HS Mielipide: taas itkua, miten isovanhempia ei ymmärretä eikä arvosteta

VANHEMMAN sukupolven arvostus uhkaa rapautua samalla, kun isovanhemmat ovat yhä tarpeellisempia aikuisten lastensa perheiden elämässä niin henkisenä tukena, ajankäytöllisesti, taloudellisesti kuin myös lastenhoidossa. Satakunnan Kansa kertoi (12.7.) aikuisesta pojasta, joka vaati äitinsä rahankäyttöä rajattavaksi. Taustalta kuulsi asenne, ettei oma äiti ansaitse tai tarvitse mitään.

OVATKO roolit ja sukupolvien arvostus heittäneet kuperkeikkaa? Luulevatko hellyydellä ja huolella kasvatetut aikuiset lapset, että he ovat vanhempiensa pomoja ja voivat määrätä vielä muutettuaan pois ja perustettuaan oman perheen?

Isovanhempia on Suomessa yli miljoona. Kuuluuko harmaantuvien edelleenkin vain uhrautua ja taistella selviytymisestä, vai saavatko he edes hitusen nauttia omista saavutuksistaan ja panostaa itseensä? Onko muka itsekästä kieltäytyä ympärivuorokautisesta lastenhoitopäivystyksestä tai vapaa-ajan- tai taloudellisesta riistosta?

Ehkä aikuisilla lapsilla on joskus vaikeuksia päivittää ajatusta omasta vanhemmastaan ikuisena huolehtijana, jonka huomaan voi juosta kiukuttelemaan ja vaatimaan apua, kun itse ei jaksa. Ajatellaanko, että kun se on hoitanut minut, sen tehtävä on hoitaa seuraavaksi minun lapseni?

Isovanhempaa ei nähdä itsenäisenä yksilönä, jolla oli historiaa jo ennen omia lapsia ja jolla on oma elämä myös lasten jälkeen.

MONET isovanhemmat käyvät Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen palveluissa päivittämässä kasvatustaitojaan ja kysymässä neuvoja mutkikkaisiin tilanteisiin, joita he kohtaavat lastensa perheissä. He ovat vastuullisia ja motivoituneita oppimaan uutta ja vievät tätä kasvatusosaamista lapsilleen, lapsenlapsilleen ja näin kaikille tulevillekin polville.
ISOVANHEMMISSA on valtava sitkeys, määrätietoisuus ja voima, viisaudesta ja elämänkokemuksesta puhumattakaan. He osaavat myös usein ottaa elämän haasteet rauhallisemmin ja tarjoavat lastensa perheille kuuntelevan ja käytännönläheisen tuen arkeen.

Suuri osa nuorista toki näkee isovanhemmuuden arvon ja sen tarjoaman valtavan rikkauden. Kuopiolainen osa-aikaopiskelija Siiri Komulainen tarvitsi opiskelupaikkakunnaltaan asuinsijaa muutamaksi vuorokaudeksi viikossa. Hänen asuntohakemuksessaan luki muun muassa näin: ”Jos sinulla on pilkettä silmäkulmassa, hyviä reseptejä essun helmassa ja karjalaiset sananlaskut hallussa, saatat olla etsimäni varamummo, jonka kanssa nauraa vedet silmissä iltaisin.”

Komulainen totesikin Helsingin Sanomissa (13.7.) olevansa varma siitä, että kaikilla hänen ikäisillään on paljon opittavaa mummoilta, jotka ovat eläneet nuoruutensa hyvin erilaisena aikakautena.

Kirjoittajina kolme Väestöliiton isovanhemmuuskoordinaattoria