Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaikeat välit siskon kanssa rahan takia - vertaistukea
17.07.2016 |
Luulin jo, että olimme päässeet tästä yli, mutta huomaan että olen vieläkin loukkaantunut ja katkera asioista, joita siskoni sanoi ja teki 2-3 vuotta sitten. Tiedän, naurettavaa, niin kauan aikaa eikä muutenkaan pitäisi muistella vanhoja juttuja. Mutta emme ole koskaan puhuneet niistä eikä ole pyytänyt anteeksi.
Eli, useampi vuosi sitten taloudellisesti meillä alkoi mennä eri tavoin. Itse päätin tehdä väitöskirjan, ja jokainen jolla on siitä kokemusta, tietää että siinä kyllä köyhtyy, verrattuna hyvään yksityissektorin työpaikkaan jollaisesta silloin luovuin. Olin vielä niin kunnianhimoinen, että tein väikkärin täysipäiväisesti, eli apurahoilla ja 1,5 vuoden tutkijanpalkalla.
Samalla kustannukset olivat tosi kovat, varsinkin kun niin hölmön kunnianhimoinen olin, ja kävin ahkerasti mm. kv. konferensseissa. Eli otin opintolainaa.
Pääsin hyvin töihin takaisin yksityissektorille väikkärin jälkeen, tosin palkkakehitys oli jäänyt 4 vuoden työelämästä poissaolon jälkeen pahasti jälkeen.
Joskus harmitti, ettei väikkäriä arvostettu ollenkaan ja elin vaatimattomasti, maksaen opintolainaa pois ja paljonko pienemmällä palkalla kuin koko ajan työelämässä olleet toverini. Mutta oma valinta, oma vastuu.
Sitten sairastuin ja jouduin vuodeksi sairaslomalle. Vanhempani joutuivat auttamaan paljon, myös rahallisesti.
Näinä vuosina siskoni urakehitys oli mennyt ylös kuin raketti. Iso palkka, erinomaiset edut, iso arvostus, aika täynnä itseään mielestäni.
Kun sairastuin ja jouduin rahavaikeuksiin, laittoi välit poikki kun sanoi että on hänelle liian rankkaa, syyllisti minua vastuuttomista ratkaisuista ja yritti "puhua järkeä" vanhemmilleni että minä käytän vanhempiani hyväksi. Sanoi minulle suoraan vielä 2 vuotta sitten, ettei halua olla kanssani koska ei jaksa minua.
Nyt olen tervehtynyt, päässyt kuntoon, takaisin työelämään ja raha-asiatkin alkavat olla hiljalleen kunnossa vaikka paljon työtä se vielä vaatii.
Viimeisen vuoden aikana välit siskooni ovat normalisoituneet, vaikka olemmekin vain vieraskoreita ja tapaamme sukujuhlien yhteydessä, ei muuten.
Yhtäkkiä jostain nyt kun asiat alkavat olla kunnossa minulla, vaikka on vielä tosi paljon rankempaa esimerkiksi rahallisesti kuin siskollani, niin on yllättäen noussut vihaisuus ja katkeruus. Siskoani kohtaan ja äitiäni kohtaan joka kuunteli häntä ja monesti kehui, miten vastuullinen hän on minuun verrattuna.
Vain asiallisia viestejä, kiitos!!!! Mutta miten pääsen yli tästä vihasta ja katkeruudesta?
Tuntuu, että hän hylkäsi minut ja syytti minua silloin kun olin heikoimmillani - nyt tunnen jotenkin inhoa ja halveksuntaa siitä, että kun olen kunnossa niin nyt kelpaan hänelle.
En kuitenkaan halua näitä tunteita koska niistä ei ole hyötyä kenellekkään ja haluan kuitenkin hyvät välit siskooni.
Vertaistukea? Elämänkokemusta? Viisautta?
Ja vain asiallisia viestejä!!!!
