kotihoidossa lapset olleet normaalipainoisia. Meillä syödään 5x/pv. Lapsista 4/4 alkaneet lihoa kun päiväkoti alkoi. Tällöin suurin osa päivän ruokailuista siirtyi sinne. Aamupala, lounas ja välipala syödään siellä.

Mikään muu ei muuttunut kuin päiväaikaan tapahtuva liikunnan/ulkoilun siirtyminen päiväkodin järkättäväksi ja ne ruokailut vaihtui kiisseleiksi, riisivaahdoiksi ja sokerimuroiksi.

Jos lapsi syö pari annosta joka ruokailulla niin totta hitossa tuollainen ruokalista lihottaa. Ja kun ympärillä nirsoa porukkaa niin hyvin syövä lapsi on ilo hoitajille ja ilman muuta saa kaikkea aina tuplamäärät kun tottakai jälkkärinsi rinnastettavat välipalat maistui.

Päiväkodin ruoista kun päästiin niin edelleenkään mikään arjessa ei muuten muuttunut. Koulu alkoi, aamupalat ja välipalat vaihtui taas kotiin. Lapset hoikistuivat normaalipainoisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan! Olen pullea äiti jolla on pulleat lapset. Tottakai tunnen syyllisyyttä meidän kaikkien lihavuudesta mutta en yksinkertaisesti jaksa tehdä asialle mitään. Ollaan kaikki totuttu syömään eineksiä (olen yh enkä ehdi laittaa ruokaa) ja lapset on aika nirsoja. Syödään jonkun verran karkkia ja jätskiä eikä kukaan tykkää tuoreista vihanneksista. Mandariineja syödään kaikki ja appelsiinimehua juodaan. Tiedän että pitäisi näyttää lapsille esimerkkiä mutta itse teen rankkaa vuorotyötä (lähihoitaja) eikä energiaa tai rahaa jää millekkään salilla käymiseen. Ja itseäkin lohduttaa harmaan arjen keskellä se herkkujen syöminen.

Ikävä sanoa tälleen suoraan mutta sulla olis sekä sitä energiaa että rahaa jos söisitte kunnon ruokaa ja vähemmän herkkuja.. Appelsiinimehussakin on sokeria vaikka kuinka. Olen tehnyt vuorotyötä itsekkin ja huomannut pakastimen olevan aika näppärä, teen ruokaa isomman satsin ja osan laitan aina pakkaseen, josta on helppo ottaa niin päivinä kun ei jaksa kokkailla. 

Rahankin puolesta pienituloisen (lähihoitaja) kannattaisi vähän katsoa paljonko rahaa menee ruokakauppaan kun ostelee vain eineksiä ja herkkuja. 

Jos et itsesi takia viitsi niin yritän tuota ruokapuolta katsoa edes lastesi takia koska ruokailutavat oppii kotoa. Anna kun arvaan että vihanneksia ei ole ollut koskaan oikein tarjolla ja nyt lapset ei niistä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi syö paljon, myös koulussa (10v.). Olen syöttänyt paljon vauvana, ehkä liikaakin. Oli iso vauva ja ruokahalu oli kova.

Herkkuja ei kotona paljon pidetä, mutta aina kun niitä on jossain tarjolla, lapsi syö hyvällä halulla. Myös tavallisesta ruuasta pitää ja syö mielihyvän takia suuria annoksia. Sitten vettä ei suostu juomaan tarpeeksi millään, ei tunne janoa vaan tulkitsee ottaa varmaan janoonkin helposti syötävää.

Lapsi liikkuu paljon ja mielellään, joten siitä ei lihominen ole kiinni.

Niin ja lapsi ei ole oikeastaan huomattavan ylipainoinen vaan lievästi, mutta vastasin silti kun kyllä silmämääräisesti selvästi on pyöreyttä. Toivon, että kasvupyrähdys on tulossa pian murrosiän mukana. Kasvisten ja veden hienovarainen tyrkyttäminen tuntuu olevan melko tavalla yhtä tyhjän kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi syö paljon, myös koulussa (10v.). Olen syöttänyt paljon vauvana, ehkä liikaakin. Oli iso vauva ja ruokahalu oli kova.

Herkkuja ei kotona paljon pidetä, mutta aina kun niitä on jossain tarjolla, lapsi syö hyvällä halulla. Myös tavallisesta ruuasta pitää ja syö mielihyvän takia suuria annoksia. Sitten vettä ei suostu juomaan tarpeeksi millään, ei tunne janoa vaan tulkitsee ottaa varmaan janoonkin helposti syötävää.

