Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikeat välit siskon kanssa rahan takia - vertaistukea
17.07.2016 |
Luulin jo, että olimme päässeet tästä yli, mutta huomaan että olen vieläkin loukkaantunut ja katkera asioista, joita siskoni sanoi ja teki 2-3 vuotta sitten. Tiedän, naurettavaa, niin kauan aikaa eikä muutenkaan pitäisi muistella vanhoja juttuja. Mutta emme ole koskaan puhuneet niistä eikä ole pyytänyt anteeksi.
Eli, useampi vuosi sitten taloudellisesti meillä alkoi mennä eri tavoin. Itse päätin tehdä väitöskirjan, ja jokainen jolla on siitä kokemusta, tietää että siinä kyllä köyhtyy, verrattuna hyvään yksityissektorin työpaikkaan jollaisesta silloin luovuin. Olin vielä niin kunnianhimoinen, että tein väikkärin täysipäiväisesti, eli apurahoilla ja 1,5 vuoden tutkijanpalkalla.
Samalla kustannukset olivat tosi kovat, varsinkin kun niin hölmön kunnianhimoinen olin, ja kävin ahkerasti mm. kv. konferensseissa. Eli otin opintolainaa.
Pääsin hyvin töihin takaisin yksityissektorille väikkärin jälkeen, tosin palkkakehitys oli jäänyt 4 vuoden työelämästä poissaolon jälkeen pahasti jälkeen.
Joskus harmitti, ettei väikkäriä arvostettu ollenkaan ja elin vaatimattomasti, maksaen opintolainaa pois ja paljonko pienemmällä palkalla kuin koko ajan työelämässä olleet toverini. Mutta oma valinta, oma vastuu.
Sitten sairastuin ja jouduin vuodeksi sairaslomalle. Vanhempani joutuivat auttamaan paljon, myös rahallisesti.
Näinä vuosina siskoni urakehitys oli mennyt ylös kuin raketti. Iso palkka, erinomaiset edut, iso arvostus, aika täynnä itseään mielestäni.
Kun sairastuin ja jouduin rahavaikeuksiin, laittoi välit poikki kun sanoi että on hänelle liian rankkaa, syyllisti minua vastuuttomista ratkaisuista ja yritti "puhua järkeä" vanhemmilleni että minä käytän vanhempiani hyväksi. Sanoi minulle suoraan vielä 2 vuotta sitten, ettei halua olla kanssani koska ei jaksa minua.
Nyt olen tervehtynyt, päässyt kuntoon, takaisin työelämään ja raha-asiatkin alkavat olla hiljalleen kunnossa vaikka paljon työtä se vielä vaatii.
Viimeisen vuoden aikana välit siskooni ovat normalisoituneet, vaikka olemmekin vain vieraskoreita ja tapaamme sukujuhlien yhteydessä, ei muuten.
Yhtäkkiä jostain nyt kun asiat alkavat olla kunnossa minulla, vaikka on vielä tosi paljon rankempaa esimerkiksi rahallisesti kuin siskollani, niin on yllättäen noussut vihaisuus ja katkeruus. Siskoani kohtaan ja äitiäni kohtaan joka kuunteli häntä ja monesti kehui, miten vastuullinen hän on minuun verrattuna.
Vain asiallisia viestejä, kiitos!!!! Mutta miten pääsen yli tästä vihasta ja katkeruudesta?
Tuntuu, että hän hylkäsi minut ja syytti minua silloin kun olin heikoimmillani - nyt tunnen jotenkin inhoa ja halveksuntaa siitä, että kun olen kunnossa niin nyt kelpaan hänelle.
En kuitenkaan halua näitä tunteita koska niistä ei ole hyötyä kenellekkään ja haluan kuitenkin hyvät välit siskooni.
Vertaistukea? Elämänkokemusta? Viisautta?
Ja vain asiallisia viestejä!!!!
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempasi joutuivat auttamaan sinua, kun jouduit sairauslomalle? Eikö yhteiskunta tukenut tarpeeksi? Olisin ehkä itsekin vihainen, jos vanhempani joutuisivat elättämään jotakin sisaruksistani. Heidän elatusvelvollisuutensa on jo mennyttä aikaa. Heidän pitää saada nauttia omista rahoistaan. Olisi kauheaa kuunnella vanhempien murhetta siitä, ettei joku huolehdi omista asioistaan. Muista aina, että kolikolla on kaksi puolta. Se miten sinä näet asian, on sinun näkökulmasi. Se miten joku toinen näkee on toinen.
