Onko 20- vuotias mielestäsi liian nuori kihlautumaan?

Mulla on monia tuttavia, jotka ovat nyt 45-75-vuotiaita ja olleet yhdessä 15-vuotiaista. Ei se ikä vaan se tahto.

Me oltiin miehen kanssa 20 kun hän kosi. 8 vuotta myöhemmin edelleen yhdessä ja elämä on muutenkin vienyt eteenpäin, tuli asunnon osto, häät, lapset jne, siitä vaan kosimaan jos tuntuu, että haluat vakiintua juuri hänen kanssaan!

Täällä on 24-vuotiaat, yhdessä tallustettu 7 vuotta ja yhdessä asuttu 4. Edelleen odottelen kihlausta... Taidan vain hukata aikaani. N24

Itse menin kihloihin 19 vuotiaana.

Antaa mennä vaan. Ei todellakaan ole liian nuori ikä.

N20

Ei ole.

Jos rakastat tyttöystävääsi ja haluat hänen kanssaan naimisiin, ei ole liian aikaista kosia.

"Täällä on 24-vuotiaat, yhdessä tallustettu 7 vuotta ja yhdessä asuttu 4. Edelleen odottelen kihlausta... Taidan vain hukata aikaani. N24" - Mikä estää sinua ehdottamasta kihlautumista rakkaallesi? 

Mies kosi mua kun olin 20. Viela ollaan naimisissa ja aikaa kulunut 25 vuotta. Kaksi poikaakin meilla on, ja pojanpoika kuukauden vanha.

En osannut odottaa näin montaa ja rohkaisevaa vastausta, kiitos kaikille!! :)

Nyt vaan kosintaa suunnittelemaan ja sormusostoksille...

Ennen sitä kuitenkin tyttöystävän isältä lupa.. :)

Joona kirjoitti:

En osannut odottaa näin montaa ja rohkaisevaa vastausta, kiitos kaikille!! :)

Nyt vaan kosintaa suunnittelemaan ja sormusostoksille...

Ennen sitä kuitenkin tyttöystävän isältä lupa.. :)

Olisipa minun mieheni kuin sinä... Tsemppiä teille! :) N24

Ei ole, heitätte sormukset vain pois jos ei toimikaan.

Ei ole liian nuori! :) Mietit asiaa huolella joka on hyvä ja onnea teille jatkossakin.

Mä oo kyl ikinä ymmärtäny tota et vielä nykypäivänä kysyttäis vielä sen isän lupa :D Nimenomaan vielä isän. Ihan kun tyttö ois jotain omaisuutta jonka perään kattominen vaihtuu isältä puolisolle. Ja et tyttö muutenkaa ei muka osais tehä itsenäisiä päätöksiä. Mun mielestä siis vielä tänäpäivänä et tommosta tehään on tosi hassua ja en ite tykkäis jos mun poikaystävä ois tollasta kyselly.

Eihän luvan kysyminen pakollista ole, mutta itse ajattelen, että se on kohtelias tapa.

Tahdon osoittaa kunnioitusta tyttöystävän vanhempian kohtaan, minkä vuoksi isältä kysyessä pyydän myös äidin paikalle. :)

Jokainen tekee tavallaan!

Ehdottomasti on!! Avioeroja ei olisi niin paljon jos olisi ymmärretty elää pitempään roikkumatta siinä eka suhteessa.

Jos olet varma, niin kosi. Kosi kuitenkin tyttöystävää, ei isää. Ihan oikeasti. Ja sormukset kannattaa ostaa yhdessä. Ei kannata apinoida amerikkalaisia tapoja Suomeen.

On. Ihan lapsi vielä.

Aika yksilökohtainen juttu, toiset on kypsempiä parikymppisinä kuin toiset. Kihlaus on perinteisesti lupaus avioliitosta, ja jos suunnitelmissa on elää toisen kanssa loppuelämä, niin mikäs siinä. Eroa ei voi ennustaa kun elämä nyt sattuu olemaan aikamoista arpapeliä muutenkin, olit sitten 20-, 30- tai 40-vuotias tai oli sitä yhteistä taivalta takana sitten 3 tai 30 vuotta.

Minä menin naimisiin 21- ja 30-vuotiaana. Molempia kertoja luonnollisesti edelsi kihlaus. Epäilenpä, etten olisi suostunut kumpaankaan, mikäli toimitus olisi aloitettu kysymällä isältäni.

Se on täysin kiinni siitä yhteisestä halusta ja sen tiedostamisesta, että tulee aikoja kun sitä tahtoa tarvitaan jotta homma toimii. Ei 20 ole yhtään liian nuori kihlautumaan, kuten ei 40 ole myöskään aina kypsä sellaiseen päätökseen. Ikä ei kerro tahtomisen ja rakkauden lujuutta tai sitä, tuleeko suhde kestämään. Itse olimme sinun ikäisiä mennessämme naimisiin ja siitä pari vuotta taaksepäin kihlauduimme. Ja voi, kyllä sen pystyi näkemään kuinka ikä oli monelle niin suuri ongelma ja epäilyttävä tekijä. Harmi heille, meillä menee edelleen loistavasti näin yli kymmenen vuotta myöhemmin. Älä välitä epäilijöistä ja anna mennä!

21v kihlauduttiin, 10v myöhemmin olemme edelleen yhdessä. Kyllä ne parhaat viedään siinä parikymppisinä. Me kyllä miehen kanssa vietimme niin railakkaan teini-iän ym, että kun tapasimme, se oli sellaista sielunkumppanuutta mitä on vaikeaa löytää. Jos siis olet varma, että tässä se loppuelämän kumppani on niin siitä vaan!