Lapsi liikkuu paljon ja mielellään, joten siitä ei lihominen ole kiinni.

Niin ja lapsi ei ole oikeastaan huomattavan ylipainoinen vaan lievästi, mutta vastasin silti kun kyllä silmämääräisesti selvästi on pyöreyttä. Toivon, että kasvupyrähdys on tulossa pian murrosiän mukana. Kasvisten ja veden hienovarainen tyrkyttäminen tuntuu olevan melko tavalla yhtä tyhjän kanssa. Ap

Hops, ei siis ap vaan 28.

Käy niin sääliksi niitä lihavia lapsia. En ymmärrä miten ikänsä lihavana ollut vanhempi haluaa lapselleen samanlaisen elämän..

Olen itse perheemme ainoa ylipainoinen ja aina nälkä sekä ruoka mielessä. Muu perhe syö vain tarpeen takia, mutta minä syön maun takia.

Sisarukseni ja hänen puolisonsa ovat myös lihavia kuten kaikki lapsensa, niin olen huomannut jotta jopa lapset heillä pohtii ruokaa mille maistuu ja mitä syödään seuraavaksi. Eli meillä lihavilla on kyllä vinksahtanut joku geeni nurin jossain vaiheessa, kun aina on nälkä ja ruoka pyörii mielessä.

Kyllä niillä geeneilläkin on merkitystä. Mieheni on isokokoinen; pitkä, vatsakas ja karhumainen ruumiinrakenteeltaan, minä taas pieni ja siro. Esikoistyttäremme on perinyt isänsä geenit, nuorempi poikamme minun. Tyttärellä on paljon suurempi ruokahalu kun minulla tai pojalla, ja se myös näkyy. Koko perhe syö samaa, monipuolista kotiruokaa, mutta mies ja tytär vaan kaksinkertaisia määriä. Ei ole oikein sydäntä kieltääkään toista ottamasta lisää.

Mua surettaa katsoa vierestä, kun mieheni ja hänen ex-vaimonsa ruokkivat poikaansa kuin syöttösikaa. Ex-vaimo on lihava, mieskin ylipainoinen. 13-vuotias poika, samanmittainen kuin isänsä, selkeästi isompi. Lapsi lisäksi nirso ja ennakkoluuloinen, ei tunnista vihanneksia, ei uskalla mennä uusiin ravintoloihin. Raxiin haluaisi aina vaan. Asiaa ei saa kommentoida tai syttyy kolmas maailmansota. Vetoavat tulevaan kasvupyrähdykseen ja olettavat, että se kaikki ylimääräinen katoaa pituuskavun myötä. Lapsenpyöreys varmaan katoaisikin, mutta 4 sipsipussia viikossa tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan! Olen pullea äiti jolla on pulleat lapset. Tottakai tunnen syyllisyyttä meidän kaikkien lihavuudesta mutta en yksinkertaisesti jaksa tehdä asialle mitään. Ollaan kaikki totuttu syömään eineksiä (olen yh enkä ehdi laittaa ruokaa) ja lapset on aika nirsoja. Syödään jonkun verran karkkia ja jätskiä eikä kukaan tykkää tuoreista vihanneksista. Mandariineja syödään kaikki ja appelsiinimehua juodaan. Tiedän että pitäisi näyttää lapsille esimerkkiä mutta itse teen rankkaa vuorotyötä (lähihoitaja) eikä energiaa tai rahaa jää millekkään salilla käymiseen. Ja itseäkin lohduttaa harmaan arjen keskellä se herkkujen syöminen.

Eli olet opettanut lapsillesi tunnesyömisen ihan pienestä pitäen. Kun on paha olo/harmittaa/väsyttää/kiukuttaa, niin herkut lohduttavat. 

Toiset eivät yksinkertaisesti vaivaudu perehtymään ravitsemustietoon sen vertaa, että osaisivat edes yksinkertaisia asioita. Silloin lihoo helposti, vaikka ei syö "juuri mitään". Näitä ihmisiä on vaikka kuinka.

Lapsia sitten kehutaan kun ruoka maistuu. Herkut kuuluvat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Oli se sitten paha mieli, lauantai, aurinkoinen päivä, tylsä päivä, mukava päivä jne. Herkut kruunaa kaiken.

Terveelinen on heille yhtä kuin (sokeri)jogurtti, mehu ja mysli.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse perheemme ainoa ylipainoinen ja aina nälkä sekä ruoka mielessä. Muu perhe syö vain tarpeen takia, mutta minä syön maun takia.

