Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS Mielipide: taas itkua, miten isovanhempia ei ymmärretä eikä arvosteta
20.07.2016 |
VANHEMMAN sukupolven arvostus uhkaa rapautua samalla, kun isovanhemmat ovat yhä tarpeellisempia aikuisten lastensa perheiden elämässä niin henkisenä tukena, ajankäytöllisesti, taloudellisesti kuin myös lastenhoidossa. Satakunnan Kansa kertoi (12.7.) aikuisesta pojasta, joka vaati äitinsä rahankäyttöä rajattavaksi. Taustalta kuulsi asenne, ettei oma äiti ansaitse tai tarvitse mitään.
OVATKO roolit ja sukupolvien arvostus heittäneet kuperkeikkaa? Luulevatko hellyydellä ja huolella kasvatetut aikuiset lapset, että he ovat vanhempiensa pomoja ja voivat määrätä vielä muutettuaan pois ja perustettuaan oman perheen?
Isovanhempia on Suomessa yli miljoona. Kuuluuko harmaantuvien edelleenkin vain uhrautua ja taistella selviytymisestä, vai saavatko he edes hitusen nauttia omista saavutuksistaan ja panostaa itseensä? Onko muka itsekästä kieltäytyä ympärivuorokautisesta lastenhoitopäivystyksestä tai vapaa-ajan- tai taloudellisesta riistosta?
Ehkä aikuisilla lapsilla on joskus vaikeuksia päivittää ajatusta omasta vanhemmastaan ikuisena huolehtijana, jonka huomaan voi juosta kiukuttelemaan ja vaatimaan apua, kun itse ei jaksa. Ajatellaanko, että kun se on hoitanut minut, sen tehtävä on hoitaa seuraavaksi minun lapseni?
Isovanhempaa ei nähdä itsenäisenä yksilönä, jolla oli historiaa jo ennen omia lapsia ja jolla on oma elämä myös lasten jälkeen.
MONET isovanhemmat käyvät Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen palveluissa päivittämässä kasvatustaitojaan ja kysymässä neuvoja mutkikkaisiin tilanteisiin, joita he kohtaavat lastensa perheissä. He ovat vastuullisia ja motivoituneita oppimaan uutta ja vievät tätä kasvatusosaamista lapsilleen, lapsenlapsilleen ja näin kaikille tulevillekin polville.
ISOVANHEMMISSA on valtava sitkeys, määrätietoisuus ja voima, viisaudesta ja elämänkokemuksesta puhumattakaan. He osaavat myös usein ottaa elämän haasteet rauhallisemmin ja tarjoavat lastensa perheille kuuntelevan ja käytännönläheisen tuen arkeen.
Suuri osa nuorista toki näkee isovanhemmuuden arvon ja sen tarjoaman valtavan rikkauden. Kuopiolainen osa-aikaopiskelija Siiri Komulainen tarvitsi opiskelupaikkakunnaltaan asuinsijaa muutamaksi vuorokaudeksi viikossa. Hänen asuntohakemuksessaan luki muun muassa näin: ”Jos sinulla on pilkettä silmäkulmassa, hyviä reseptejä essun helmassa ja karjalaiset sananlaskut hallussa, saatat olla etsimäni varamummo, jonka kanssa nauraa vedet silmissä iltaisin.”
Komulainen totesikin Helsingin Sanomissa (13.7.) olevansa varma siitä, että kaikilla hänen ikäisillään on paljon opittavaa mummoilta, jotka ovat eläneet nuoruutensa hyvin erilaisena aikakautena.
Kirjoittajina kolme Väestöliiton isovanhemmuuskoordinaattoria
Kommentit (22)
Kahdessa vuodessa po. Kahdessa VUOROSSA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten yllä jo sanottiinkin, pitäisköhän joskus miettiä myös niitä omia tekosia ihan toden teolla. Ennen kaikkea, pitäisiköhän ottaa se asia puheeksi niiden kanssa joita se todella koskee? Voisi tulla yllätyksenä, että ehkä se lapsi ei olekaan nähnyt asioita ihan samalla tavalla kuin vanhempi. Mutta ei, minä minä minä.
