Lue keskustelun säännöt.
Herkkänä ihmisenä jään aina syrjään, sillä muut eivät ymmärrä minua
15.07.2016 |
Toisten herkkien kanssa on helpompi kommunikoida, sillä he ymmärtävät minua paremmin. Muiden kanssa on usein raskasta olla tekemisissä, sillä he eivät erota eleistäni ja olemuksestani tunnetilojani, ja sen vuoksi minulle tulee tunne että jokainen ajatus tulisi sanoa ääneen ja jokaisen eleen tulisi olla liioiteltu ja suuri, jotta "puhuisimme samaa kieltä".
Ei-herkkä enemmistö pitää minua vaisuna ja apaattisena sen vuoksi, ettei ymmärrä minua, ja se on raskasta ja tuon vuoksi jään usein syrjään. Olen jopa alkanut vältellä ihmisten seuraa, sillä kokemukset ovat enimmäkseen huonoja. Kun minuun tutustuu paremmin (mikä ei tapahdu ihan hetkessä), niin ihmiset alkavat ymmärtää minua paremmin, nutta tosielämässä sitä ei ehdi kovinkaan moneen ihmiseen tutustua "paremmin", sillä se vie aikaa, eikä tilaisuuksiakaan tule juuri eteen.
Kommentit (41)
Millä tavalla tuo ymmärtämättömyys ilmenee? Kerro vaikka kolme konkreettista esimerkkitilannetta elämästäsi, jossa niin on käynyt ja miten ihmisten olisi mielestäsi pitänyt niissä tilanteissa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tui tui sinä uniikki lumihiutale. Mitä jos vaikka astuisit siellä korokkeeltasi tänne "rahvaan" sekaan ja lopettaisit sen muka niin herkän ja taiteellisen sielun leikkimisen. Saattaisi ymmärtää muitakin sen jälkeen.
Olet säälittävä raukka.
Kukaan ei arvosta tai rakasta sinua koska olet niin inhottava.
Olet niin vähä-älyinen että kuvittelet saavasi arvostusta kun vittuilet ihmisille.
Tuo lumihiutale juttu alkaa olla jo loppuun kulutettu. Ei ole edes oma keksimäsi.
Sinä et itse pysty keksimään mitään koska olet täysin mielikuvitukseton ja ontto.
Ei kukaan arvosta sinua tai mielipiteitäsi, painu helvettiin täältä palstalta.
Jokainen halveksii sinua. Ihan kaikki.
Katso vaikka lähipiiriäsi! Heillä on raskasta sinun kanssasi, he häpeävät ja säälivät sinua..
:D :D :D
Mikä niisä yksinkertaisissa möllyköissä on niin arvokasta ja hienoa että heidän kanssaan kannattaisi olla?
Itse olen heivannut kovikset ja pökkelöihmiset helvettiin elämästäni.
Tavallisten ja herkkien kanssa on helpompaa ja antoisampaa.
Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen. Jos joku väittää että hän tulee kaikkien kanssa toimeen, on paskan puhuja, teeskentelijä ja hyvin pinnallisella tasolla nynnyttelijä.
No voi ja voi. Sinun on joko muututtava tai elettävä ton 'herkkyytesi' kanssa. Itse olen elänyt 50 vuotta omituisena nyhjäkkeenä, jota muut ei ymmärrä tai tulkitsevat ihan väärin. Tai sit tulkitsevat oikein. Miksi he näkisivät valtavan vaivan jonkun yliherkän, rasittavan tyypin takia? Saadakseen kokea jotain mykistävän kaunista? Kohdatakseen jonkun järisyttävän ehanan tyypin? Tuskinpa. Juu, kyllä ihmiset voivat olla ainutlaatuisia lumihiutaleita, mut kamoooon, ei ne nyt niin valtavasti toisistaan eroa, et pitäisi väen väkisin 'ymmärtää' ja tulkita jotain vaikeampaa ihmistä, kun ei vastakaikuna saa mitään sen ihmeellisempää. Miksi nähdä se vaiva, kun kivoja ja helppoja tyyppejä on saatavilla? Niin yksinkertaista se on.
Eli otapa se pää pois sieltä perseestä, niin voit ehkä nähdä muutakin kuin vain sen oman ahtaan reikäsi.
