kumpikin haluaa vauvalle oman sukunimensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jo päättänyt ennen vauvan syntymää, että hoidat kaikki hänen asiat ym.? Mikset anna myös isän hoitaa ja viedä?

No niin kaikki isät, huutaka hep, jos varaatte lapselle neuvolat ja lääkärit, käytätte lasta hammaslääkärissä, menette päiväkotiin ja kouluun vanhempaintapaamiseen. Eiköhän ap:n perheessä äiti ole se, joka joutuu kaikki nuo tekemään, koska iskä on rento tyyppi ja hoitaa lasta omalla tavallaan eli ei mitenkään.

Näin se meilläkin on mennyt,"pakolla" mies on osallistunut yhteen neuvolakäyntiin, raskausaikana kävi vaan ultrissa.

Ei syöttänyt eikä nukuttanut, ei vaihtanut vaippoja.. mahdollisuuden (ja tilaa tehdä omalla tavallaan) annoin tehdä kaikkea, pumppasin maitoa pakastimeen että olisi päässyt alusta alkaen syöttämään. Mutta ei kiinnostanut, oli liian vaivalloista.

Nyt olen kuulemma kauhean pomottaja kun tehdään asiat kuten lapsi on tottunut (rytmit yms).

Meillä lapselle "jäi" minun sukunimeni, sekään kun ei kiinnostanut ennen kuin ristiäiset olivat ohi ja sukulaisensa kiukuttelivat asiasta. (Yhdessä valittiin etunimi joka olisi ollut täysin epäsopiva miehen sukunimeen.)

Hankitko lapsen pakolla vai miksi isä ei hoida hommiaan?

Onko teillä oman sukunimen pitäjät äitinne vai isänne sukunimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jo päättänyt ennen vauvan syntymää, että hoidat kaikki hänen asiat ym.? Mikset anna myös isän hoitaa ja viedä?

On jatkossa helpompi valittaa siitä kun mies ei osallistu lapsen asioiden hoitoon?

 

Minkälaiset naiset antaa tälläisiä kommentteja? Onko teillä oikeasti lapsia ja miehet jotka ovat innolla osallistuneet lasten elämään? Ihmettelen suuresti tätä muotiin tullutta huutelua siitä,että miehen ei ANNETA osallistua? Miten niin ei anneta. Jos miehellä on halua, hän vain osallistuu. Ei sitä lastenhoito vastuuta naisillekaan mistään anneta, se vain otetaan kun jonkun on hommat hoidettava. Jos mies alusta asti hoitaa omatoimisesti oman osansa, tuskin kukaan nainen/äiti valittaa. lasten hoito ym on niin raskasta,että siitä riittää oikein rerilusti myös kahdelle ihmiselle hommia. Kyllä suurempi ongelma on se, ettei miehiä kiinnosta. kuin se,ettei niiden "anneta osallistua".

Tekeekö joku muka vielä tänä päivänä lapsia miehen kanssa, joka ei halua osallistua lastensa hoitoon?

Valitettavasti sitä asiaa ei voi tietää ennen kuin lapsi on syntynyt. Paljon voi luvata mutta toteutus on sitten eri asia. Siitä syystä lapseni isä onkin nyt ex.

Minkälaisen miesten kanssa te oikein teette lapsia ? Meillä mies kävi mukanani lähes jokaisessa neuvolassa, synnytyksen jälkeen olin niin kipeä että mies hoiti kotiuduttuamme pari viikkoa vauvan lähes kokonaan, minä vain lähinnä köllin vauvelinkans. Mies heräsi yösyötöt, vaihtoi vaipat ja kylvetti iltaisin. Ja imetys ei onnistunut minusta riippumattomista syistä, ennenkuin joku sitä miettii. Minä varasin kyllä neuvolakäynnit lapsen synnyttyä mutta mies siellä neuvolassa kulki lapsenkanssa jos vain mahdollista oli.

