Miten apua parisuhdeväkivaltaan ilman seuraamuksia?

Kerrot osoitteesi, niin tullaan vähän poikaporukalla morjestaan sitä sun "miestä" voit sitten vittuilla ja läpsiä sitä, kun se ei rullatuolissa voi mitään.

Rikoksen uhrien tuesta, naisten linjasta ja mielenterveysseuran kriisipuhelimesta saat anonyymisti tukea ja neuvoja tilanteeseen. Niissä taitaa kaikissa olla hieman erilaiset aukioloajat, mutta suosittelen olemaan yhteydessä useaankin paikkaan ja eri aikoina niin saat pääsi sisällä tuon prosessin alkuun. Valitettavasti perheväkivalta on yleistä, mutta siihen on onneksi myös toimivaa apua saatavilla kunhan uhrit alkavat sitä hakea. Valitettavasti kukaan muu ei voi ratkaista tilannetta puolestasi, mutta onneksi tukea on saatavilla joka askeleelle :) Teet myös miehelle ja koko yhteisölle palveluksen kun haet apua. Ongelma on miehessä, ja sinulla on terveempänä ja vahvempana(kyllä!) velvollisuus hakea apua teidän molempien puolesta. Katkaise tämä kierre nyt ja tee maailmasta vähän parempi ja sinun elämästäsi ihana!

Vierailija kirjoitti:

Kun haet apua virallisia teitä pitkin, saat huomata ettei kukaan usko miehesi höpöjuttuja. Hän voi olla polleaa poikaa kotona uhkailtuaan sinut hiljaiseksi, mutta kodin ulkopuolella vetää kyllä äijän vakavaksi kun tajuaa ettei nuo keinot enää toimi. Oma entinen puolisoni alkoi käyttäytymään oudosti myös julkisesti sen jälkeen kun lopetin kotona nyrkkeilysäkkinä olemisen, mies joka ennen oli ulkopuolella tyynen rauhallinen ja kotona hirviö, alkoikin riehua kännissä julkisesti kun ei enää voinut purkaa pahaa oloaan minuun. Olen jälkeenpäin kuullut, että hän hakeutui viimein itse hoitoon putkayön jälkeen (oli lyönyt kaveriaan). Saat huomata että ongelma on miehessä eikä sinussa, ja saman joutuu kohtaamaan myös se mies. Mutta se vaatii sen että haet apua virallisesti ja käyt tuon prosessin läpi. Sitten saat elää ilman pelkoa ja voimaannut siitä kun näet ettei mies ollutkaan niin vahva kuin hän pelotteli sinut uskomaan.

Täytyy vielä jatkaa sen verran, että luulin avun hakemisen ja tilanteen kertomisen olevan paljon vaikeampaa kuin se oli. Mies oli saanut minut vakuuttumaan siitä että hän on mestari manipuloimaan, tyyni silloin kun minä olen hysteerinen, ja luulin ettei minua uskota. Mies ei ollutkaan enää tyyni ja älykkään kiero kun hain apua. Hän sekoili siihen malliin että avun saaminen ja oma uskottavuuteni tuli todella helpolla. Muistan kyllä vielä sen pelon ja tunteen avuttomuudesta, ja tiedän ap miltä susta tuntuu. Mutta sinua uskotaan ja se miehen rooli tulee murenemaan pian kun se ei voi pitää vallantunnetta yllä sinua alistamalla. Sitten se joutuu itsekin kohtaamaan ongelmansa. On ihan suunnaton helpotus kun saa nuo asiat viimein selviämään, ja vaikka urakka tuntuu nyt mahdottomalta, huomaat että oikeasti avun hakeminen ja saaminen on pieniä askeleita ja sinua autetaan koko ajan :)

Ap, mitä kuuluu nyt? Kävitkö lääkärissä?