Tässäpä tämä, Voisin kuvitella, että et ole niitä ihmisiä, joilta saa tukea vaikeina hetkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näet vain oman totuutesi.
Ehkä vanhempien auttamishalu aiheutti heille rahapulaa ja varmasti huolta jota he putkivat siskollesi.
Ulkopuolelta katsoen elämäsi näyttää siltä että puuhastelit semmosentämmösen väikkärin, matkustelit ja hankit vain velkaa, aiheutit huolta ja sinua piti kantaa ja sairastumisesi aiheutti lopullisen palikkapinon kaatumisen.Tämä oli oikeasti viisas ja realistinen viesti. Sillä se on totta, tuolta se helposti saattoi näyttää.
Ja itse asiassa saattoi ollakin, sillä kyllä minua varoiteltiin ennen väikkäriä, että se aiheuttaa vaikeuksia työuralla ja jokainen joka leikkiin lähtee, tietää että ne vuodet jotka sitä tekee ovat todella rahallisesti tiukkoja.
Minulla on samanluonteinen kokemus, olen se "kärttyisä" sisko. Vanhempani eläkkeestään avittavat veljeäni ja minä avitan vanhempiani. Veli ei tätä puolta näe koska vanhemmat tietysti eivät kerro koko totuutta.
Tilanne on sinänsä kuitenkin eri koska veljelläni on bipo joka aiheuttaa ... no, paljon kaikkea. Sakot on "poliisin syytä" ja verot yhteiskunnan vika ym. Kärttyisäksi minut tekee se että sanoin hänelle että hoitaisi itsensä ja velkansa eikä aiheuttaisi lisää. Ei olla enää puheväleissä...
Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. itsellänikin on sisarus, joka arvostaa vain silloin, kun asiat on hyvin. Kun tulee ongelmia elämässä, niin silloin ei myötätuntoa löydy. Hän on aivan kuin ne julkisuuden ihmisten perässähiihtäjät, jotka tuppautuvat seuraan, kun menestystä on, mutta häviävät heti, kun menestystä ei ole. Luulisi, että perhepiirissä ei tällaisia kuvioita näy. Onko kellään muulla kokemusta samanlaisista perheenjäsenistä.
Luulen, että se mikä tässä hämmentää monia on se, ettei tiedetä miten paljon liike-elämässä (jossa siis olen) vihataan väikkäreitä. Eli sen takia siellä väikkärin teko on valtava riski.
Esimerkkinä: suuri globaali yritys, jonka strategiatoiminnoissa olin, haki analyytikkoa strategiatiimiin, jonka tehtävänä olisi siis käsitellä laajoja tietomassoja. Mihin tohtorit ovat juuri koulutettuja. Luonnollisesti tuollaiseen tehtävään tuli paljon hakemuksia myös tohtoreilta ja lisensiaateilta.
Rekrytoivan esimiehen tapa käsitellä hakemukset (olin mukana prosessissa joten seurasin sitä sisäpuolelta):
(1) ensin roskiin kaikki, joilla vähänkään jatkokoulutusta maisterin tutkinnon jälkeen;
(2) sitten roskiin kaikki, jolla yhtään vaativampaa työkokemusta;
(3) sitten haastatteluissa hylky jokaiselle, joka ilmaisi pienintäkään kunnianhimoa tai toivetta edetä urallaan.
Kiitos todella paljon kaikille viisaista kommenteista! Olen saanut niistä aidosti tosi paljon, joten kiitos teille todella paljon!
Sillä haluan hyvät välit elämäni ihmisiin. Joskus ei aina ymmärrä omia tunteitakaan, tai tajua miltä tilanne saattaa vaikuttaa toiselle ja toiseen.
Kiitos!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että se mikä tässä hämmentää monia on se, ettei tiedetä miten paljon liike-elämässä (jossa siis olen) vihataan väikkäreitä. Eli sen takia siellä väikkärin teko on valtava riski.
Esimerkkinä: suuri globaali yritys, jonka strategiatoiminnoissa olin, haki analyytikkoa strategiatiimiin, jonka tehtävänä olisi siis käsitellä laajoja tietomassoja. Mihin tohtorit ovat juuri koulutettuja. Luonnollisesti tuollaiseen tehtävään tuli paljon hakemuksia myös tohtoreilta ja lisensiaateilta.