Oma kokemukseni ns. herkistä ihmisistä on, että herkkyys itse asiassa keskittyy tyystin sen pohtimiseen, mitä joku toinen kyseisestä henkilöstä ajattelee. Sanoista, eleistä, ilmeistä ja äänenpainoista etsitään jotain erityisesti juuri itseä koskevaa viestiä. Ja ne "viestit" myös tulkitaan aika mielivaltaisesti. Oikeastaan mikään muu ei tällaista ns. herkkää ihmistä ei edes kiinnosta ja sen takia tällaisen henkilön kanssa on vaikea olla ystävä tai edes kaveri. Ei kukaan halua olla tekemisissä "minäminäminä" -ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan aika nuori, koska "kukaan ei ymmärrä minua" kuuluu teinin perussanastoon.
Olet varmaan aika tyhmä kun olet noin mustavalkoinen ja jyrkkä.
Monet teinitkään eivät ole noin mustavalkoisia ja yksinkertaisia.
Ylimielisyyskin monilta karisee iän myötä.
Oletko vanha ja katkera kurppa.
Loukkasiko elämäsi rakkaus sinua siirtämällä tunteensa nuorempaan.
Hävettikö?
Saatko miehisi tunteet takaisin haukkumalla muita teineiksi ja vihaamalla teinejä?
Teini teini teini..
Teinit ovat kauniimpia ja raikkaampia kuin sinä.
Aina vaan paranee :D :D
Suurin osa "herkiksi" itseään tunnustavista on vaan olevinaan niin paljon muita parempia ja niin saatanan täynnä itseään että tavalista tallukkaa käy jo ihan vituttamaan. Yks esimerkki on mun miehen sisko. Olevinaa niin herkkää, niin herkkää... Oikeasti on vaan niin ylpeä ja koppava ettei vaan halua alentua muiden tasolle keskustelemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisten herkkien kanssa on helpompi kommunikoida, sillä he ymmärtävät minua paremmin. Muiden kanssa on usein raskasta olla tekemisissä, sillä he eivät erota eleistäni ja olemuksestani tunnetilojani, ja sen vuoksi minulle tulee tunne että jokainen ajatus tulisi sanoa ääneen ja jokaisen eleen tulisi olla liioiteltu ja suuri, jotta "puhuisimme samaa kieltä".
Ei-herkkä enemmistö pitää minua vaisuna ja apaattisena sen vuoksi, ettei ymmärrä minua, ja se on raskasta ja tuon vuoksi jään usein syrjään. Olen jopa alkanut vältellä ihmisten seuraa, sillä kokemukset ovat enimmäkseen huonoja. Kun minuun tutustuu paremmin (mikä ei tapahdu ihan hetkessä), niin ihmiset alkavat ymmärtää minua paremmin, nutta tosielämässä sitä ei ehdi kovinkaan moneen ihmiseen tutustua "paremmin", sillä se vie aikaa, eikä tilaisuuksiakaan tule juuri eteen.
Sinua pidetään juuri sellaisena kuin olet, vaisuna ja apaattisena. Koska jos puhuisit paljon, olisit iloisena, vilkkaana ja puheliaana, niin ei sinua koeattaisi vaisuna. Voit tietenkin toivoa, että muut näkisivät juuri sen sinun vaisuutesi ja apaattisuutesi jonain muuna, mutta epäilen, että sellaista tapahtuisi. Eihän kissaakaan muut nää koirana, vaikka kissa tuntisikin olonsa koiraksi. Joko opit hyväksyt sen, että sinut nähdään juuri sellaisena kun käytöksesi antaa ymmärtää tai sitten muutat sitä omaa käytöstäsi, jolloin myös muut alkavat nähdä sinut toisin silmin. Kaiken tuon apaattisuuden lisäksi voin paljastaa, että ihmiset kokevat sinut eristäytyväksi myös, nyt kun olet alkanut välttelemään jopa ihmisiä.
Minä olen herkkä mutta olen opetellut tällä palstalla ymmärtämään sen että täällä on hyvin hyvin yksinkertaisia ja sairaita ihmisiä.
Siksi osaan jo nauraa noilla jatkuvasti herkkiä parjaaville ja haukkuville aikuisille pikkulapsille.
Yhtä paljon viesteillänne on painoarvoa kuin ssss:n sössötyksillä, miesvihajankkaajalla tai lompakkoloisulisijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "herkiksi" itseään tunnustavista on vaan olevinaan niin paljon muita parempia ja niin saatanan täynnä itseään että tavalista tallukkaa käy jo ihan vituttamaan. Yks esimerkki on mun miehen sisko. Olevinaa niin herkkää, niin herkkää... Oikeasti on vaan niin ylpeä ja koppava ettei vaan halua alentua muiden tasolle keskustelemaan
Olen aika varma että tuo ylpeys ei pidä paikkaansa.
Se on varmasti sinun keksimä syytös, jonka ilkeyttäsi olet keksinyt.