Kommentit (56)
Sympatiat siskollesi, vaikutat todella itsekeskeiseltä. Ei ole normaalia että vanhemmat joutuvat tukemaan rahallisesti työelämässä olevaa aikuista lasta, mikään pakko sinun ei ole ollut tehdä noita ratkaisuja mitä teit. Olet vaatinut lähimmäisiäsi tukemaan oikkujasi ja siskosi on pitänyt oman päänsä. Sinun pitää aikuistua ja opetalla empatiaa ja muiden rooliin asettumista, itsetutkiskelun paikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhempasi joutuivat auttamaan sinua, kun jouduit sairauslomalle? Eikö yhteiskunta tukenut tarpeeksi? Olisin ehkä itsekin vihainen, jos vanhempani joutuisivat elättämään jotakin sisaruksistani. Heidän elatusvelvollisuutensa on jo mennyttä aikaa. Heidän pitää saada nauttia omista rahoistaan. Olisi kauheaa kuunnella vanhempien murhetta siitä, ettei joku huolehdi omista asioistaan. Muista aina, että kolikolla on kaksi puolta. Se miten sinä näet asian, on sinun näkökulmasi. Se miten joku toinen näkee on toinen.
Minä ymmärrän sinua. Miten tärkeä siskosi on sinulle? Voisiko tilanteen ottaa jopa niin, että havahtuisit siihen, että suhteenne siskoon on vain huono? Ja se oli huono jo ennen tätä episodia, se vain toi sen päivänvaloon? Minulla on tällainen tilanne oman äitini kanssa. Sitä toivoisi ikuisuuteen, että läheiset rakastaisivat itseä ja kun sitä ei saa taipuu vaikka sadalle mutkalle (ja katkeroituu), että sen saisi.
Minua on auttanut jonkun palstalaisen kirjoitus siitä, miten hän lopulta tajusi luovuttaa huonosta suhteesta perheensä jäseneen, että hän ei menettänyt siinä oikeasti mitään koska sitä minkä hän luuli menettäneensä ei koskaan ollut ollutkaan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat siskollesi, vaikutat todella itsekeskeiseltä. Ei ole normaalia että vanhemmat joutuvat tukemaan rahallisesti työelämässä olevaa aikuista lasta, mikään pakko sinun ei ole ollut tehdä noita ratkaisuja mitä teit. Olet vaatinut lähimmäisiäsi tukemaan oikkujasi ja siskosi on pitänyt oman päänsä. Sinun pitää aikuistua ja opetalla empatiaa ja muiden rooliin asettumista, itsetutkiskelun paikka!
Siis täh? Aloittajan olis siis pitänyt tehdä henkilökohtainen konkurssi sairastuttuaan, eikä vanhemmat häntä omisi saaneet auttaa?
Ehkä mulla on nurinkurinen ajatusmaailma, mutta jos mun lapsi sairastuessaan ei pystyisi maksamaan laskujaan eikä ostamaan ruokaa, niin totta ihmeessä avustaisin rahallisesti mahdollisuuksien mukaan. Aloittajan siskon pitäisi myös se tajuta.
Ja se joka täällä kirjoittaa itsekeskeisyydestä, eli 2 on sitä itse. Hän näkee muissa sen, mitä hänessä itsessään on. Käsittääkseni ap ei ole vaatinut mitään, on eri asia tulla autetuksi, kun sitä tarvitsee. Se on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoasi et voi muuttaa. Itse kannattaa yrittää päästä yli ja elää omaa elämää ja nauttia siitä mitä on ilman katkeruutta. Sinulla kuitenkin tuntuu asiat olevan perushyvin. Yritä nähdä positiiviset asiat ja ole vähintäänkin asiallisissa väleissä siskosi kanssa jos vain mahdollista.
Mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että varaudu tulevaisuudessa siihen, että asiasta voidaan vielä huomauttaa. Kun vanhempasi ikääntyvät ja tarvitsevat apua ja varsinkin perunkirjoituksissa nämä asiat nousevat esiin.
Minä en vaatisi siskoa tajuamaan mitään, vaan ottaisin irtioton. Jos ei voi mitään hyvää minille suoda, niin mitä minä hänellä teen? Jos omat vaikeuteni eivät olisi omaa syytäni, kuten ap:llä ei olleet, vaans airaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat siskollesi, vaikutat todella itsekeskeiseltä. Ei ole normaalia että vanhemmat joutuvat tukemaan rahallisesti työelämässä olevaa aikuista lasta, mikään pakko sinun ei ole ollut tehdä noita ratkaisuja mitä teit. Olet vaatinut lähimmäisiäsi tukemaan oikkujasi ja siskosi on pitänyt oman päänsä. Sinun pitää aikuistua ja opetalla empatiaa ja muiden rooliin asettumista, itsetutkiskelun paikka!
Jaa, no sairastumistani en kyllä valinnut, joka oli se jakso jolloin tarvitsin apua. Mutta ehkäpä sitten ei ole normaalia tai aikuista sairastua vaan se on lapsellinen ja itsekäs oikku. Voisitko selittää miten tässä sitten kehittyisin ihmisenä?