Rekrytoivan esimiehen tapa käsitellä hakemukset (olin mukana prosessissa joten seurasin sitä sisäpuolelta):
(1) ensin roskiin kaikki, joilla vähänkään jatkokoulutusta maisterin tutkinnon jälkeen;
(2) sitten roskiin kaikki, jolla yhtään vaativampaa työkokemusta;
(3) sitten haastatteluissa hylky jokaiselle, joka ilmaisi pienintäkään kunnianhimoa tai toivetta edetä urallaan.
Anteeksi vaan, mutta nämä ongelmat globaalissa kansainvälisissä yrityksissä ja niiden suhtautumisessa väitöskirjan tekijöihin - todellakin first world problems. Saanko kuukaudessa kymppitonnin liksaa vai vaan puolet siitä. Edelleenkin ei kauheasti viisari värähdä mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
En nyt oikein tajua millaisia tyhmyyksiä olet tehnyt ja mitä huolta olet aiheuttanut? Miksi sinun pitää suomia itseäsi noin hirveästi?
Olen ollut vihainen itselleni väikkärin tekemisestä, sillä se oli oma päätös. Se oli myös lähtölaukaus rahaongelmiin.
Minulla kun oli hyvä työpaikka josta luovuin koska unelmani oli lapsesta asti ollut väikkäri. Minua varoiteltiin siitä, miten paljon alallani väikkäri tuhoaa uraa, mutta halusin uskoa että pystyn pääsemään vaikeuksien yli. Totuus kuitenkin oli, että väikkäri työelämässä on ollut haitta. Vasta nyt olen onnistunut löytämään suureksi hämmästyksekseni paikan, jossa sitä jopa arvostetaan, tai se ei ainakaan ole iso haitta.
Ehkä se ei ole mitekään sattumaa, että sinä löysit sellen työpaikan, vaan sinä olit sen ansainnut. Minustaon aina ihanaa, kun joku kykenee toteuttamaan lapsuuden unelmansa, siis en käsitä ihmisiä, jotka koittavat heittää kapuloita rattaisiin siinä. Olet selvinnyt, kenelle sen pitäisi olla katkeruuden aihe? Siskollesiko? Vanhemmillesi? Miksi? Keitä varten hekin tässä maailmassa ovat? Myös sinua.
Asetelmanne on lievästi hassu, jos sinua arvostellaan.Siinä on vain siis se, että jos olisin ollut koko ajan liike-elämän palveluksessa, ei sairastuminen olisi aiheuttanut mitään rahallisia ongelmia. Itse asiassa sitä ei todennäköisesti olisi edes tapahtunut.
Apurahoilla ja tutkijanpalkalla tehty väitöskirja, jonka aikana säästöjä ei kertynyt ja menin hölmöyttäni ottamaan opintolainaa (koska esimerkiksi tutkijakoulu maksoi vain yhden kv. konffan vuodessa), aiheutti sen, että sairaus toi taloudelliset ongelmat. Ja pitkälti aiheutti sairastumisen.
Vertailuna, liike -elämässä sillä polulla jossa olin, on aivan normaalia ansaita kuukaudessa saman kuin tutkija vuodessa. Ja tutkija joutuu vielä kattamaan omia kulujaan, jotka taas yritys kattaa.
Eli hylkäsin todella ison kasan rahaa väikkärin takia, ja kun se sitten johti monenlaisiin ongelmiin, niin kyllähän siinä varmaan tuli vahvasti läheisille mieleen, että kun minulle oli yritetty puhua järkeä. ...
No eikö sinun läheisilläsi ole mitään muita arvoja elämässä kuin raha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että se mikä tässä hämmentää monia on se, ettei tiedetä miten paljon liike-elämässä (jossa siis olen) vihataan väikkäreitä. Eli sen takia siellä väikkärin teko on valtava riski.
Esimerkkinä: suuri globaali yritys, jonka strategiatoiminnoissa olin, haki analyytikkoa strategiatiimiin, jonka tehtävänä olisi siis käsitellä laajoja tietomassoja. Mihin tohtorit ovat juuri koulutettuja. Luonnollisesti tuollaiseen tehtävään tuli paljon hakemuksia myös tohtoreilta ja lisensiaateilta.