Vierailija kirjoitti:

"mä hoidan kaikki lapsen asiat ja vien ym jolloin mun nimi on kätevä"

KÄTEVÄ ??? voi luoja.. ei väkinäisempää syytä ole. Jos et miestäsi kunnioita sen vertaa että annat lapselle miehen nimen (mikä sinullakin pitäisi olla) et 

Meillä lapsilla on äitinsä sukunimi, ja silti isä on uskonut lapset omikseen. Lasten asioiden hoitokin on onnistunut isältä "kätevästi", vaikka sukunimi on eri. Neuvolan ja koulun työntekijät ovat ammattiinsa koulutettuja ja kohdanneet monenlaisia perheitä, joten kenenkään sukunimi ei heidän päätään pyörälle saa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä oman sukunimen pitäjät äitinne vai isänne sukunimi?

Isäni erinomainen nimi silloisen lain mukaisesti. Meitä on muuten alle 20, joten kiva saada pelastaa suku sammumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa äiti päättää lapsen sukunimen ja uskonnon mikäli ei ole naimisissa. Tämä on sekä laki että perinne. Ä pärät eivät koskaan saaneet isänsä sukunimeä.

Hyi h*lvetti, vieläkö joku ahdaspipo ukko puhuu äpäröistä.

Eihän teillä ole mitään epäselvää, lapsi on syntymästä asti sinun sukunimelläsi. Me tosin päätettiin laittaa lapsille miehen sukunimi, se on lyhyt ja helppo ulkomaillakin. Äät ja ööt on hankalia Suomen ulkopuolella.

Et taida lukea palstaa usein?! Täällä haukutaan jatkuvasti lapsia äpäröiksi ym.

Äpärä ei ole haukkumasana. Se on termi lapselle joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella.

Kyllä se haukkumasana on. Neutraalimpi termi olisi au-lapsi. Lehtolapsikin kuulostaa kauniimmalta kuin äpärä. Mutta ei mua avioliiton ulkopuolella syntyneenä se äpäräkään häiritse. Jeesuskin oli äpärä!

Maria ja Josef oli kyllä naimisissa. Josef oli Jumalanpojan laillinen maallinen isä. Ei Jeesus ollut äpärä, sosiaalinen isä oli vaan eri kuin taivaallinen isä.

Mä tekisin perheelle oman uuden sukunimen. Esim. jos vanhemmat on vaikka Virtanen ja Koskinen niin uusi nimi olisi Koskivirta tai Virtakoski. Tai keksitty nimi jostain teille yhteisestä asiasta. Paikka missä tapasitte yms.

Vierailija kirjoitti:

Äiti pusertaa sisältään henkensä kaupalla 9 kk kantamansa melonin, imettää, on se josta vauva on eniten riippuvainen ja suurella todennäköisellä on päävastuussa vauvan hoidosta, antoi miehen osallistua miten paljon vain. Tästä isälle sitten palkinnoksi lapselle isän sukunimi, koska perinne. 

Sitten naiset valittaa kun miehet ei osallistu lapsen hoitoon.

Hauskaahan se on kun äidit sanoo miten mennään ja olet vain orjana mukana tuomassa rahaa ja hoitoa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emmä kauheasti ihmettele jos teidän parisuhteet ei kestä jos ihan kaikesta pitää ottaa arvovaltataistelu. Jotta se mies viitsii naisen ja lapsen elämään liittyä mukaan niin kai sillä nyt joku varmuus pitäisi olla, että lapsi on hänen. Kai teetätte isyystestin? Itse ainakin miehenä tuossa tilanteessa vaatisin sitä.

 

Voi herraisä! Vai sukunimi se takaa miehen isyyden? Kaikkea kanssa. Ja jos suhde on sillä pohjalla,ettei edes isyydestä ole takuita, kuin teettämällä isyystesti, niin sellainen suhde se vasta hataralla pohjalla on. Meillä on 4 lasta. Kaikilla minun sukunimi ja mies ihan tarkaalleen voi luottaa siihen että jokaikinen on hänen omin vehkein siittämä. Siinä ei isyystestejä tarvita. luottamus ja uskollisuus on suhteessa oltava. Ei siinä sukunimi paljoa paina jos luottamusta ei ole. "Jotta viitsii naisen ja lapsen elämääm liityä mukaan..." Mitä bullshittiä? Ei sinun ole pakko kenenkään naisen elämään liittyä, eikä varsinkaan alkaa lapsia tekemään, jos asenne on tuo. Elele vain yksinäsi niin säästyy moni paljolta harmilta. Mieti sitten vasta sitoutumista ja lapsentekoa, kun löydät kumppanin jota voit kunnioittaa ja johon voit luottaa(jopa tässä tarkeässä lapsentekoasiassa.)

