Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko jotenkin tunteeton, kun en oikein sure mieheni isän vakavaa sairastumista
28.02.2006 |
ja mahdollista kuolemaa? Onhan hän sentään mieheni isä ja appiukkoni, mutta silti koen itseni jotenkin kyyniseksi. Olen kyllä väleissä appiukkoni kanssa, mutta jotenkin olen pitkään aistinut hänestä, ettei hän pidä minusta.
Hänellä ylipäänsä on hieman halventava suhtautuminen naisiin, ainakin vaimolleen hän on ollut usein lastensa kuullenkin inhottava. Minullekin hän on naljaillut ja piilov*ttuillut asioista tai sitten se on ollut kummallista huumoria, jota en ole ymmärtänyt. Olen kouluttautunut ja edennyt työurallani, minulla on vahvat omat mielipiteet, jotka uskallan tuoda esille, jne. Nämä ovat usein olleet liikaa mieheni isälle, joka kuuluu omasta mielestään ns. perusduunareihin.
Nyt kun tilanne on tämä, en tunne oikein mitään. Olen yleensä hirmu tunteellinen ihminen ja jos omille vanhemmilleni sekä lapsilleni sattuisi jotakin pahaa, olisin varmaan shokissa. Voisivatko tunteeni johtua siitä, että minulla ja miehelläni on ollut pahoja avio-ongelmia, ero on ollut lähellä ja vaikka nyt elämme ns. parempaa vaihetta, tämä ulkopuolisuus miehen perheestä kummittelee alitajunnassani?
Kommentit (8)
on PAHOJA avio-ongelmia, en osaa oikein olla tässä tilanteessa. Mieheni on loukannut minua monta kertaa erittäin pahoin ja olen itkenyt silmäni päästä. Olen sanonutkin, että lapset ovat pitäneet meidät yhdessä, ei rakkaus. Nyt kun kuitenkin olemme paremmissa väleissä ja arki sujuu ilman sitä kunnon intohimoa ja rakkauttakin, tulee tämä ikävä lähiomaisen sairastuminen. Itseänikin hämmästyttää ja oikeastaan pelottaa, miksi tunnen ja koen näin?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja myös lastenne takia on tärkeää, ettet nyt vello siinä mitä SINÄ tunnet tai et. Appiukkosi on miehesi isä ja lastesi ukki. Eli sinun rakkaimmilla ihmisilläsi on nyt suru ja hätä, ja siinä voit auttaa ja tukea, etkä näin ollen ole tunteeton, vaikket appiukosta itse niin välittäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten läheiset välit hänellä on isäänsä?
Itse en ainakaan tarvinnut mitään tukea kun isä kuoli. Päinvastoin, olis ollu kamalaa jos joku olis ollu huolestunut minusta. Mulla ei kyllä mitenkään läheiset välit ollut, joten tuntemukseni johtui siitä.
ei siinä sen ihmeenpää. Älä ala näyttelemään, että surettais kovasti tai olisit järkyttynyt. Ole asiallinen niin apelle kuin miehesi surua kohtaan, mutta mihinkään näyttelemiseen ei kannata alkaa.
Mieheni isä kuoli pari vuotta sitten. Minulta ei silmakulma kastunut kertaakaan, ei vain tuntunut missään. Ei miehenikään mitenkään shokissa ollut. Kun on parikymmentä vuotta asunut 500 kilometrin päässä vanhemmistaan/appivanhemmistaan ja tavattu vain pari kertaa vuodessa niin hyvin on päässyt " eroon" .
Alue: Aihe vapaa
Jos et osaa miestäsi tukea (jos hän sitä tarvitsee) niin olet todella kylmä, muuten et.