Rekrytoivan esimiehen tapa käsitellä hakemukset (olin mukana prosessissa joten seurasin sitä sisäpuolelta):
(1) ensin roskiin kaikki, joilla vähänkään jatkokoulutusta maisterin tutkinnon jälkeen;
(2) sitten roskiin kaikki, jolla yhtään vaativampaa työkokemusta;
(3) sitten haastatteluissa hylky jokaiselle, joka ilmaisi pienintäkään kunnianhimoa tai toivetta edetä urallaan.
Kamalaa :( Mikä siihen on syynä? Ei kaivata rinnalle kykeneviä ja pystyviä kilpailijoita, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että se mikä tässä hämmentää monia on se, ettei tiedetä miten paljon liike-elämässä (jossa siis olen) vihataan väikkäreitä. Eli sen takia siellä väikkärin teko on valtava riski.
Esimerkkinä: suuri globaali yritys, jonka strategiatoiminnoissa olin, haki analyytikkoa strategiatiimiin, jonka tehtävänä olisi siis käsitellä laajoja tietomassoja. Mihin tohtorit ovat juuri koulutettuja. Luonnollisesti tuollaiseen tehtävään tuli paljon hakemuksia myös tohtoreilta ja lisensiaateilta.
Rekrytoivan esimiehen tapa käsitellä hakemukset (olin mukana prosessissa joten seurasin sitä sisäpuolelta):
(1) ensin roskiin kaikki, joilla vähänkään jatkokoulutusta maisterin tutkinnon jälkeen;
(2) sitten roskiin kaikki, jolla yhtään vaativampaa työkokemusta;
(3) sitten haastatteluissa hylky jokaiselle, joka ilmaisi pienintäkään kunnianhimoa tai toivetta edetä urallaan.
Anteeksi vaan, mutta nämä ongelmat globaalissa kansainvälisissä yrityksissä ja niiden suhtautumisessa väitöskirjan tekijöihin - todellakin first world problems. Saanko kuukaudessa kymppitonnin liksaa vai vaan puolet siitä. Edelleenkin ei kauheasti viisari värähdä mihinkään suuntaan.
No minkätasoisia ihmisten ongelmien tulisi olla, jotta ne olisivat oikeutettuja? Mielenterveyshäiriöinen isä hakkaa äidin joka lauantai-ilta kännättyään, eikä äiti osaa irrottautua hänestä? Sit voitais kaikki olla ihan että nyyh, kamalaa, mites se mirkku ei nyt osaa itsenäistyä sieltä miehensä tossun alta?
Minusta ap:n työelämäongelmat ovat paljon kiinnostavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
En nyt oikein tajua millaisia tyhmyyksiä olet tehnyt ja mitä huolta olet aiheuttanut? Miksi sinun pitää suomia itseäsi noin hirveästi?
Olen ollut vihainen itselleni väikkärin tekemisestä, sillä se oli oma päätös. Se oli myös lähtölaukaus rahaongelmiin.
Minulla kun oli hyvä työpaikka josta luovuin koska unelmani oli lapsesta asti ollut väikkäri. Minua varoiteltiin siitä, miten paljon alallani väikkäri tuhoaa uraa, mutta halusin uskoa että pystyn pääsemään vaikeuksien yli. Totuus kuitenkin oli, että väikkäri työelämässä on ollut haitta. Vasta nyt olen onnistunut löytämään suureksi hämmästyksekseni paikan, jossa sitä jopa arvostetaan, tai se ei ainakaan ole iso haitta.
Ehkä se ei ole mitekään sattumaa, että sinä löysit sellen työpaikan, vaan sinä olit sen ansainnut. Minustaon aina ihanaa, kun joku kykenee toteuttamaan lapsuuden unelmansa, siis en käsitä ihmisiä, jotka koittavat heittää kapuloita rattaisiin siinä. Olet selvinnyt, kenelle sen pitäisi olla katkeruuden aihe? Siskollesiko? Vanhemmillesi? Miksi? Keitä varten hekin tässä maailmassa ovat? Myös sinua.
Asetelmanne on lievästi hassu, jos sinua arvostellaan.Siinä on vain siis se, että jos olisin ollut koko ajan liike-elämän palveluksessa, ei sairastuminen olisi aiheuttanut mitään rahallisia ongelmia. Itse asiassa sitä ei todennäköisesti olisi edes tapahtunut.
