Lue keskustelun säännöt.
" Tsunami vei koko perheen" -juttu Iltasanomissa
28.02.2006 |
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa.htm#id1135136
Paperiversiossa on pidempi juttu ja siinä kerrotaan mm., että tämä mies oli löytänyt uuden naisystävän muutama kuukausi tsunamin jälkeen ja he olivat käyneet Thaimaassa 7 kuukautta onnettomuuden jälkeen.
Kaikista eniten minua kuitenkin kummeksuttaa tämä seuraava suora lainaus lehdestä.
" Myös surutyön tekeminen on puhuttanut. Mäkinen hävitti lähes kaikki muistot entisestä perheestään. Yhteiset valokuvat, lasten piirustukset ja lelut saivat lähteä, mikä kummeksutti monia."
Minä en ainakaan haluaisi unohtaa perhettäni ja heittää kaikkia heidän asioitaan pois.
Kommentit (40)
ehkä tälle miehelle oli keino selviytyä se että hävittää kaiken mikä muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista... ja kyllä on ihan oikeutettu uuteen naisystävään joka kuitenkin osaa tukea eritavalla kuin muut läheiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselisin niitä ja itkisin.
Tuo kaikkien muistojen hävittäminen ei tunnu kauhean tasapainoiselta teolta.
Miten IHMEESSÄ te voitte sanoa, kuinka reagoisitte tuossa tilanteessa?!?! KUKAAN ei voi tietää etukäteen, kuinka käyttäytyisi noin suuren tragedian tapahtuessa.
Älkää nyt hyvät ihmiset haukkuko ketään kylmäksi muutaman lehdessä kirjoitetun rivin perusteella!
Heidän kodissaan on tämän kuolleen lapsen kuvat muiden kuvien rinnalla kirjahyllyssä ja muuallakin. Myös lapsen tavaroita ja vaatteita on säilytetty. Äiti on myös aina silloin tällöin käynyt valokuva-albumeita läpi. Perheelle on ollut tärkeää, ettei kuolluttakaan unohdeta. Nykyisin tätä kuollutta lasta voidaan muistella hymyillen jne. Mutta jos asia olisi lakaistu maton alle, niin en usko, että asiassa olisi päästy eteenpäin, vaan se kuollut lapsi vaanisi siellä jossain ja aina kun hänet mainittaisiin tulisi " järkytys" ja vakava hiljaisuus jne. Vaikka lapsi ei tulekaan enää takaisin niin on jotenkin lohdullista, että hänet muistetaan perheenjäsenenä. En väitä, etteikö tuo kyseisen jutun mies muistaisi perhettään. Mutta tosiasia on, että asiat unohtuu tosi nopeasti. Esim. lasten ulkonäkö, ääni, jos ei niitä näe tai kuule vuosikausiin niin kyllä muistikuvat alkavat vähitellen hämärtyä.
Ja sitten tuo " en itse olisi jaksanut jos minulle käy näin" . Mielestäni tuollaista ei pitäisi sanoa ainakaan kenellekään menetyksen kokeneelle. Sillä eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa! No tietysti itsemurha, mutta jos tuon lauseen sanoo niin tämä sureva saa helposti käsityksen " Enkö minä ole surrut tarpeeksi, kun minä jaksoinkin tämän kaiken ylitse, Olenko minä huono ihminen, kun olen yhtä tässä. Enkö rakastanut läheistäni, kun en kuollutkaan tähän suruun jne."
Ihan erijuttu menettää raikkaimpansa, kuin se että he kuoleevat johinkin, esim.sairauteen tai liikenneonnettomuudessa, tämä oli luonnon aiheuttum juttu, ja todella kova pala tälle Hralle..
hän itsekkin kokenut varmasti helvetin, siellä viidakossa ollessaa.
joten tavaroiden,kuvien yms..hävittäminen ollut varmasti ainut keino jatkaa elämää..Ymmärrän häntä täysin..