Sinä puhut nyt 50-60-luvulla syntyneistä jotka kokivat laman lastensa kanssa, opiskelivat tutkinnot pienellä opintotuella jne. Heidän vanhempansa saivat nuo edut, ekalle vastaajalle tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
NIIN tuttuja fraaseja, joita aina näkee: "Hellyydellä ja huolella kasvatetut lapset" - näinkö todella? Miksi sitten täälläkin on kymmeniä sivuja pitkä ketju, jossa 70-luvulla syntyneet purkavat traumojaan siitä "hellyydestä ja huolekkaasta" kasvatuksesta, jonka kohteeksi ovat lapsuudessaan joutuneet?
"Kuuluuko harmaantuvien edelleenkin vain uhrautua ja taistella selviytymisestä" - Todelliset uhrautujat olivat niitä, jotka sotivat ja sodan jälkeen rakensivat Suomen uudestaan. Suuria ikäluokkia saattaa ahistaa, kun koulua joutui käymään kahdessa vuodessa, mutta kyllä heillä oli sentään hyvä tilanne, kun työuran mittainen työpaikka löytyi vaivatta.
"Saavatko he edes hitusen nauttia omista saavutuksistaan ja panostaa itseensä?" - Edes hitusen, tyypillistä vähättelyä. Suuret ikäluokat mässäävät kolmen sukupolven varoilla kantamatta huolta huomisesta. Heillä on valta käsissään, ja sitä halutaan entistä enemmän siirtää heille itselleen. Oletteko unohtaneet Kimmo Kiljusen toitottaman aloitteen eläkerahastojen purkamisesta suurille ikäluokille?
" Onko muka itsekästä kieltäytyä ympärivuorokautisesta lastenhoitopäivystyksestä tai vapaa-ajan- tai taloudellisesta riistosta?" - Lapset toivovat että isovanhemmat jeesaisivat edes joskus, mutta tarve käännetään aina 24/7 auttamiseksi. Vielä tarkemmin: lapset toivovat, että isovanhemmat jeesaisivat edes joskus muita kuin lempilapsensa lempilapsenlapsia. Mutta se ei käy, koska lempilasten lasten hoitamiseen menevät kaikki paukut, joita löytyy.
"Ajatellaanko, että kun se on hoitanut minut, sen tehtävä on hoitaa seuraavaksi minun lapseni?" - Hämmästyttävän iso osa suurten ikäluokkien ja vähän vanhempien lapsista on viettänyt kesät omilla isovanhemmillaan. Onnellinen on se nykyajan lapsenlapsi, jota kalenteri pullollaan matkasta, harrastuksesta ja tapahtumasta toiseen kiitävät isovanhemmat edes joskus muistavat.
ET-lehden itsekkääksi kasvattava mummusukupolvi tietää vaatia saman hoitomaksun kuin mitä työkseen lapsia hoitavatkin saavat.
Paras kirjoitus AV:lla ikinä, iso peukku (Y)! Veit todella sanat suustani.
Just Aamulehdessä joku eläkeläisaktivisti vaati pienituloisille eläkeläisille "edes" 1000 euron kesälomarahaa JA 600 euron lomaltapaluurahaa, vastikkeetonta tietysti. Perusteena se, että "köyhät eläkeläiset" joutuvat ihan miettimään miten saavat rahansa riittämään. Pikkuisen keulii mopo silläkin kirjoittajalla ja suhteellisuudentaju tulee kaukana perässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ratkaissut asian niin että en edes kysy isovanhemmilta lastenhoitoapua niin ei tarvitse miettiä sopiiko vai rasittaako liikaa, jää mihinkään kiitollisuuden velkaan eikä varsinkaan kukaan pääse napisemaan että joutuu hoitamaan.
Maksan mieluusti sille joka lapsia hoitaa ja samalla on ihan ammattihenkilö.
Meillä sisarukset pitää huolta siitä, etten ite oo kovinkaan usein lastenhoitoapua äidiltäni vailla. Anoppi ei mielellä tule, ni ei sitäkään pyydetä kuin viimeisessä hädässä.. toisaalta ovat niin kaukanakin, ettei mihinkään parin tunnin tarpeeseen kannata edes harkita.
Toisaalta ei kyllä olla myöskään käsi ojossa odottamassa rahoja, edes perintöä. Me ollaan nollasta aloitettu ja ihan hyvään alkuun päästy omillamme. Sen verran vanhempia on vaivattu talousasioilla, että pyydettiin asuntolainaan takaajiks, tiesivät meidän taloudenpidosta, että uskalsivat nimet laittaa papereihin. Eipä oo muuta taloudellista oltu vailla.
