Onko sinulla hyvät sosiaaliset taidot?

Mielestäni on. Ihmiset pitävät minusta helposti.

Oman käsitykseni mukaan hyvät sosiaaliset taidot tarkoittavat kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kunkin tilanteen vaatimalla tavalla. Ja joo, on mulla ainakin ihan riittävän hyvät sosiaaliset taidot. 

Ei. Olen todella surkea pitämään yllä sosiaalisia kontakteja ja millään muotoa hyötymään niistä.

Olen "suomalaisen kohtelias" eli aika ujo mutta silti kohtelias, vähä puheinen mutta kuitenkin tarvittaessa avaan suuni :)

Erittäin huonot sosiaaliset taidot. Olen assi.

Aika huonot taidot jos ajattelen siinä merkityksessä mitä yleisesti ajatellaan noilla taidoilla. Tulen erinomaisesti toimeen joidenkin ihmisten kanssa mutta en yleisesti ottaen ole kovin sosiaalinen enkä tiedä edes haluaisinko olla? Tuntuu että sitten en olisi enää minä vaan joku muu... Siis en haluaisi ainakaan teeskennellä että olisin toisenlainen kuin olen. 

Työelämässä pitää kyllä oppia tulemaan toimeen jossain määrin sellaistenkin ihmisten kanssa joiden parissa ei oikeasti viihdy kovin hyvin.

On hyvät normaalien ihmisten kanssa, mutta jos vastassa on narsisti tai muuten ylimielinen ja hallitseva persoona niin menen lukkoon. Auktoriteettikammoako?

Ei ole, en hirveesti tykkää ihmisistä.

On. Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa, keksin heidään kanssaan juteltavaa, he luottavat minuun ja mikä mielestäni tärkeintä sosiaalisuudessa, olen hyvä kuuntelija.

Itse olen itsekseni viihtyvä ja omaa aikaa paljon tarvitseva introvertti, mutta minulla on silti hyvät sosiaaliset taidot. Minulla on käytössäni paljon kykyjä selvitä erilaisista tilanteista, verbaalisesti ja asiallisesti. Arkuuteni välillä minua häiritsee sosiaalisissa tilanteissa, jännitän myös helposti ja olen sivustakatsojana usein ryhmässä. Silti vuorovaikutukseni muiden kanssa on riidatonta. Aggressiiviset ja dominoivat ihmiset ahdistaa minua yleensä, mutta heistä otan fiksusti etäisyyttä ja jos on pakko olla tekemisissä, niin sitten etäisen ystävällinen moodi päälle. Harjoitan itseäni kohtaan myös myötätuntoa näissä tilanteissa, se helpottaa oloani.

Minulla on huonot sosiaaliset taidot. Mutta koska olen jossain määrin sosiaalinenkin, niin olen opetellut myös sosiaalisia taitoja.

Lapsena minut on kasvatettu kiltiksi joustavaksi. Sillä pärjäsikin hyvin, kunnes työelämässä kiltti joustava tuli lähinnä käytetyksi hyväksi.

Sisuunnuin ja aloin pitämään puoliani sillä ärhäkällä tavalla mitä olin nähnyt isäni käyttävän. Eihän se toiminut vaan pian olin asioineni yksin.

Jossain välissä onnistuin löytämään miehen. Ja hän on opettanut minulle paljon siitä miten ystävällisyydellä kaikilla on kivempaa. Ja häneltä olen kopioinut mallia siitä miten ihmisiä lähestutään ja miten keskustellaan ja otetaan jopa vastuuta sosiaalisista tilanteista. Paljon joudun tsemppaamaan, mutta ihan mukavaa on nyt.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen itsekseni viihtyvä ja omaa aikaa paljon tarvitseva introvertti, mutta minulla on silti hyvät sosiaaliset taidot. Minulla on käytössäni paljon kykyjä selvitä erilaisista tilanteista, verbaalisesti ja asiallisesti. Arkuuteni välillä minua häiritsee sosiaalisissa tilanteissa, jännitän myös helposti ja olen sivustakatsojana usein ryhmässä. Silti vuorovaikutukseni muiden kanssa on riidatonta. Aggressiiviset ja dominoivat ihmiset ahdistaa minua yleensä, mutta heistä otan fiksusti etäisyyttä ja jos on pakko olla tekemisissä, niin sitten etäisen ystävällinen moodi päälle. Harjoitan itseäni kohtaan myös myötätuntoa näissä tilanteissa, se helpottaa oloani.

