Herkkänä ihmisenä jään aina syrjään, sillä muut eivät ymmärrä minua
Toisten herkkien kanssa on helpompi kommunikoida, sillä he ymmärtävät minua paremmin. Muiden kanssa on usein raskasta olla tekemisissä, sillä he eivät erota eleistäni ja olemuksestani tunnetilojani, ja sen vuoksi minulle tulee tunne että jokainen ajatus tulisi sanoa ääneen ja jokaisen eleen tulisi olla liioiteltu ja suuri, jotta "puhuisimme samaa kieltä".
Ei-herkkä enemmistö pitää minua vaisuna ja apaattisena sen vuoksi, ettei ymmärrä minua, ja se on raskasta ja tuon vuoksi jään usein syrjään. Olen jopa alkanut vältellä ihmisten seuraa, sillä kokemukset ovat enimmäkseen huonoja. Kun minuun tutustuu paremmin (mikä ei tapahdu ihan hetkessä), niin ihmiset alkavat ymmärtää minua paremmin, nutta tosielämässä sitä ei ehdi kovinkaan moneen ihmiseen tutustua "paremmin", sillä se vie aikaa, eikä tilaisuuksiakaan tule juuri eteen.
Tulee vaikutelma pikemminkin itsekeskeisestä ihmisestä, jonka elämä pyörii oman navan ympärillä ja jonka mielestä muiden ihmisten velvollisuus on alati alati ja tunnustella ap:n tunteita ja lukea hänen ajatuksiaan ja antaa hänelle erityiskohtelua.
Minäkin olen herkkä, mutta en silti astea kaksoisstandardeja ihmissuhteissani vaan ajattelen, että muilla ei ole enempää oikeuksia tai velvollisuuksia kuin minullakaan.
kun vanhenee niin oppii, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaankin. Itseasiassa nuo "olen niin erityinen ettei kukaan ymmärrä minua eikä osaa kohdella oikein" ovat narsistille tyypillisiä tunnusmerkkejä.