Mutta toisaalta ollaan kyllä rohkaistu esim ottamaan lakimies hoitamaan talokauppojen riita-asioita, kun neuvottelu vastapuolen kanssa ei onnistunu.. ja käyttämään omaisuuttaan itseensä ja hyvinvointiinsa.
Henkisen pääoman hintaa taas ei voi laskea rahassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian niin että en edes kysy isovanhemmilta lastenhoitoapua niin ei tarvitse miettiä sopiiko vai rasittaako liikaa, jää mihinkään kiitollisuuden velkaan eikä varsinkaan kukaan pääse napisemaan että joutuu hoitamaan.
Maksan mieluusti sille joka lapsia hoitaa ja samalla on ihan ammattihenkilö.
Näin myös meillä. Neljä lastamme tulevat jäämään vanhempiemme ainoiksi lastenlapsiksi -minä ja mieheni olemme ainoita lapsia. Vanhemmillamme ei siis ole rasitukseen asti monen lapsen lapsia hoidettavana. Kuitenkin meidän on annettu harvinaisen selvästi ymmärtää, että olemme lapsinemme riippakiviä ja pakollinen paha. Häiritsemme elämää uusien rakkauksien kanssa. Niinpä tyydymme pysyttelemään takavasemmalla ja olemme häiritsemättä. Käyvät katsomassa lapsia kun heille itselleen parhaiten sopii.
Siis mitä? Isovanhemmat käyvät ulkopuolisen kanssa keskusteluja lastensa perheiden asioista??? Kyselevät neuvoja ohi lastensa? Ja tämä on jonkin perhejärjestön mielestä asiallinen marssijärjestys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin jaksavat nykylapsia hoitaa. Heitähän pitää vahtiakin. Omat lapset pärjäsivät ulkona ja sai tehdä kotitöitä lasten ulkoillessa.
Kouluikäiset pärjäsivät itsekseen, kun vanhemmat oli töissä. Ainoa oli ruokaa ja vaatteita ja katto pään päälle mitä tarvittiin, eli rahaa piti tienata.
Tasan sen kerran on äitini lastani hoitanut, kun olin synnytyslaitoksella synnyttämästä toista. Apua ei tarjota, enkä minä viitsi pyytää. Eläköön omaa elämäänsä, me eletään omaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan järkyttää lukea. Mieheni on ulkomaalainen ja hänen sukunsa nauraa minun käsitykselleni lastenhoidosta. He päivittelevät usein kuinka yksin vanhemmat ovat lastensa kanssa. Eihän kukaan perhe nyt yksin voi lapsiaan kasvattaa? Koko yhteisö osallistuu lasten elämään.
Joo, tämä kyseinen vanhempi sukupolvi oli se joku kasvatti väkivallalla ja jätti muuten lapset oman onnensa nojaan. Eskari-ikäisetkin kulkivat keskenään kotimatkat ja yksin oltiin iltapäivät. Lasten tapaturmakuolleisuuskin oli huipussaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sukupolvi on se kaikkein varakkain, ei ennen eikä heidän jälkeensä yksikään yllä samaan.
Jotenkin huvittaa että tämä suurten ikäluokkien sukupolvi itkee miten vanhempaa polvea ei arvosteta. Harvoin on ollut niin arroganttia nuorisoa kuin he. Heidän vanhempansa taistelivat sodassa Suomen itsenäisyydestä ja nämä pilkkasivat sitäkin taistolaisuuden huumassa. Koko vanhempi sukupolvi oli heille aivan täyttä roskaa.
Minä ainakin noudatan yhden sukulaistädin ohjetta ja laitan iloisesti vanhemmiltani perityn omaisuuden sileäksi. Äitini oli vietävän pihi ihminen eikä raaskinut elää lainkaan. Minä elän ja pidän huolen, että myös nautin perinnöstä, jonka olen saanut. Seuraava polvi kerätköön itse omaisuutensa.
Mun suurten ikäluokkien vanhempani eivät ole aikanaan saaneet yhtään lastenhoitoapua omilta vanhemmiltaan. Vaan todellakin kasvattaneet lapsensa itse. Sillä kokemuksella ymmärtävät kuinka rankkaa ja sitovaa se voi olla, ja mielellään auttavat nyt lastenlasten kanssa. Auttavat sopivasti, eivät tuputa, mutta ilmoittavat myös ilman marttyrointia, jos eivät jaksa tai kaipaavat vain omaa aikaa.
