Teini itkee tikahtuakseen, poikaystävä pettänyt
14v tyttö on koko iltapäivän itkenyt huoneessaan taukoamatta. Menin lohduttamaan ja auttamaan, kysyin mitä on tapahtunut yms. Pitkän lohduttelun jälkeen suostui kertomaan, että poikaystävänsä oli kaulaillut ja suudellut toisen tytön kanssa.
Poika 15v, ovat seurustelleet n. 5 kk. Oloni on neuvoton, tyttö on suunniltaan. Mitä pitäisi tehdä? Tuon ikäisethän hoitavat asiansa keskenään ja olisiko muutenkin törkeää ruveta asiasta pojan kanssa keskustelemaan, kun asiahan ei sinällään vanhemmille kuulu?
Kommentit (36)
Itkeminen on hyvä, tyttö antaa tunteiden tulla. Tilanne tuntuu varmasti nyt siltä ettei yli pääse mitenkään.
Ole vain läsnä ja anna aikaa. Ja ole luotettava, älä puhu asiasta muille. Ei tytön kavereille tai sille pojalle.
Pidä huoli, ettei tyttö huoli sitä poikaa enää.
Siinä tuskin auttaa mikään. Omasta teini-iästäni muistan nuo hetket. Äitini kertoi joskus (mun itkiessäni) omasta nuoruudestaan ja siitä, miten hän oli yhden kokonaisen kesän itkenyt jonkin rakkausjutun päättymistä kotonaan, sängyssä maaten ja märisten. Se äidin vertaistuki auttoi ihan vähän. Nuo on kauheita asioita nuoren elämässä. Hemmottelu voi olla varmaan kova sana.
Tuskin maltan odottaa oman teinini ekaa sydämensärkymistä.
Muutenkin tuo teini-ikä on aika vaikeeta näin äidinkin näkökulmasta.
Mun mielestä on jotenkin alentavaa ajatella, että teinin tunne-elämä olisi jotenkin väheksyttävissä, miltä teistä olisi tuntunut, jos teille olisi hymisty tai jopa naureskeltu, kun surette?
Ap: lle : ole läsnä ja lohduta, mutta älä väkisin tupaa teinin reviirille, tarkkaile tilannetta ja anna aikaa toipumiselle.
t: mamma 50v.
Ensimmäinen rakkaus, ensimmäinen pettäjä. Ensimmäiset suuret tunteet. Voi tyttöä.
Ja voi sitä poikaa, joka on alusta alkaen tehnyt vääriä ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olis mun tyttö, olisin ehkä ihan tyytyväinen, jos ei vielä 14 v. seurustelisi.
Hah.
- 14 vuotiaana oman aviomieheni tavannut päälle kolmekymppinen.
Ei kukaan ole tässä sillätavalla vähätellyt teinien tunteina, mutta kaikkihan sen tietää, ettei teinirakkaudet lopunelämää yleensä kestä. Siis yleensä.
Eikä siis sillä, että sitäkään kannattaisi teinille sanoa tai ehkä tuossa kohtaa voisikin, lohdutukseksi..
Mun oma äitini oli kuollut jo tuossavaiheessa, niin mua ei kukaan tukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olis mun tyttö, olisin ehkä ihan tyytyväinen, jos ei vielä 14 v. seurustelisi.
Miksi? Ovatko seurustelevat teinit jotenkin viallisia? Jos olisi mun tyttö joka seurustelee, olisin tyytyväinen, että on rakastunut ja löytänyt onnen. Jos ei seurustelisi, olisin silti tyytyväinen. Jokainen aikanaan, 14 on ihan hyvä ikä ensimmäiselle suhteelle.
Kyllä 14-15 v on liian nuori äidiksi.
Tiiäkkö, kaikki ei välttämättä halua äidiksi. Koskaan.
Teinin tunteita ei saa väheksyä. Ne ovat todellisia, ja ne ovat voimakkaita. Lohduta, anna tukea, tee teinille tiettäväksi, että saa surra omassa rauhassa, mutta jos haluaa, olet läsnä ja vierellä, tukena ja turvana.
Minä aloin seurustelemaan 15v. Ja oliko vakavaa? Tuossa se poika, nyt mies, on edelleen. Takana 30 yhteistä vuotta joista 23v naimissa ja 6 lasta.
Paras varmaan olisi että kuuntelet, käyt ostamassa jätskiä ja laitat jonkun kivan leffan pyörimään. Vie tyttö vaikka vähän shoppailemaan että mieli kohenee. Ton ikäsenä ihan kaikki tuntuu maailman lopulta, mutta eiköhän esimerkiksi kuukauden päästä ole jo uusi ihastus :) älä vaan juttele pojalle, se kaiken päälle vielä nolaisi tytön.
Vie tytölle suklaata. Ehdota, että voi tulla äitin kanssa katsomaan jotain elokuvaa jos haluaa. Ole vain läsnä. Tuo on juuri sitä aikaa kun tunteet ovat hurjimmillaan. Saattaa itkeä riepu itsensä uneen, mutta ei siinä muutakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on itselläsi samanlaisia kokemuksia voit kertoa niistä. Eipä siinä muuta.
Joo lapset tykkää kuulla äidin huorailuista
Anna tukea ja olkapäätä mutta älä tuputa mitään"kun mä olin sun ikäinen" juttuja. Äläkä vaan ota yhteyttä siihen poikaan!
Tuli ihan oma nuoruus mieleen. Seurustelin pari vuotta, olin ihan umpirakastunut koko sen ajan. Tein mitä vain tyypin vuoksi.. Sitten minut jätettiin. Itkin, itkin ja itkin. Pari ekaa kuukautta oli pahimmat. Pidin hyllyllä yhteisiä kuvia, hävetti kun kerran kaveri tuli kylään ja minulla oli exän pusukuvia hyllyllä. Lähdin sitten laivalle ja sillä sekoilin jo jonkun kanssa, en kyllä yli ollut päässyt edelleenkään silloin.. Äiti ei paljon itkuihini puuttunut. Taisi sanoa, että kyllä se siitä ajan kanssa. Kyllähän se helpotti pikkuhiljaa. Reilu puolivuotta meni, että oli nykyinen avomies kuvioissa mukana.. Mutta edelleen näen välillä unia tästä tyypistä jossa olen hänen kanssaan tai hän huolii minut itselleeen. Olemme kavereita edelleen siis ja minulla on tämä avomies ja yksi lapsi. Kai se vain on niin ettei se ensirakkaus niin vain unohdu.
Kyllä 14-15 v on liian nuori äidiksi.