Lähinnä outoa, jos lapselle ei voi isänsä sukunimeä antaa. Toki silloin kätevää, jos aikoo tehdä lapsia usealle eri miehelle.

Vielä oudompaa on, jos ei voi antaa äitinsä sukunimeä. Jos aikoo tehdä lapsia usealle eri miehelle, eikö olisi kätevämpää antaa aina isän nimi niin muistaa varmasti kuka oli kenenkin lapsi?

Vierailija kirjoitti:

"mä hoidan kaikki lapsen asiat ja vien ym jolloin mun nimi on kätevä"

KÄTEVÄ ??? voi luoja.. ei väkinäisempää syytä ole. Jos et miestäsi kunnioita sen vertaa että annat lapselle miehen nimen (mikä sinullakin pitäisi olla) et 

Samaa mieltä, että syy on hieman hölmö ja väkinäinen, varsinkin kun mitään erityisiä syitä ei ole tarvetta keksiä, äidin sukunimi on luonnollisempi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä oman sukunimen pitäjät äitinne vai isänne sukunimi?

Mitä sillä on väliä? Monilla on äitinsä, ja monilla näistä äideistä on ollut miehensä eli lapsen isän sukunimi.

Ottakaa isän nimi niin lasta ei pidetä äpäränä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jo päättänyt ennen vauvan syntymää, että hoidat kaikki hänen asiat ym.? Mikset anna myös isän hoitaa ja viedä?

On jatkossa helpompi valittaa siitä kun mies ei osallistu lapsen asioiden hoitoon?

 

Minkälaiset naiset antaa tälläisiä kommentteja? Onko teillä oikeasti lapsia ja miehet jotka ovat innolla osallistuneet lasten elämään? Ihmettelen suuresti tätä muotiin tullutta huutelua siitä,että miehen ei ANNETA osallistua? Miten niin ei anneta. Jos miehellä on halua, hän vain osallistuu. Ei sitä lastenhoito vastuuta naisillekaan mistään anneta, se vain otetaan kun jonkun on hommat hoidettava. Jos mies alusta asti hoitaa omatoimisesti oman osansa, tuskin kukaan nainen/äiti valittaa. lasten hoito ym on niin raskasta,että siitä riittää oikein rerilusti myös kahdelle ihmiselle hommia. Kyllä suurempi ongelma on se, ettei miehiä kiinnosta. kuin se,ettei niiden "anneta osallistua".

Tekeekö joku muka vielä tänä päivänä lapsia miehen kanssa, joka ei halua osallistua lastensa hoitoon?

Valitettavasti sitä asiaa ei voi tietää ennen kuin lapsi on syntynyt. Paljon voi luvata mutta toteutus on sitten eri asia. Siitä syystä lapseni isä onkin nyt ex.

Kyllä voi tietää, jos malttaa tutustua siihen kumppaniinsa ennen lasten tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa äiti päättää lapsen sukunimen ja uskonnon mikäli ei ole naimisissa. Tämä on sekä laki että perinne. Ä pärät eivät koskaan saaneet isänsä sukunimeä.

Hyi h*lvetti, vieläkö joku ahdaspipo ukko puhuu äpäröistä.

Eihän teillä ole mitään epäselvää, lapsi on syntymästä asti sinun sukunimelläsi. Me tosin päätettiin laittaa lapsille miehen sukunimi, se on lyhyt ja helppo ulkomaillakin. Äät ja ööt on hankalia Suomen ulkopuolella.

Et taida lukea palstaa usein?! Täällä haukutaan jatkuvasti lapsia äpäröiksi ym.

Äpärä ei ole haukkumasana. Se on termi lapselle joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella.

Kyllä se haukkumasana on. Neutraalimpi termi olisi au-lapsi. Lehtolapsikin kuulostaa kauniimmalta kuin äpärä. Mutta ei mua avioliiton ulkopuolella syntyneenä se äpäräkään häiritse. Jeesuskin oli äpärä!