Eivätkä kitise ja valita, kun on eläkeläisenä rankkaa ja joutuu auttamaa. Auttavat mielellään ja pitävät itsestäänselvänä, että sukupolvien yli autetaan aina sitä joka sillä hetkellä eniten apua tarvitsee. Ymmärtävät myös, että kullakin sukupolvella on haasteensa, eivätkä vähättele niitä. Näin mekin olemme oppineet olemaan vähättelemättä heidän haasteitaan ja arvostamme toisiamme yli sukupolvien. Tämä arvostus ei tunnu olevan kovin itsestään selvää: On varmasti meissä kolmikymppisissäkin vikaa, mutta kyllä lähtisin etsimään sitä syyllistä peilistä, jos itse ei näe kuin omat haasteensa ja lapset ovat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin noudatan yhden sukulaistädin ohjetta ja laitan iloisesti vanhemmiltani perityn omaisuuden sileäksi. Äitini oli vietävän pihi ihminen eikä raaskinut elää lainkaan. Minä elän ja pidän huolen, että myös nautin perinnöstä, jonka olen saanut. Seuraava polvi kerätköön itse omaisuutensa.
Eli sinä laitat sileäksi ja nautit omat JA toisten keräämät rahat, ja omille lapsillesi sanot vain, että lähtekää nollasta ja kerätkää itse omanne. Reilukerho vauhdissa.
Kunpa toisista välittäminen tulisi vielä joskus muotiin. Nyt välitetään luonnosta, ja omasta itsestä, omasta ydinperheestä, suoritetaan sitä niin pitkään että väsytään ja loppuelämä ollaan mahdollisimman itsekseen.
Alue: Aihe vapaa
NIIN tuttuja fraaseja, joita aina näkee: "Hellyydellä ja huolella kasvatetut lapset" - näinkö todella? Miksi sitten täälläkin on kymmeniä sivuja pitkä ketju, jossa 70-luvulla syntyneet purkavat traumojaan siitä "hellyydestä ja huolekkaasta" kasvatuksesta, jonka kohteeksi ovat lapsuudessaan joutuneet?
"Kuuluuko harmaantuvien edelleenkin vain uhrautua ja taistella selviytymisestä" - Todelliset uhrautujat olivat niitä, jotka sotivat ja sodan jälkeen rakensivat Suomen uudestaan. Suuria ikäluokkia saattaa ahistaa, kun koulua joutui käymään kahdessa vuodessa, mutta kyllä heillä oli sentään hyvä tilanne, kun työuran mittainen työpaikka löytyi vaivatta.
"Saavatko he edes hitusen nauttia omista saavutuksistaan ja panostaa itseensä?" - Edes hitusen, tyypillistä vähättelyä. Suuret ikäluokat mässäävät kolmen sukupolven varoilla kantamatta huolta huomisesta. Heillä on valta käsissään, ja sitä halutaan entistä enemmän siirtää heille itselleen. Oletteko unohtaneet Kimmo Kiljusen toitottaman aloitteen eläkerahastojen purkamisesta suurille ikäluokille?
" Onko muka itsekästä kieltäytyä ympärivuorokautisesta lastenhoitopäivystyksestä tai vapaa-ajan- tai taloudellisesta riistosta?" - Lapset toivovat että isovanhemmat jeesaisivat edes joskus, mutta tarve käännetään aina 24/7 auttamiseksi. Vielä tarkemmin: lapset toivovat, että isovanhemmat jeesaisivat edes joskus muita kuin lempilapsensa lempilapsenlapsia. Mutta se ei käy, koska lempilasten lasten hoitamiseen menevät kaikki paukut, joita löytyy.
"Ajatellaanko, että kun se on hoitanut minut, sen tehtävä on hoitaa seuraavaksi minun lapseni?" - Hämmästyttävän iso osa suurten ikäluokkien ja vähän vanhempien lapsista on viettänyt kesät omilla isovanhemmillaan. Onnellinen on se nykyajan lapsenlapsi, jota kalenteri pullollaan matkasta, harrastuksesta ja tapahtumasta toiseen kiitävät isovanhemmat edes joskus muistavat.
ET-lehden itsekkääksi kasvattava mummusukupolvi tietää vaatia saman hoitomaksun kuin mitä työkseen lapsia hoitavatkin saavat.