Näet vain oman totuutesi.
Ehkä vanhempien auttamishalu aiheutti heille rahapulaa ja varmasti huolta jota he putkivat siskollesi.
Ulkopuolelta katsoen elämäsi näyttää siltä että puuhastelit semmosentämmösen väikkärin, matkustelit ja hankit vain velkaa, aiheutit huolta ja sinua piti kantaa ja sairastumisesi aiheutti lopullisen palikkapinon kaatumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaist ihmiset kuin tuo 2 ovat aina miettimässä mitä minä tästä toisesta saan. Siis että kun mua ei kiinnostaisi enää välit tuollaisen siskon kanssa, koska ei voi suoda mulle mitään hyvää, niin sitten aletaan kauhistella, miten minun pitäisi olla siskoani eli numeroa 2 joka siskoa symppaa, varten! Aina minä minä minä. Mutta he eivät näe sitä. Minä tiedän ajattelevani itseäni, mutta en naamioi sitä kultanaamioon ja hyvyydeksi, kuten kakkosen kaltaiset ihmiset tekevät ja syyllistävät sitten muita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempasi joutuivat auttamaan sinua, kun jouduit sairauslomalle? Eikö yhteiskunta tukenut tarpeeksi? Olisin ehkä itsekin vihainen, jos vanhempani joutuisivat elättämään jotakin sisaruksistani. Heidän elatusvelvollisuutensa on jo mennyttä aikaa. Heidän pitää saada nauttia omista rahoistaan. Olisi kauheaa kuunnella vanhempien murhetta siitä, ettei joku huolehdi omista asioistaan. Muista aina, että kolikolla on kaksi puolta. Se miten sinä näet asian, on sinun näkökulmasi. Se miten joku toinen näkee on toinen.
Olen täysin samaa mieltä. Siksi maksankin nyt tuota rahallista apua velkana takaisin.
Selitin taustan juuri sen takia, että hölmö - kyllä, sen myönnän - päätökseni opiskella normaalia pidempään tarkoitti sitä, että minulla ei ollut säästöjä jotka olisivat auttaneet tilanteessa, jossa sairauspäiväraha oli melko pieni ja samalla sairauden kustannukset (joita Kela ei kaikkia korvannut) olivat suuret.
Eli kyllä kannan vastuuni, olen ollut vihainen itselleni päätöksistäni, pyrkinyt korjaamaan ne ja maksamaan kaiken takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näet vain oman totuutesi.
Ehkä vanhempien auttamishalu aiheutti heille rahapulaa ja varmasti huolta jota he putkivat siskollesi.
Ulkopuolelta katsoen elämäsi näyttää siltä että puuhastelit semmosentämmösen väikkärin, matkustelit ja hankit vain velkaa, aiheutit huolta ja sinua piti kantaa ja sairastumisesi aiheutti lopullisen palikkapinon kaatumisen.
"Hauskoja" ovat myös tämän kympin kaltaiset "valehtelijat". On niin kova tarve uskoa omia vääristyneitä ajatuksiaan, että keksitään ja vääristellään mitä ap sanoikaan vaikkei siinä olisi siteeksikään totta ja ta daa! Omat valheet vaikuttavat taas tosiasioilta 8) Aika kätevää. Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat siskollesi, vaikutat todella itsekeskeiseltä. Ei ole normaalia että vanhemmat joutuvat tukemaan rahallisesti työelämässä olevaa aikuista lasta, mikään pakko sinun ei ole ollut tehdä noita ratkaisuja mitä teit. Olet vaatinut lähimmäisiäsi tukemaan oikkujasi ja siskosi on pitänyt oman päänsä. Sinun pitää aikuistua ja opetalla empatiaa ja muiden rooliin asettumista, itsetutkiskelun paikka!
Jaa, no sairastumistani en kyllä valinnut, joka oli se jakso jolloin tarvitsin apua. Mutta ehkäpä sitten ei ole normaalia tai aikuista sairastua vaan se on lapsellinen ja itsekäs oikku. Voisitko selittää miten tässä sitten kehittyisin ihmisenä?
Tätä vastusta saammekin odottaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näet vain oman totuutesi.
Ehkä vanhempien auttamishalu aiheutti heille rahapulaa ja varmasti huolta jota he putkivat siskollesi.