Apurahoilla ja tutkijanpalkalla tehty väitöskirja, jonka aikana säästöjä ei kertynyt ja menin hölmöyttäni ottamaan opintolainaa (koska esimerkiksi tutkijakoulu maksoi vain yhden kv. konffan vuodessa), aiheutti sen, että sairaus toi taloudelliset ongelmat. Ja pitkälti aiheutti sairastumisen.
Vertailuna, liike -elämässä sillä polulla jossa olin, on aivan normaalia ansaita kuukaudessa saman kuin tutkija vuodessa. Ja tutkija joutuu vielä kattamaan omia kulujaan, jotka taas yritys kattaa.
Eli hylkäsin todella ison kasan rahaa väikkärin takia, ja kun se sitten johti monenlaisiin ongelmiin, niin kyllähän siinä varmaan tuli vahvasti läheisille mieleen, että kun minulle oli yritetty puhua järkeä. ...
No eikö sinun läheisilläsi ole mitään muita arvoja elämässä kuin raha?
Joo. Tämä tuli itsellekin mieleen. Ehkäpä ap koki pienen shokin, kun näki millaisten ongelmien kanssa muut painivat elämässään, siis sitä kautta, että itse sairastui. Hän ehkä aikaisemmin ei nähnyt oman perheensä arvoissa mitään problematiikkaa, mutta huomasi sitten, että inhimillinen "epäonnistuminen" (siis sairastuminen) muuttaa hänen lähipiirinsä suhtautumista radikaalisti. Ap ei vielä itsekkään ole täysin kuivilla tuosta maksimaalisen voiton tavoittelusta. Kaikki pitää saada ja vielä enemmän...
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
En nyt oikein tajua millaisia tyhmyyksiä olet tehnyt ja mitä huolta olet aiheuttanut? Miksi sinun pitää suomia itseäsi noin hirveästi?
Olen ollut vihainen itselleni väikkärin tekemisestä, sillä se oli oma päätös. Se oli myös lähtölaukaus rahaongelmiin.
Minulla kun oli hyvä työpaikka josta luovuin koska unelmani oli lapsesta asti ollut väikkäri. Minua varoiteltiin siitä, miten paljon alallani väikkäri tuhoaa uraa, mutta halusin uskoa että pystyn pääsemään vaikeuksien yli. Totuus kuitenkin oli, että väikkäri työelämässä on ollut haitta. Vasta nyt olen onnistunut löytämään suureksi hämmästyksekseni paikan, jossa sitä jopa arvostetaan, tai se ei ainakaan ole iso haitta.
Ehkä se ei ole mitekään sattumaa, että sinä löysit sellen työpaikan, vaan sinä olit sen ansainnut. Minustaon aina ihanaa, kun joku kykenee toteuttamaan lapsuuden unelmansa, siis en käsitä ihmisiä, jotka koittavat heittää kapuloita rattaisiin siinä. Olet selvinnyt, kenelle sen pitäisi olla katkeruuden aihe? Siskollesiko? Vanhemmillesi? Miksi? Keitä varten hekin tässä maailmassa ovat? Myös sinua.
Asetelmanne on lievästi hassu, jos sinua arvostellaan.Siinä on vain siis se, että jos olisin ollut koko ajan liike-elämän palveluksessa, ei sairastuminen olisi aiheuttanut mitään rahallisia ongelmia. Itse asiassa sitä ei todennäköisesti olisi edes tapahtunut.
Apurahoilla ja tutkijanpalkalla tehty väitöskirja, jonka aikana säästöjä ei kertynyt ja menin hölmöyttäni ottamaan opintolainaa (koska esimerkiksi tutkijakoulu maksoi vain yhden kv. konffan vuodessa), aiheutti sen, että sairaus toi taloudelliset ongelmat. Ja pitkälti aiheutti sairastumisen.
Vertailuna, liike -elämässä sillä polulla jossa olin, on aivan normaalia ansaita kuukaudessa saman kuin tutkija vuodessa. Ja tutkija joutuu vielä kattamaan omia kulujaan, jotka taas yritys kattaa.
Eli hylkäsin todella ison kasan rahaa väikkärin takia, ja kun se sitten johti monenlaisiin ongelmiin, niin kyllähän siinä varmaan tuli vahvasti läheisille mieleen, että kun minulle oli yritetty puhua järkeä. ...
No eikö sinun läheisilläsi ole mitään muita arvoja elämässä kuin raha?