Oletko Jenni Haukio.

Sosiaaliset taitoni ovat puhdas zero.

Kohtalaisen hyvät. Olen aika varautunut ja vetäytyvä. Mun on vähän haastavaa keksiä juteltavaa ihmisten kanssa. Mutta osaan kyllä käyttäytyä fiksusti ja miellyttävästi, sekä ottaa toisia huomioon. Multa puuttuu kuitenkin vahvuutta toimia fiksusti silloin, kun kaikki muut on törttöjä. Esim. mun on haastavaa puuttua ilmiselvään kiusaamiseen, jos näen sitä, jos kaikki muutkin on ihan kuin mitään ei tapahtuisi. Väisteleminen ei ole joka tilanteessa se paras tapa pärjätä, mutta siihen turvaudun usein.

Minulla on mielestäni kohtalaiset taidot, yritän tulla toimeen kaikkien kanssa, olla ystävällinen ym, mutta aina löytyy ihmisiä jotka eivät tunnu pitävän minusta, en tiedä syytä. Minua ärsyttää joissakin sosiaalisissa ihmisissä se, että he saattavat pitää itseään hyvinkin sosiaalisena ja tavallaan ollakin sitä, mutta vain jos vastapuoli on tarpeeksi samanlainen heidän itsensä kanssa. Tätä en ymmärrä ollenkaan. Tämä ihminen saattaa olla puhelias, älykäs, huumorintajuinen, mutta jos vastaan tulee tyyppi, joka ei vain ole tarpeeksi samanlainen tai hänen silmissään mielenkiintoinen, niin heidän sosiaalinen älynsä ei riitä antamaan tälle toiselle sitä omaa tilaa ja tapaa olla, vaan ärsyynnytään, ruvetaan vittuilemaan, matkimaan toisen maneereja muka vaivihkaa, jolloin tämä toinen ei osaa olla enää ollenkaan luonnollisesti, vaikka toisessa seurassa voisi olla hyvinkin hauska ja rento tyyppi. Minulle on itselleni joskus käynyt näin, joskus olen sellaista joutunut sivustakin seuraamaan. Liian sosiaaliset ihmiset voivat siis joskus ruveta ikäänkuin hallitsemaan jonkun tietyn yhteisön ilmapiiriä sillä omalla ylivertaisella sosiaalisuudellaan ja rohkeudellaan, mutta sosiaalisella älykkyydellä sillä ei siinä vaiheessa ole enää mitään tekemistä. On joskus ihana nähdä jonkun muuten sosiaalisesti nurkkaan ajetun ihmisen puhkeavan kukkaan jossain toisessa seurassa/tilanteessa, kun kaikkien annetaan olla sellaisia kun ovat, eikä kukaan ole tuomitsemassa.

Sosiaaliset taidot ovat sinänsä ihan hyvät, mutta taitojen käyttöä rajoittaa jonkin asteinen introverttius. Ujous ja arkuus saattaa iskeä ihan yllättäen ja siinä sitä sitten ollaan puhtaan kaulan kanssa. Mieli tekisi paeta paikalta, mutta aina se ei ole mahdollista, mutta jos on, niin haihdun mahdollisimman huomaamattomasti takavasemmalle ja ovesta ulos. Tai jos on mahdollista, niin saatan jäädä kokonaan pois joistakin sosiaalisista tilanteista.

Koen että on, ja tosiaan niitä tarvitsenkin sillä teen ihmisten parissa vastaanottotyötä. Minulle avaudutaan helposti, olen helposti lähestyttävä ja ihan pidetty. Mitenkään kaikkien kaveri en kuitenkaan ole, enkä yltiösosiaalinen. Osaan asetella sanat yleensä oikein ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.

Ei ole, kun en uskalla ottaa kontaktia ja menen lukkoon ristiriitatilanteissa. Jos joku tekee aloitteen ja pysytään turvallisissa aiheissa, niin olen ihan kelvollista seuraa.