Et voi käsittää etkä voi ymmärtää miltä miehesi siskosta tuntuu keskustella sinun kanssasi.
Veikkaan että se on uuvuttavaa, raskasta ja vittumaista.
Ajattele jos itse joutuisit vaikka keskustelemaan vieraalla kielellä jota osaisit ehkä lubenter approbaturin edestä, jonkun ihmisen kanssa jonka älykkyysosamäärä olisi vaikka 20 pistettä alempi kuin omasi.
Olisiko antoisaa. Tulisiko sellainen olo että saat keskustelusta hyvän olon, energiaa ja voimaa.
Ei varmaan tuntuisi, luulen että olisit uupunut ja väsyisit.
Älä väännä tätä nyt siten että tarkoittaisin sinun olevan äo:lta alhainen.
Tuo oli vain sellainen vertaus, että tajuaisit miten uuvuttavaa se on.
Äo:n ja vieraankielen sijalla on sinun tapauksessasi, nyanssien, vivahteiden, nonverbaalisten viestien, nopeiden ilmeiden ja pikkuasioiden tajuamattomuus ja kykenemättömyys prosessoida asioita syvällisemmin.
Vierailija kirjoitti:
No voi ja voi. Sinun on joko muututtava tai elettävä ton 'herkkyytesi' kanssa. Itse olen elänyt 50 vuotta omituisena nyhjäkkeenä, jota muut ei ymmärrä tai tulkitsevat ihan väärin. Tai sit tulkitsevat oikein. Miksi he näkisivät valtavan vaivan jonkun yliherkän, rasittavan tyypin takia? Saadakseen kokea jotain mykistävän kaunista? Kohdatakseen jonkun järisyttävän ehanan tyypin? Tuskinpa. Juu, kyllä ihmiset voivat olla ainutlaatuisia lumihiutaleita, mut kamoooon, ei ne nyt niin valtavasti toisistaan eroa, et pitäisi väen väkisin 'ymmärtää' ja tulkita jotain vaikeampaa ihmistä, kun ei vastakaikuna saa mitään sen ihmeellisempää. Miksi nähdä se vaiva, kun kivoja ja helppoja tyyppejä on saatavilla? Niin yksinkertaista se on.
Eli otapa se pää pois sieltä perseestä, niin voit ehkä nähdä muutakin kuin vain sen oman ahtaan reikäsi.
Ota sinäkin oma pääsi pois omasta paskaisesta persereijästäsi.
Onnistuuko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että keskustelun avaaja on saanut taas sellaista palautetta, mikä osoittaa, että ongelma on todellinen. Vastauksista saa sellaisen käsityksen, että ihmisen pitäisi lakata olemasta sellainen kuin hän on. Ihmiset ovat erilaisia, ja viime kädessä jokainen ihminen tarvitsee ja saa "erityiskohtelun".
Vai pitäisikö meidän neuvoa toisia näin: lakkaa olemasta herkkä, lakkaa olemasta narsisti, ryhdy sosiaaliseksi, ole niinkuin toisetkin, muutu normaaliksi. Tuskin pitäisi.
Kiitokset keskustelun avaajalle, tarina kuulostaa faktalta. Jokainen ihminen on erilainen ja laulun arvoinen, ja omista tuntemuksista tulee voida kertoa ilman pelkoa, että joku tuomitsee. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että keskustelun avaaja on saanut taas sellaista palautetta, mikä osoittaa, että ongelma on todellinen. Vastauksista saa sellaisen käsityksen, että ihmisen pitäisi lakata olemasta sellainen kuin hän on. Ihmiset ovat erilaisia, ja viime kädessä jokainen ihminen tarvitsee ja saa "erityiskohtelun".
Vai pitäisikö meidän neuvoa toisia näin: lakkaa olemasta herkkä, lakkaa olemasta narsisti, ryhdy sosiaaliseksi, ole niinkuin toisetkin, muutu normaaliksi. Tuskin pitäisi.
Kiitokset keskustelun avaajalle, tarina kuulostaa faktalta. Jokainen ihminen on erilainen ja laulun arvoinen, ja omista tuntemuksista tulee voida kertoa ilman pelkoa, että joku tuomitsee. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin.