Joo. Tämä tuli itsellekin mieleen. Ehkäpä ap koki pienen shokin, kun näki millaisten ongelmien kanssa muut painivat elämässään, siis sitä kautta, että itse sairastui. Hän ehkä aikaisemmin ei nähnyt oman perheensä arvoissa mitään problematiikkaa, mutta huomasi sitten, että inhimillinen "epäonnistuminen" (siis sairastuminen) muuttaa hänen lähipiirinsä suhtautumista radikaalisti. Ap ei vielä itsekkään ole täysin kuivilla tuosta maksimaalisen voiton tavoittelusta. Kaikki pitää saada ja vielä enemmän...
Mielenkiintoinen skenaario... Olen ehkä itsekin kokenut saman kuin ap, eikä siitä ole todellakaan helppo tulla kuiville. Tavallaan kyse on menetyksestä.
Jos vanhemmat ja sisko saavat elää siellä saippuakuplassaaan ja itselle on käynyt jotain mikä rikkoo sen. Mutta turvaverkkoa ei ole, koska mielellään tukeutuisi perheeseen. Mutta sitten he kritisoivatkin sieltä kuplastaan. Se on ahdistavaa. Mistä hakea ne ihmiset, joilla on muita arvoja? Veri on vettä sakeampaa, muille ihmisille olen "vain vesi"?
Samaan aikaan kun perhe kuplailee onnellisena. Tai ainakin siltä se todellakin näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
En nyt oikein tajua millaisia tyhmyyksiä olet tehnyt ja mitä huolta olet aiheuttanut? Miksi sinun pitää suomia itseäsi noin hirveästi?
Olen ollut vihainen itselleni väikkärin tekemisestä, sillä se oli oma päätös. Se oli myös lähtölaukaus rahaongelmiin.
Minulla kun oli hyvä työpaikka josta luovuin koska unelmani oli lapsesta asti ollut väikkäri. Minua varoiteltiin siitä, miten paljon alallani väikkäri tuhoaa uraa, mutta halusin uskoa että pystyn pääsemään vaikeuksien yli. Totuus kuitenkin oli, että väikkäri työelämässä on ollut haitta. Vasta nyt olen onnistunut löytämään suureksi hämmästyksekseni paikan, jossa sitä jopa arvostetaan, tai se ei ainakaan ole iso haitta.
Ehkä se ei ole mitekään sattumaa, että sinä löysit sellen työpaikan, vaan sinä olit sen ansainnut. Minustaon aina ihanaa, kun joku kykenee toteuttamaan lapsuuden unelmansa, siis en käsitä ihmisiä, jotka koittavat heittää kapuloita rattaisiin siinä. Olet selvinnyt, kenelle sen pitäisi olla katkeruuden aihe? Siskollesiko? Vanhemmillesi? Miksi? Keitä varten hekin tässä maailmassa ovat? Myös sinua.
Asetelmanne on lievästi hassu, jos sinua arvostellaan.Siinä on vain siis se, että jos olisin ollut koko ajan liike-elämän palveluksessa, ei sairastuminen olisi aiheuttanut mitään rahallisia ongelmia. Itse asiassa sitä ei todennäköisesti olisi edes tapahtunut.
Apurahoilla ja tutkijanpalkalla tehty väitöskirja, jonka aikana säästöjä ei kertynyt ja menin hölmöyttäni ottamaan opintolainaa (koska esimerkiksi tutkijakoulu maksoi vain yhden kv. konffan vuodessa), aiheutti sen, että sairaus toi taloudelliset ongelmat. Ja pitkälti aiheutti sairastumisen.
Vertailuna, liike -elämässä sillä polulla jossa olin, on aivan normaalia ansaita kuukaudessa saman kuin tutkija vuodessa. Ja tutkija joutuu vielä kattamaan omia kulujaan, jotka taas yritys kattaa.
Eli hylkäsin todella ison kasan rahaa väikkärin takia, ja kun se sitten johti monenlaisiin ongelmiin, niin kyllähän siinä varmaan tuli vahvasti läheisille mieleen, että kun minulle oli yritetty puhua järkeä. ...
No eikö sinun läheisilläsi ole mitään muita arvoja elämässä kuin raha?
