Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnyttäessä, kumpi tapa on oikea ponnistaa?
18.07.2016 |
Jotkut sanoo että pitää työntää pimpillä, toiset sanoo että pitää tehdä kuin kakkaisi.
Kumpi on nyt se oikea vai teittekö molemmilla vuorotellen?
Pelottaa :/
av-mamma rv 39
Kommentit (48)
2 lasta olen synnyttänyt. Ekaa työnsin kaikilla mahdollisilla lihaksilla ulos. Toinen tuli ulos lähes itsestään. Keho puski vauvan itse ulos, enkä itse varsinaisesti ponnistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko synnyttäessä myös paskat ulos?
Usein kyllä.
Hyi helvetti. Ja sitten vielä miehen pitäisi olla sitä katsomassa.
Niin, nimenomaan miehellehän se synnytys onkin se rankka kokemus... Sinulla on tainnut jäädä elämä hankkimatta?
Vierailija kirjoitti:
En ole käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä enkä ponnistanut ennen kuin keho on alkanut itse ponnistaa. Eli mulle kysymys on yhtä outo kuin että mikä on oikea tapa yrjötä oksennustaudissa.
No selällään tietenkin. Sängyssä maaten.
Ponnistaminen jakkaralla oli helpointa, koska painovoima hoiti osan hommasta
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän testailin etukäteen asentoja, eli menin johonkin asentoon ja siinä kuvittelin ponnistavani, ja sitte funtsin että tuntuuko siltä että kropasta irtoaisi tositilanteessa hyvin voimaa... Olin kyykyssä ja selällään ja kyljellään jne ja leikki-synnytin :D
Se todella kannatti! Tunsin heti että saan parhaan ja voimakkaimman fiiliksen kun olen kontallaan, ja tosi tilanteessa sitten sain itseni siihen asentoon. Mulla puhkaistiin kalvot, jonka jälkeen ponnistusvaihe alkoi rytinällä, menetin täysin kontrollini. Ilman tuota kuivaharjoittelua olisin ollut ihan hukassa, ja ponnistanut vaan jotenkin, nyt minulla oli suunnitelma jota vaistonvaraisesti seurasin. Ponnistaminen meni hyvin ja nopeasti.
Tämä olikin hyvä vinkki, kiitos! Esikoisen synnytys ei mennyt niin kuin strömsöössä ja siitä jäi aika ikävä maku suuhun; olin pari vuorokautta vaihtuvien kätilöiden armoilla ja kauheissa mömmöissä, kun supistukset eivät tihentyneet tarpeeksi. Itse ponnistusvaihe oli aika painajaista ja tuli vakavat repeämät, joista myöhemmin vielä komplikaatioita. Ehkä tällaisella mielikuvaharjoittelulla voisi yrittää etukäteen tsempata itseään, jotta olisi edes henkisesti voimaantuneempi seuraavalla kerralla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä enkä ponnistanut ennen kuin keho on alkanut itse ponnistaa. Eli mulle kysymys on yhtä outo kuin että mikä on oikea tapa yrjötä oksennustaudissa.
Mulla ei kummallakaan kerralla ollut ponnistamisen tunnetta. Liekö sitten kyse siitä, että oli avonainen tarjonta. Ekalla kerralla mulle tuikattiin epiduraali (kysymättä), tokalla kerralla ei ollut lääkkeellistä lievitystä. Olin ihan täysin auki jo sairaalaan tullessani, mutta ei mitään. En tiedä, voisiko väärä tarjonta aiheuttaa sen, että mitä ponnistamisen tarvetta tai mitään sinne päinkään viittaavaa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko synnyttäessä myös paskat ulos?
Usein kyllä.
Hyi helvetti. Ja sitten vielä miehen pitäisi olla sitä katsomassa.
Onneksi minulla supistukset ajoi suolen tyhjäksi sopivasti ennen synnytystä. Yhtäkkiä tuli hirveä hätä, mutta ehdin vessaan.
Lapsen ponnistaminen kakaustyylillä tuntui luonnollisimmalta, enkä revennyt vaikka iso lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Mä vähän testailin etukäteen asentoja, eli menin johonkin asentoon ja siinä kuvittelin ponnistavani, ja sitte funtsin että tuntuuko siltä että kropasta irtoaisi tositilanteessa hyvin voimaa... Olin kyykyssä ja selällään ja kyljellään jne ja leikki-synnytin :D
Se todella kannatti! Tunsin heti että saan parhaan ja voimakkaimman fiiliksen kun olen kontallaan, ja tosi tilanteessa sitten sain itseni siihen asentoon. Mulla puhkaistiin kalvot, jonka jälkeen ponnistusvaihe alkoi rytinällä, menetin täysin kontrollini. Ilman tuota kuivaharjoittelua olisin ollut ihan hukassa, ja ponnistanut vaan jotenkin, nyt minulla oli suunnitelma jota vaistonvaraisesti seurasin. Ponnistaminen meni hyvin ja nopeasti.