No voi lällynlälly. Ihmisethän on täällä juuri kommentoineet, et vaihtoehtoina ko yksilöllä on joko muuttua tai sitten elää itsensä kanssa. Kai nyt jokainen tietää, et itsensä muuttaminen on melko vaikeaa, ei kuitenkaan mahdotonta (ja ihminenhän muuttuu joka tapuksessa vanhetessaan jonkun verran), joten jäljelle jää se eläminen itsensä kanssa. Sen että on sellainen kuin on. Ja jotenkin nämä aina, siis aina, onnistutaan kaltaistesi lässyttäjien taholta vääntämään niin, et ne muut on nyt jotenkin pahoja, typeriä, niiden pitäisi nyt muuttua jne jne. Ja tämähän yleensä käytännössä on se ongelma: yliherkän ja vähän vaikeamman tyypin kanssa on vaikeaa olla, koska pitää varoa sanomisiaan ja vahdata itseään, ettei nyt tee jotain sopimatonta. Eli ihminen ei saa olla oma itsensä. Me olemme erilaisia ja jokaisella on oikeus hakeutua sellaiseen seuraan, josta pitää. t. se 50-vuotias outo nyhjääjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että keskustelun avaaja on saanut taas sellaista palautetta, mikä osoittaa, että ongelma on todellinen. Vastauksista saa sellaisen käsityksen, että ihmisen pitäisi lakata olemasta sellainen kuin hän on. Ihmiset ovat erilaisia, ja viime kädessä jokainen ihminen tarvitsee ja saa "erityiskohtelun".
Vai pitäisikö meidän neuvoa toisia näin: lakkaa olemasta herkkä, lakkaa olemasta narsisti, ryhdy sosiaaliseksi, ole niinkuin toisetkin, muutu normaaliksi. Tuskin pitäisi.
Kiitokset keskustelun avaajalle, tarina kuulostaa faktalta. Jokainen ihminen on erilainen ja laulun arvoinen, ja omista tuntemuksista tulee voida kertoa ilman pelkoa, että joku tuomitsee. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin.
Olen se, joka ekalla sivulla kommentoi, että mielestäni kyseessä on pikemminkin sosiaalisten taitojen puute. Minusta pääasiassa ap on saanut ihan asiallisiakin vastauksia tähän, viimeisimmät viestit puolin ja toisin toki outoja. Ei kyse ole siitä, etteikö ap saisi olla sellainen kuin hän on. Ongelma on se, että hän odottaa muita toimimaan itselleen sopivimmalla tavalla vuorovaikutustilanteessa, itse on kuitenkin passiivinen ja vetäytymisherkkä. Vuorovaikutus on kuitenkin aina kahden kauppa ja kaikkien keskustelukumppanien tulisi tulla puoleen väliin!
Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin sosiaaliset taidot. Ujo tai herkkä voi olla oikeasti sosiaalisesti taitava, ymmärtää muiden mielialoja ja tunnetiloja sekä ottaa toiset huomioon tilanteeseen sopivalla parhaalla tavalla. Sosiaalinen kälättäjä voi puolestaan olla ympäristölleen rasittava ja viedä ns. henkistä tilaa kiinnittämällä huomion vain itseensä. Nämä siis vaan ääripäät! Jos sosiaalinen ihminen on myös sosiaalisesti taitava, hän pystyy ylläpitämään sujuvasti keskustelua ja osaa suhtautua ujoon, herkkään taitavasti ja hienotunteisesti, tulematta iholle. Mutta jos sosiaalisesti heikko puhelias ja sosiaalisesti heikko ujo/herkkä kohtaavat, on vuorovaikutustilanne luultavasti huono. Pointtini on siis se, että kaikkien meidän ihmisten olisi hyvä miettiä omia sosiaalisia taitojamme ja sitä miten voimme niitä kehittää.
Ja itse en ole tässä mitenkään täydellinen! Olen pikku hiljaa alkanut altistaa itseäni erilaisille sosiaalisille haasteille. Esim. jos joku kehuu minua, en hämmenny vaan kiitän iloisesti. Jos myyjä tulee vaatekaupassa kysymään apua, en mutise eitä, vaan kerron reippaasti millaista vaatetta etsin ja kiitän häntä lähteissäni avusta. Jos jumpan pukuhuoneessa/saunassa tms. joku alkaa jutustella, en vilkuile muualle hämilläni vaan itse lähden mukaan jutteluun myös. Siis nämä vaan omia esimerkkejäni, vähän yksinkertaistetusti tosin mutta saatte ehkä kiinni siitä mitä ajan takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "herkiksi" itseään tunnustavista on vaan olevinaan niin paljon muita parempia ja niin saatanan täynnä itseään että tavalista tallukkaa käy jo ihan vituttamaan. Yks esimerkki on mun miehen sisko. Olevinaa niin herkkää, niin herkkää... Oikeasti on vaan niin ylpeä ja koppava ettei vaan halua alentua muiden tasolle keskustelemaan
Olen aika varma että tuo ylpeys ei pidä paikkaansa.