Ulkopuolelta katsoen elämäsi näyttää siltä että puuhastelit semmosentämmösen väikkärin, matkustelit ja hankit vain velkaa, aiheutit huolta ja sinua piti kantaa ja sairastumisesi aiheutti lopullisen palikkapinon kaatumisen.
Onko tämmöisillä ihmisillä jotka tällaista kirjoittavat elämässään mitään muuta kokemusta kuin se lähikuppilan räkälä ja varastotyö 8-16? "Semmoisentämmöisen väikkärin" määää en tajjjuuu näist opintohommeleist mittäää määääää
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempasi joutuivat auttamaan sinua, kun jouduit sairauslomalle? Eikö yhteiskunta tukenut tarpeeksi? Olisin ehkä itsekin vihainen, jos vanhempani joutuisivat elättämään jotakin sisaruksistani. Heidän elatusvelvollisuutensa on jo mennyttä aikaa. Heidän pitää saada nauttia omista rahoistaan. Olisi kauheaa kuunnella vanhempien murhetta siitä, ettei joku huolehdi omista asioistaan. Muista aina, että kolikolla on kaksi puolta. Se miten sinä näet asian, on sinun näkökulmasi. Se miten joku toinen näkee on toinen.
Tätä ajattelua en tajua. Jos vanhemmat haluaa ja pystyy tukemaan aikuista lastaan tarvittaessa, niin miksi siitä on ne muut sisarukset niin katkeria. Ei ne oo niiden rahoja joilla tuetaan. Jos sairastuu, niin sitä rahaa voi oikeasti mennä. Mun sisko ei saanut juuri mitään tukia sairastuttuaan ja ne sairaalalaskut, lääkkeet ja muut oli kuitenkin pakko maksaa ja samalla kustantaa omille lapsille lukiokirjat ja muu pakollinen. Ei mulla ois tullut mieleenkään kitistä vanhemmille, että kun ei teidän kuulu tukea ja ihan siskon oma vika, kun otti ja jäi auton alle eikä oo kykenevä työelämään vielä aikoihin vaikka kela niin väittääkin.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat siskollesi, vaikutat todella itsekeskeiseltä. Ei ole normaalia että vanhemmat joutuvat tukemaan rahallisesti työelämässä olevaa aikuista lasta, mikään pakko sinun ei ole ollut tehdä noita ratkaisuja mitä teit. Olet vaatinut lähimmäisiäsi tukemaan oikkujasi ja siskosi on pitänyt oman päänsä. Sinun pitää aikuistua ja opetalla empatiaa ja muiden rooliin asettumista, itsetutkiskelun paikka!
Ehkä tämän kirjoittajan olisi itsensä syytä ooetella empatiaa. Sairastuminen ei ole kenenkään oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempasi joutuivat auttamaan sinua, kun jouduit sairauslomalle? Eikö yhteiskunta tukenut tarpeeksi? Olisin ehkä itsekin vihainen, jos vanhempani joutuisivat elättämään jotakin sisaruksistani. Heidän elatusvelvollisuutensa on jo mennyttä aikaa. Heidän pitää saada nauttia omista rahoistaan. Olisi kauheaa kuunnella vanhempien murhetta siitä, ettei joku huolehdi omista asioistaan. Muista aina, että kolikolla on kaksi puolta. Se miten sinä näet asian, on sinun näkökulmasi. Se miten joku toinen näkee on toinen.
Tätä ajattelua en tajua. Jos vanhemmat haluaa ja pystyy tukemaan aikuista lastaan tarvittaessa, niin miksi siitä on ne muut sisarukset niin katkeria. Ei ne oo niiden rahoja joilla tuetaan. Jos sairastuu, niin sitä rahaa voi oikeasti mennä. Mun sisko ei saanut juuri mitään tukia sairastuttuaan ja ne sairaalalaskut, lääkkeet ja muut oli kuitenkin pakko maksaa ja samalla kustantaa omille lapsille lukiokirjat ja muu pakollinen. Ei mulla ois tullut mieleenkään kitistä vanhemmille, että kun ei teidän kuulu tukea ja ihan siskon oma vika, kun otti ja jäi auton alle eikä oo kykenevä työelämään vielä aikoihin vaikka kela niin väittääkin.