Maria ja Josef oli kyllä naimisissa. Josef oli Jumalanpojan laillinen maallinen isä. Ei Jeesus ollut äpärä, sosiaalinen isä oli vaan eri kuin taivaallinen isä.

Miksi Maria oli neitsyt, jos he olivat jo menneet Joosefin kanssa naimisiin?

Meillä ratkaistiin sukunimi"riita" niin, että lapsella on nyt äitinsä sukunimi. Jos lähivuosina mies saa aikaiseksi kosia ja menemme naimisiin, todennäköisesti otamme lasten kanssa miehen sukunimen.

Tosin jos lapsi/lapset ovat jo siinä iässä että oman nimensä osaavat sanoa ja kirjoittaa, niin turha sitä sitten enää on sukunimeä alkaa muuttamaan. Jos siis kuluu vielä vuosia avoliitossa niin pidän itselläni ja lapsillamme oman tyttönimeni naimisiin mennessä. Mies saa pitää omansa tai vaihtaa perheen yhteiseen nimeen, aivan miten mielii.

Tähän ratkaisuun on kumpikin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Emmä kauheasti ihmettele jos teidän parisuhteet ei kestä jos ihan kaikesta pitää ottaa arvovaltataistelu. Jotta se mies viitsii naisen ja lapsen elämään liittyä mukaan niin kai sillä nyt joku varmuus pitäisi olla, että lapsi on hänen. Kai teetätte isyystestin? Itse ainakin miehenä tuossa tilanteessa vaatisin sitä.

Minä ihmettelen kyllä enemmän sitä, miksi mies nostaa tästä arvovaltataistelun?

Mies haluaa lapsen, joten nainen kantaa vauvaa sisällään 9kk, synnyttää, imettää, kestää kaikki fyysiset muutokset ja rajoitteet elämälleen, ansionmenetykset jne. ja mies katsoo asiakseen vaatia omaa sukunimeään vauvalle? Eikö miestä huolestuta, että nainen ei ehkä halua olla suhteessa, jossa häneltä vain vaaditaan asioita? Eikö miestä hävetä vaatia vielä lisää?

Vierailija kirjoitti:

Ei päästä asiasta sopuun. Miehen mielestä se "kuuluu" hänelle, perinne. Ollaan avoliitossa, ja mä hoidan kaikki lapsen asiat ja vien ym jolloin mun nimi on kätevä, enkä halua olla lapseni kanssa eri niminen.

Ideoita sopuun? Ajattelin jo ehdottaa et otan vauvan kaa jonkun itsekeksimäni nimen meille kahdelle niin mies ei pääse valittamaan et vauva menee mun sukuun?

Minkä ikäinen lapsi kysessä, jos voit jo nyt sanoa, että sinä viet? 

Vierailija kirjoitti:

Minusta luonnollista, että kumpikin haluaa lapselle oman nimensä. Me olemme naimisissa, mutta kumpikin piti oman nimensä ja olisi halunnut oman sukunimensä myös lapsille. Emme missään vaiheessa riidelleet asiasta, mutta kummallekin asia oli eri syistä tärkeä. Me sovimme raskausaikana, kun emme vielä tienneet esikoisemme sukupuolta, että kumman sukunimi tulee, jos poika ja kumman, jos tyttö ja sen perusteella mentiin. Se toimi meillä

(Täys)sisaruksilla tulee olla sama sukunimi. Teitte sitten vain yhtä sukupuolta vai miten?

Miksi äidin sukunimi on luonnollisempi valinta?Siis nykyaikana tasa-arvon aikana äiti on kuitenkin tärkeämpi vanhempi.Tasa-arvo koskee siis vain naista.Isän nimi on vähemmän luonnollista.Tätä ihmettelee vanhempi nainen,joka kantaa eronkin jälkeen exmiehen sukunimeä koska se on erikoinen ja harvinainen,verrattuna omaan.Tyttäremme tosin valitsi sitten miehensä nimen.

Tiedän,että laki on niin,että jos ei sovita asiasta tai avoliitossa lasta ei ole tunnustettu,lapsi saa äidin nimen,mutta eikös se pitäisi aivan tasa-arvoisesti sopia,eikä puhua tyyliin:se on vaan luonnollisempaa,siis äidin nimi.Oisko ollut ollut viisaampi olla hankkimatta lasta ollenkaan???