Sisarukseni ja hänen puolisonsa ovat myös lihavia kuten kaikki lapsensa, niin olen huomannut jotta jopa lapset heillä pohtii ruokaa mille maistuu ja mitä syödään seuraavaksi. Eli meillä lihavilla on kyllä vinksahtanut joku geeni nurin jossain vaiheessa, kun aina on nälkä ja ruoka pyörii mielessä.

Samaa mieltä. Olen meidän perheen paksukainen (lapset hoikkia, mies normaalipainoinen). Ajattelen ruokaa ja herkkuja koko ajan. Olisin paaaljon lihavampi jos en vaan kieltäisi jatkuvasti itseltäni mässäystä. Toki muutkin ihmiset joutuvat hillitsemään itseään, mutta minä siis ajattelen ruokaa ihan koko ajan. Nykyisin pidän säännöllisesti ruokapäiväkirjaa, jotta näen paljonko on päivässä mennyt. Jos en pitäisi, niin tavaraa menisi suuhun valtavasti. Ruokapäiväkirjan avulla olen saanut kiloja pois enkä ole valas vaan pullukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse perheemme ainoa ylipainoinen ja aina nälkä sekä ruoka mielessä. Muu perhe syö vain tarpeen takia, mutta minä syön maun takia.

Sisarukseni ja hänen puolisonsa ovat myös lihavia kuten kaikki lapsensa, niin olen huomannut jotta jopa lapset heillä pohtii ruokaa mille maistuu ja mitä syödään seuraavaksi. Eli meillä lihavilla on kyllä vinksahtanut joku geeni nurin jossain vaiheessa, kun aina on nälkä ja ruoka pyörii mielessä.

Samaa mieltä. Olen meidän perheen paksukainen (lapset hoikkia, mies normaalipainoinen). Ajattelen ruokaa ja herkkuja koko ajan. Olisin paaaljon lihavampi jos en vaan kieltäisi jatkuvasti itseltäni mässäystä. Toki muutkin ihmiset joutuvat hillitsemään itseään, mutta minä siis ajattelen ruokaa ihan koko ajan. Nykyisin pidän säännöllisesti ruokapäiväkirjaa, jotta näen paljonko on päivässä mennyt. Jos en pitäisi, niin tavaraa menisi suuhun valtavasti. Ruokapäiväkirjan avulla olen saanut kiloja pois enkä ole valas vaan pullukka.

Nämä kommentoijat ovat selkeästi tunnesyöjiä. Maun vuoksi kai useimmat ruokansa valitsee, mutta ei sitä tarvitse miettiä jatkuvasti. Jos ruoka tuo palkitsevan tunteen, kertoo se jostain käsittelemättömästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse perheemme ainoa ylipainoinen ja aina nälkä sekä ruoka mielessä. Muu perhe syö vain tarpeen takia, mutta minä syön maun takia.

Sisarukseni ja hänen puolisonsa ovat myös lihavia kuten kaikki lapsensa, niin olen huomannut jotta jopa lapset heillä pohtii ruokaa mille maistuu ja mitä syödään seuraavaksi. Eli meillä lihavilla on kyllä vinksahtanut joku geeni nurin jossain vaiheessa, kun aina on nälkä ja ruoka pyörii mielessä.

Samaa mieltä. Olen meidän perheen paksukainen (lapset hoikkia, mies normaalipainoinen). Ajattelen ruokaa ja herkkuja koko ajan. Olisin paaaljon lihavampi jos en vaan kieltäisi jatkuvasti itseltäni mässäystä. Toki muutkin ihmiset joutuvat hillitsemään itseään, mutta minä siis ajattelen ruokaa ihan koko ajan. Nykyisin pidän säännöllisesti ruokapäiväkirjaa, jotta näen paljonko on päivässä mennyt. Jos en pitäisi, niin tavaraa menisi suuhun valtavasti. Ruokapäiväkirjan avulla olen saanut kiloja pois enkä ole valas vaan pullukka.

Nämä kommentoijat ovat selkeästi tunnesyöjiä. Maun vuoksi kai useimmat ruokansa valitsee, mutta ei sitä tarvitse miettiä jatkuvasti. Jos ruoka tuo palkitsevan tunteen, kertoo se jostain käsittelemättömästä asiasta.

Tietäisin vaan mihin tunteeseen sitten syön. Elämässäni on kaikki hyvin. Ruoka vaan on niin hyvää. Saan mielihyvän tunteita herkullisesta ruosta.

Terv. lainaamasi