" Tsunami vei koko perheen" -juttu Iltasanomissa

Kaikesta huolimatta, kauheiden koettelemusten jälkeenkin, tuo toiminta vaikuttaa turhan impulsiiviselta. Luulisi, että joskus myöhemmin tulee takapakkia pahastikin surutyöprosessissa, jos etenee kaikessa hirmu vauhdilla.



Ja toivottavasti se mies on sentään edes jotain valokuvia säilyttänyt muistona (vaikka varastoinut vielä jonnekkin), että voisi sitten vuosien päästä, kun on joten kuten päässyt yli kaikesta, muistella konkreettisesti lapsiaan, vaimoaan ja vanhempiaan.

Aivan turha sitä on pyöritellä. Ainoa merkittävä asia on miten Äijä entisestä perheestään ajattelee ja sekin on aika spekulatiivista.



Minä en selviäisi tuosta täysjärkisenä.

jos pitää hävittää kaikki muistot omaisistaan. Jotenkin tuntuu, että kyllä sitä pitäisi sen verran KUNNIOITTAA poismenneitä, että edes jotain muistoja (vaikka valokuvia) pitäisi jossain tallessa kuitenkin.

Mä en tajuu, miten jotkut löytää uuden kumppanin heti, kun entinen on poissa, oli sitten kuollut tai eronnut. Itseltä meni 5 vuotta eron jälkeen ennen kuin löysin nykyisen. En olis kyllä osannut heti jonkun kanssa yhteen muuttaakaan.

ja ainoaksi keinoksi selviytyä eteenpäin on ollut sulkea se kaikki taakseen.

ihmetyttäisi, että



- onko se elänyt kulissiliitossa?

- onko sillä ollut salarakas/syrjiksiä jo kumppanin eläessä?

- onko seksi sen elämän tärkein asia?



Tavallaan tuntuu, että jotkut kokoomus-henkiset käyttäytyvät kuin kumppanin menetys olisi vain kuin " firman konkurssi" . Ratkaisu on polkaista uusi firma pystyyn heti...

Vierailija:

¨

Luonnonkatastrofi on " vain" katastrofi, jolle ei ihminen voi mitään. Väkivallan uhrina(tai esim. rattijuopon) kuolleen läheisten täytyy vielä jaksaa kestää se, että ihmisen pahuus oli se, joka heidän läheisensä vei.

Viittasin edellisellä siis tuohon väittämään, että tsunamissa läheisen menettäminen olisi kovempi paikka kuin liikenne-onnettumuudessa esimerkiksi.

Ja kieltämättä mullekin tuli mieleen, että onko avioliitto ja perhe-elämä ollut sitten loppujen lopuksi niin onnellista, jos heti pitää etsiä uusi puoliso.

Tietenkään tämä Jonnikaan ei tilanteesta edes jotenkin selvittyään hävittäisi muistoja perheestään! Perheen ja koko suvun menettämisestä ei hän varmasti ole selvinnyt ja voiko sellaisesta koskaan täysin selvitäkään?

Miettikää tilannetta, jossa itse menettäisitte KAIKEN. Olisitte aivan nollapisteessä. Täysin avuttomana. Jos ei mieltä valtaa tarve itsekin kadota maailmasta, niin sitten sen valtaa pakonomainen tarve SELVITÄ ja jatkaa elämää. Elämälle on ikäänkuin jatkoa näkyvissä, kun elää parisuhteessa ja se tavaroiden hävitys nyt on vaan ollut paniikinomainen ratkaisu, jota varmaan itsekin myöhemmin katuu.

jo ammattinsa puolestakin ymmärtäisi edes jotain psykologiasta ja vähän vaivautuisi neuvomaan, miten menetellä.

Tuollaiset valokuvat ym. voivat olla varsinainen piina jos ei niitä pysty edes katsomaan.

Antakaa toisen rakentaa uusi elämä juuri niinkuin hänelle sopii, kuka meistä voi sanoa mikä on se oikea tapa tehdä asiat jos menettää tragediassa koko entisen perheensä ja elämänsä.

jos tuota mennyttä jää pyörittelemään, niin eihän siitä voi ikinä selvitä täysipäisenä!

Ehkä mies ei ole käynyt asiaa oikein läpi, vaan totaalisesti kieltäytyy muistamasta.

Mutta hieno juttu, että on löytänyt uuden kihlatun ja toivottavasti selviää elämässään eteenpäin.

:´(

Eihän siitä terve järkisenä muuten selviäisi. Suru ja tuska ei varmasti koskaan hänen sydämmestään katoa ja muistot säilyvät kyllä päässäkin, ilman että kuvia, lasten lempileluja ym tarvitsee joka päivä katsella.

Ei siis kaikkea. Ehkä hän on säilönyt joitakin tärkeimpiä rakkaita muistoja ja hävittänyt loput.

Life goes on...

tarjolla.

tulee mieleen että hän " otti" jonkun vaan siksi että se osakseen täyttäisi menetettyjen jättämää aukkoa....? toivottavasti uusi onni kuitenkin kestää!

jatkamaan omaa elämääni,jos olisin menettänyt KAIKEN!!