Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Osasitteko olla luontevasti lasten kanssa ennen oman lapsen hankkimista?
18.07.2016 |
Otsikossa jo lyhyesti kysymys :)
Olen jo vähän päälle kolmekymppinen, ja mua on aina jotenkin ahdistanut/jännittänyt lapset. Tottakai, kun omia lapsia ei (vielä) ole, niin kyseessä on sitten olleet kavereiden/sisarusten ym. lapset. Kun mulla on aina sellainen "olen tässä tarkkailun ja arvostelun alla, kuinka nyt tulen toimeen tämän lapsen kanssa ja kuinka lapsi muhun suhtautuu", jolloin on hankalaa olla jotenkin omana itsenään ja rennosti. En tiedä, saitteko selvää ollenkaan tästä mun kuvauksesta, mutta siis sellainen olo on jonkun lapsellisen seurassa, kun lapsi on mukana, että kun se lapsi on sille mun sisarukselle tai kaverille tietysti tärkein asia maailmassa, niin sitten mun suhtautumista ja käyttäytymistä koko ajan tarkkaillaan tai arvostellaan (miten puhun ja osaanko komentaa miten ja miten lapsi muhun suhtautuu ja kiellänkö sitä ja tätä jne.).
Voi olla tietysti että tämä on vaan jotakin mun omaa vaativuutta ja jatkuvaa tietoisuutta ja tarkkailua itsestäni ja käytöksestäni, mutta mua kammottaa olla lasten seurassa, kun en osaa olla juuri em. syistä "rennosti". Jopa tämän takia olen pohtinut että hankinko lasta, kun lasten seura on niin "vaativaa" :D Toisaalta, uskon että oma lapsi olisi eri asia. Tosin kyllähän sitä silloinkin on helposti riittämätön olo ja neuvojia varmaan riittää.
Kommentit (24)
Eikö olisi ihan vain helpompaa lopettaa se teeskentely ihmisille? Samaa näkee vanhustenhoidossa tai lemmikkien kanssa. Onko mahdoton ajatus olla esiintymättä, olla vain aivan normaalisti riippumatta tilanteesta? Ei se muillekkaan voi kovin hauskaa olla, kun tuolta taas tulee se teeskentelijä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osannut, aivan sama ongelma kuin sulla. Oman lapsen kanssa alkoi sujua ja nautin äitiydestä todella paljon. Olen haaveillut suurperheestä mutta luulen että neljää enempää en hanki, jos niinkään montaa suodaan. Ja nykyään sujuu muidenkin lasten kanssa sitten :) Jotenkin sitä osaa rentoutua eri tavalla kun on se oma, vähän sama kuin että lapsettomana ei kauhean mielellään muiden vauvoja ptänyt sylissä "ettei ne mene rikki" :D
En osannut yhtään, enkä edes tykännyt... Oman kanssa tuli heti ihan luonnostaan! Nykyään osaan olla jo vieraidenkin lasten kanssa. Ja yli kolmekymppinen olin kun äidiksi tulin :)
Alue: Aihe vapaa
Onpa kiva, että täällä on muitakin jotka eivät kokeneet itseään kovin luonteviksi muumimammoiksi (ennen omia lapsiaan). Eihän sitä toisaalta tarvitse toiseksi ihmiseksi muuttua, kun lapsia on läsnä, mutta jotenkin siinä vain tulee sellainen vaivaannuttavampi olo. Lisäksi kun olen itse perheeni kuopus, niin ei ole senkään puolesta ollut kokemusta pienempien sisarusten kaitsemisesta.
Arvostan kyllä vanhempia, jotka kanssa itse vahtivat ja katsovat lastensa perään, eivätkä tee niinkuin omat sukulaiseni aikanaan. He kun tulivat kylään, niin tuuppasivat vain lapsensa minun kanssani minun huoneeseeni "leikkikää siellä Sallan kanssa, piirtäkää vaikka jotaki!". Vaikka itse olisin ollut paljon mieluummin aikuisten kanssa kahvipöydässä teini-ikäisenä kuin leikittämässä ja vahtimassa taaperoita omassa huoneessani. Tuntuu että tuosta asti on mulle on jäänyt sellainen vaivaannuttava olo lasten kanssa. Vaikka tuolloin ei ne vanhemmat edes siinä selän takana kytänneet.
-ap