Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäinen poikaystäväni oli narsisti
15.07.2016 |
Kun suhteemme alkoi, olin alaikäinen, mielenterveysongelmia, todella hankalat perheolot ja itsetunto pohjilla, ei mitään kokemusta romanttisista suhteista, joten olin oikea malliyksilö narsistin uhriksi.
Aluksi mies (kaksi vuotta minua vanhempi) ei edes kiinnostanut minua. Hän kuitenkin piiritti minua puoli vuotta. Hänellä oli tänä aikana vaihtuvia tyttöystäviä, mutta selitti jatkuvasti kuinka haluaisi oikeasti minut ja ne muut ovat vain korvikkeita. Lopulta väitti eronneensa muista tytöistä minun vuokseni. Jotenkin lähdin mukaan siihen juttuun.
"Parisuhde" oli alusta asti riitelyä ja on offia. Eroamista käytettiin keinona ilmoittaa toiselle että jokin asia ei miellytä, se osittain korvasi normaalit erimielisyyksien selvittelyt.
Jo pian "seurustelumme" alettua selvisi, etten ollut ainut tyttö. Aluksi mies väitti jättävänsä toisen naisensa ihan kohta "seuraavan kerran kun näen sen" jne. Pikkuhiljaa mies alkoi käyttää toista naistaan minun kiristämiseeni. Hänen oli pidettävä toista naista, koska minä en osannut käyttäytyä ja minun pitäisi yrittää kovemmin, että saisin pitää tämän upean miehen itselläni.
Pysyin mukana, koska itsetuntoni oli niin huono. En uskonut saavani koskaan parempaakaan miestä ja halusin todistaa, että olin hyvä ja riittävä, että kyllä mies minut lopulta valitsee, pelkäsin hylätyksi tulemista. Ahdistuin todella pahasti riitojen, erojen ja mustasukkaisuuteni takia.
Tapahtuma-aikoihin ei ollut somea, tindereitä ja whatsappeja, joista olisin päässyt häntä kyttäämään (netti ja tietokonekin olivat niin ja näin, kuka omisti ja kuka ei). Olisin varmaankin tullut vielä hullummaksi, jos olisi ollut nykyiset mahdollisuudet.
Koko suhde lähti täysin vääristä lähtökohdista; minun tehtäväni oli hurmata mies itselleni. Oikeastihan parisuhteen pitäisi lähteä kummankin ihastumisesta ja halusta, sellaista tasapainoista ja ihanaa.
Miehen kanssa oli hyviäkin hetkiä, jotka auttoivat minua pysymään suhteessa. Välillä tuntui ihan normaalilta parisuhteelta kun katselimme leffaa tms, olin myös iloinen aina kun mies suostui harrastamaan seksiä kanssani, välillä hän kehui minua ja söpöili aivan kohtuuttoman paljon.
Toisinaan koin onnellisuuden tunnetta siitä, että olin miehen "ykkösnainen", tärkeämpi kuin ne muut (tuskin edes olin ykkönen).
Kommentit (3)
Vaikutitkin siltä, että olet käsitellyt asiat ja nyt sinut koko asian kanssa.
Mitä luulet, että miehelle kuuluu nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutitkin siltä, että olet käsitellyt asiat ja nyt sinut koko asian kanssa.
Mitä luulet, että miehelle kuuluu nyt?
Olettaisin että jatkaa samalla tavalla edelleen. Aina löytyy hyväksikäytettäviä enkä usko että tuollaisesta käytöksestä noin vain irrottautuu. Sitä en osaa arvella, onko hän onnellinen sisimmässään.
Sen verran tiedän, ettei ole enää tuolloisen naisensa kanssa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Tässä loppuosa:
Muu elämäni kärsi. Lukiosta tuli valtavat määrät poissaoloja, tein rästitehtäviä ja kursseja toisensa perään keskeytyi. Mies suoritti omia jatko-opintojaan samaan aikaan eikä tullut kuuloonkaan, että olisi joustanut niiden etenemisestä yhtään.
Myös rahani menivät mieheen (ei minulla paljon rahaa tuohon aikaan ollutkaan, mutta ne mitä oli). Mies laittoi minut maksamaan itselleen asioita, hän usein päätti etukäteen mitä kulloinkin ostaisin hänelle tai minkä verran käteistä halusi. Hän usein sanoi ettei jaksa nähdä naamaani, jos en voi maksaa jotain juttua, mutta jos maksaisin, hän voisi antaa anteeksi huonommuuteni ja voisimme jatkaa. Joskus esitin ettei minulla ollut rahaa (en halunnut käyttää rahojani häneen) ja hän suuttui pahasti. Kerrankin huoritteli minua julkisella paikalla ja huuteli täysin perättömiä väitteitä.
Muita yksittäisiä muistoja tältä ajalta: mies otti riidoissa kovaa kiinni ja minulle tuli usein mustelmia ja mies osti minulle lahjaksi karkkia, josta muisteli minun pitävän (oikeasti en pitänyt, sekoitti minut varmaan johonkin toiseen tai antoi muuten vaan käteen sattuneen karkkipussin).
Mies muutti yhteen toisen naisen kanssa, osoite vaihtui ja uudessa kodissa oli naisellinen kosketus. Mieleni sulki tämän faktan tehokkaasti ulkopuolelle. Kerran harrastimme seksiä terveyskeskuksen vessassa jonkin tason päällä, koska heille ei voinut mennä. Kun nousin pois, sisältäni tipahti mällitahra miehen sukalle. Hän käski minun nuolla sen pois. Nuolin ja tajusin kuinka pohjalla olin. Silti jatkoin.
Lopulta mies sai tarpeekseen minusta. Hän uhkaili että huonosti kävisi, jos kertoisin avopuolisolle tai ottaisin muuten vain yhteyttä. Seurasi minulle todella rankkoja aikoja, mutta pääsin yli. Muutama kuukausi myöhemmin mies alkoi pyydellä näkemistä ja leperteli. Vihdoin pystyin kieltäytymään, vaikka mies jatkoi piirittämistä.
Nyt olen kolmekymppinen nainen ja pitkässä, onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa. Olen käynyt terapiassa selvittämässä ongelmiani ja edelleen käyn puhumassa yleisesti kuulumisista ja voinnista. Kukaan nykyisen elämäni henkilöistä ei tiedä narsistipoikaystävästä. Olen käsitellyt asian, se on historiaa enkä mieti asiaa enää eikä se vaikuta elämääni. Nyt tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin toista keskustelua.