Joo. Tämä tuli itsellekin mieleen. Ehkäpä ap koki pienen shokin, kun näki millaisten ongelmien kanssa muut painivat elämässään, siis sitä kautta, että itse sairastui. Hän ehkä aikaisemmin ei nähnyt oman perheensä arvoissa mitään problematiikkaa, mutta huomasi sitten, että inhimillinen "epäonnistuminen" (siis sairastuminen) muuttaa hänen lähipiirinsä suhtautumista radikaalisti. Ap ei vielä itsekkään ole täysin kuivilla tuosta maksimaalisen voiton tavoittelusta. Kaikki pitää saada ja vielä enemmän...
Niin että ei kyse minusta ole siitä, että kaikkea pitää saada... Vaan että olisi onnellinen ilman katkeruutta. Jota syntyi, kun itselle tuli ongelmia JA toiset vaan narisivat siitä.
Minusta sinun ei pidä enää hetkeäkään katua sitä, että teit väikkärin. Olet varmaan osuutesi rahahuolista, syyllisyydestä ja negatiivisista tunteita kantanut. Olisit vain ylpeä siitä, että olet saanut sen väikkärin tehtyä, sillä se kuitenkin vaatii paljon sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä riippumatta siitä, millainen väikkärisi on. Ja jos vielä tunnet, että sait henkisesti sen tekemisestä jotain itsellesi ja jos aihe oli sinusta kiinnostava, niin eiköhän kaikki ollut sen arvoista. Monelle väikkäri voi olla samaa kuin pakkoyrittäjyys. Kun ei saa kykyjä vastaavia töitä tai ei sitten töitä ollenkaan, niin päätyy tekemään väikkäriä ehkä vastentahtoisestikin ja elämään vähillä rahoilla, vaikka opiskellessa olisi haaveillut hyvin palkatusta mielenkiintoisesta työstä eikä samasta vähällä rahalla kitkuttamisesta kuin opiskellessa.
Jos olet kuitenkin sisimmässäsi iloinen ja ylpeä siitä, että teit väikkärin, ole sitä myös siskosi edessä. Ehkä pystyt pitämään puolesi ja keskustelemaan asiat selviksi tasa-arvoisesti, jos et koko ajan pyytele anteeksi olemassa oloasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla siskoni kanssa vähän samanlaiset välit kuin ap:lla vaikka syy on eri ja ihan naurettava. Itse puhuisin mielelläni kaiken selväksi mutta kun toinen vaan kyräilee. En tiedä, ehkä hän näkee asian samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun ei pidä enää hetkeäkään katua sitä, että teit väikkärin. Olet varmaan osuutesi rahahuolista, syyllisyydestä ja negatiivisista tunteita kantanut. Olisit vain ylpeä siitä, että olet saanut sen väikkärin tehtyä, sillä se kuitenkin vaatii paljon sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä riippumatta siitä, millainen väikkärisi on. Ja jos vielä tunnet, että sait henkisesti sen tekemisestä jotain itsellesi ja jos aihe oli sinusta kiinnostava, niin eiköhän kaikki ollut sen arvoista. Monelle väikkäri voi olla samaa kuin pakkoyrittäjyys. Kun ei saa kykyjä vastaavia töitä tai ei sitten töitä ollenkaan, niin päätyy tekemään väikkäriä ehkä vastentahtoisestikin ja elämään vähillä rahoilla, vaikka opiskellessa olisi haaveillut hyvin palkatusta mielenkiintoisesta työstä eikä samasta vähällä rahalla kitkuttamisesta kuin opiskellessa.
Jos olet kuitenkin sisimmässäsi iloinen ja ylpeä siitä, että teit väikkärin, ole sitä myös siskosi edessä. Ehkä pystyt pitämään puolesi ja keskustelemaan asiat selviksi tasa-arvoisesti, jos et koko ajan pyytele anteeksi olemassa oloasi.
Voi kiitos tästä kauniista viestistä! :-)
Alue: Aihe vapaa
No joo. Sisarellasi on taloudellisesti paremmin asiat, koska hänen teki sen valinnan. Sinulla taas on väitöskirja plakkarissa, eli olet todistanut itsellesi ja maailmalle, että olet saanut jotain aikaiseksi.
Ongelmanne saattaa olla siinä, että vaikka teillä molemmilla on siis meriittejä, olette kumpikin kateellisia toisillenne, mutta eri syistä. Sinä kadehdit sisaresi varallisuutta ja hänen sinun oppiarvoasi. Myöntäkää tosiasiat. Molemmat olette saaneet paljon - älkää ahnehtiko lisää.