Me jotka emme siellä tapaninpvänä olleet, emme sitä asiaa voi edes ajatella samalla lailla,mitä he ovat nähneet, kokeneet tms.. kuin He jotka siellä läheisensä menettivät:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ihan erijuttu menettää raikkaimpansa, kuin se että he kuoleevat johinkin, esim.sairauteen tai liikenneonnettomuudessa, tämä oli luonnon aiheuttum juttu, ja todella kova pala tälle Hralle..
hän itsekkin kokenut varmasti helvetin, siellä viidakossa ollessaa.
joten tavaroiden,kuvien yms..hävittäminen ollut varmasti ainut keino jatkaa elämää..Ymmärrän häntä täysin..Me jotka emme siellä tapaninpvänä olleet, emme sitä asiaa voi edes ajatella samalla lailla,mitä he ovat nähneet, kokeneet tms.. kuin He jotka siellä läheisensä menettivät:(
Ehkä hän on surutyötä aloittaakseen siivonnut kaiken menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja sitten tuo " en itse olisi jaksanut jos minulle käy näin" . Mielestäni tuollaista ei pitäisi sanoa ainakaan kenellekään menetyksen kokeneelle. Sillä eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa! No tietysti itsemurha, mutta jos tuon lauseen sanoo niin tämä sureva saa helposti käsityksen " Enkö minä ole surrut tarpeeksi, kun minä jaksoinkin tämän kaiken ylitse, Olenko minä huono ihminen, kun olen yhtä tässä. Enkö rakastanut läheistäni, kun en kuollutkaan tähän suruun jne."
Sinä sen sanoit. Juuri noin. Ihan hirveää on alkaa arvostelemaan toisen surua ja surusta selviytymisen keinoja, samalla pönkittäen omaa erinomaisuuttaan " minä VAIN itkisin ja katselisin lasteni kuvia" . Suru voi olla valtavan ääretöntä ja tuskaisaa, vaikka kyyneltäkään ei koskaan näkyisi!
t.21
tsunami ei onneksi joka päivä maailmalla vello:)ja tee tuhoja.
t:27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä mies näin, jotkut muut toisin..Kullakin tapansa..
¨
Luonnonkatastrofi on " vain" katastrofi, jolle ei ihminen voi mitään. Väkivallan uhrina(tai esim. rattijuopon) kuolleen läheisten täytyy vielä jaksaa kestää se, että ihmisen pahuus oli se, joka heidän läheisensä vei.
Viittasin edellisellä siis tuohon väittämään, että tsunamissa läheisen menettäminen olisi kovempi paikka kuin liikenne-onnettumuudessa esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ihmettelen ihmistä, joka muutaman kuukauden jälkeen ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa, joka on menettänyt kaiken, mitkä ovat hänen motiivinsa? Kuvitteleeko saavansa suurta rakkautta? Ehkä olen kyyninen, mutta tunnen erään pariskunnan, jossa nainen kävi leskimieheen kiinni kuin sika limppuun noin 4kk vaimon kuoleman jälkeen. Miehen kuollessa 30v kuluttua lompakosta löytyi ensimmäisen vaimon valokuva, jota uusi vaimo ei ollut koskaan nähnyt ihmetteli kovasti mikä vanha valokuva lompakossa oli.
Vierailija:
Eniten ihmettelen ihmistä, joka muutaman kuukauden jälkeen ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa, joka on menettänyt kaiken, mitkä ovat hänen motiivinsa? Kuvitteleeko saavansa suurta rakkautta? Ehkä olen kyyninen, mutta tunnen erään pariskunnan, jossa nainen kävi leskimieheen kiinni kuin sika limppuun noin 4kk vaimon kuoleman jälkeen. Miehen kuollessa 30v kuluttua lompakosta löytyi ensimmäisen vaimon valokuva, jota uusi vaimo ei ollut koskaan nähnyt ihmetteli kovasti mikä vanha valokuva lompakossa oli.
En minäkään leluja ja piirustuksia varmasti kauaa esillä pitäisi, mutta säilöisin ne kellariin myöhempiä aikoja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti toimi noin. Hävitti kaiken isään liittyvän.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä terve järkisenä muuten selviäisi. Suru ja tuska ei varmasti koskaan hänen sydämmestään katoa ja muistot säilyvät kyllä päässäkin, ilman että kuvia, lasten lempileluja ym tarvitsee joka päivä katsella.
Voi olla järkyttynyt.
Iltiksen toimittajat onkin varsinaisia ilopillereitä.
Siitä lehdestä on tullut yks kuolleiden palsta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti toimi noin. Hävitti kaiken isään liittyvän.
Miksi?
Koska suru on vahva, oli muistoja tai ei. Voi olla helpompi jatkaa ilman näkyviä muistoja.
Niin, ja kukaan ei voi sanoa miten pitää surra, jokaisella siihen on keinonsa. Sen tietää vasta kun se 100% osuu omalle kohdalleen.