Hyvä pointti! Ilmeisesti ollaan kuitenkin siitä omasta perintöosasta huolissaan? Tai sitten vaan kadehditaan, että miksen mäkin saa. Mutta eikö voi tosiaan nähdä eroa antamisella ja toisen sairaalalaskujen maksamisella? Mulla ei ole sisaruksia niin en osaa sanoa. Tai sitten vanhemmat vois antaa sille terveellekin jonkun summan, tehköön sillä sitten mitä haluaa. Mutta tuskin nää sen sit ottais, vai? Alkais kursailu. Enhän MÄ nyt vanhempien rahoja halua, haluan vain olla riidoissa siskoni kanssa. Just just.
Vierailija kirjoitti:
Näet vain oman totuutesi.
Ehkä vanhempien auttamishalu aiheutti heille rahapulaa ja varmasti huolta jota he putkivat siskollesi.
Ulkopuolelta katsoen elämäsi näyttää siltä että puuhastelit semmosentämmösen väikkärin, matkustelit ja hankit vain velkaa, aiheutit huolta ja sinua piti kantaa ja sairastumisesi aiheutti lopullisen palikkapinon kaatumisen.
Kyllä, kannan kaiken vastuun ja tiedostan olleeni lapsellinen, typerä, vastuuton ja itsekäs. Tein väikkärin melko nuorena (aloitin sen kun olin 25, siinä vaiheessa olin jo ollut välillä työelämässä täysipäiväisesti 3 vuotta maisteriksi valmistumisen jälkeen). Joten jotenkin tyhmän optimistisesti luotin pääseväni takaisin töihin että pystyisin velkani maksamaan.
Voin kertoa, että olen melko syvissä vesissä ollut haukkuessani itseäni päätöksistäni, varsinkin siinä vaiheessa kun sairastuin ja kuten sanoit, palapeli kaatui.
Nämä viimeiset pari vuotta olen tehnyt kaikkeni taas korjatakseni asiat. Tehnyt valtavasti töitä, säästänyt kaikesta, maksanut takaisin vanhemmilleni.
Ja kyllä, siskoni ja perheeni ovat minulle tärkeitä joten haluan suhteet taas hyviksi.
Kiitos niistä viesteistä jotka toivat auttoivat minua ymmärtämään tilannetta siskoni puolelta.
Haluaisin tosiaan ikävät asiat menneisyyteen, sillä tapahtunutta ei voi muuttaa, voin nykyisyyttä ja tulevaa. Raha-asioiden kanssa tilanne alkaakin olla järjestyksessä, nyt vain tosiaan haluaisin puhdistaa tunneilmapiirin.
Suvussani on nimittäin parissakin polvessa sukuyhteydet katkenneet rahariitojen takia, ja uskon, että oma lapsuudenperheeni on kaikille samaa mieltä siitä, että läheiset ovat kuitenkin rahaa tärkeämpiä.
Ja tosiaan kaikin tavoin haluan korvata typeryyteni ja aiheuttamani huolet, ongelmat ja taakat, mutta en aina tiedä miten ja kaikkein eniten inhoan sitä, kun minussa nousee nuo ikävät suhteet siskoani kohtaan. Ehkä vain pahoitin mieleni niin pahasti siitä, miten hän torjui minut vaikka se onkin ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näet vain oman totuutesi.
Ehkä vanhempien auttamishalu aiheutti heille rahapulaa ja varmasti huolta jota he putkivat siskollesi.
Ulkopuolelta katsoen elämäsi näyttää siltä että puuhastelit semmosentämmösen väikkärin, matkustelit ja hankit vain velkaa, aiheutit huolta ja sinua piti kantaa ja sairastumisesi aiheutti lopullisen palikkapinon kaatumisen.Onko tämmöisillä ihmisillä jotka tällaista kirjoittavat elämässään mitään muuta kokemusta kuin se lähikuppilan räkälä ja varastotyö 8-16? "Semmoisentämmöisen väikkärin" määää en tajjjuuu näist opintohommeleist mittäää määääää
Mulla on kaksikin räkälää missä käyn ettäs tiedät.
Ap kirjoitti itse että hänen väikkäriään ei arvostettu.
Vanhemmat auttaa ja saa auttaa ja jos siskolla menee hyvin häntä tuskin harmittaa kun ei itse saa isin apurahoja. Luultavimmin on vaan käydessään kuullut säkillisen huolta ja murhetta mitä avun saaja ei tietenkään kuule.
Ei siskoon ole pakko olla puheväleissä, jos haluaa kuitenkin olla niin ehdottaisin korvien avaamista. Kuulla se toinenkin puoli: miksi on kärttyinen.
Alue: Aihe vapaa
Up