Se on varmasti sinun keksimä syytös, jonka ilkeyttäsi olet keksinyt.
Et voi käsittää etkä voi ymmärtää miltä miehesi siskosta tuntuu keskustella sinun kanssasi.
Veikkaan että se on uuvuttavaa, raskasta ja vittumaista.
Ajattele jos itse joutuisit vaikka keskustelemaan vieraalla kielellä jota osaisit ehkä lubenter approbaturin edestä, jonkun ihmisen kanssa jonka älykkyysosamäärä olisi vaikka 20 pistettä alempi kuin omasi.
Olisiko antoisaa. Tulisiko sellainen olo että saat keskustelusta hyvän olon, energiaa ja voimaa.
Ei varmaan tuntuisi, luulen että olisit uupunut ja väsyisit.
Älä väännä tätä nyt siten että tarkoittaisin sinun olevan äo:lta alhainen.
Tuo oli vain sellainen vertaus, että tajuaisit miten uuvuttavaa se on.
Äo:n ja vieraankielen sijalla on sinun tapauksessasi, nyanssien, vivahteiden, nonverbaalisten viestien, nopeiden ilmeiden ja pikkuasioiden tajuamattomuus ja kykenemättömyys prosessoida asioita syvällisemmin.
Nämä sinun vastauksesi antavat sinusta pikemmin itsekeskeisen kuvan kuin herkän. Olet kovin huolestunut omasta uupumisestasi tai miten muut vääntävät juttujasi. Sitä kuinka keskustelut eivät ole sinulle antoisia. Miten muut eivät vaan sopeudu sinuun, sinun rytmeihin ja miten sinun hyvä olosi jää uupumaan. Kuinka on veemäistä kuinka muut eivät huomaa sinun herkkyyksiäsi ja nyansseja.
Olen ohis, mutta olen jutellut monen huonosti kieltä puhuvan kanssa, pienten lasten kanssa, jotka ovat juuri oppineet puhumaan. Eikä tuntunut yhtään veemäiseltä, ei edes raskaalta. Se on sopeutumista muihin ja heidän lähtökohtiin.
En oikein ymmärtänyt tuota LA tason puhumista ja 20% heikompaa älykkyyttä. LA on siis kohtalaisesti kieltä osaava, joka puhuu ihmisen kanssa jonka älykkyys on 20% heikompi, mutta puhuu kieltä sujuvasti. Eiköhän noilla spekseillä saataisi aikaan jo jonkunlainen keskustelu. Ihan vaikka selainen pieni ja hyväntahtoinen ja joista kummallekin jää ihan hyvä mieli lopulta.
Ei kaikki keskustelut ole mitään hyvän energian tuovia juttuja. Joskus puhutaan kipeistäkin asioista ja molemmille jää jopa paha mieli, mutta joskus on vaan sanottava asioita ääneen.
Kuten muut ovat täällä jo aiemmin kirjoittaneet, että tuollaiset nopeat ilmeet ja muut nyanssit voivat olla yllättävän vääriä. Siinä missä sinä kuvittelet muiden vääntävän naamaasi sinun jutuille, toinen ehkä pidättelee vain pieruaan tai haukottelee, koska on nukkunut 2 tuntia edellisenä yönä, jonka lisäksi keskittyminenkin herpaantuu. Kommunikointi on vaikeaa ja varsinkin kuin pitäisi jotenkin olla telepaattinen tai huomioida jotain tuntemattominen ihmisten erikoistoiveita ja jolla on vielä negatiivinen ennakko asenne muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "herkiksi" itseään tunnustavista on vaan olevinaan niin paljon muita parempia ja niin saatanan täynnä itseään että tavalista tallukkaa käy jo ihan vituttamaan. Yks esimerkki on mun miehen sisko. Olevinaa niin herkkää, niin herkkää... Oikeasti on vaan niin ylpeä ja koppava ettei vaan halua alentua muiden tasolle keskustelemaan
Olen aika varma että tuo ylpeys ei pidä paikkaansa.
Se on varmasti sinun keksimä syytös, jonka ilkeyttäsi olet keksinyt.
Et voi käsittää etkä voi ymmärtää miltä miehesi siskosta tuntuu keskustella sinun kanssasi.
Veikkaan että se on uuvuttavaa, raskasta ja vittumaista.
Ajattele jos itse joutuisit vaikka keskustelemaan vieraalla kielellä jota osaisit ehkä lubenter approbaturin edestä, jonkun ihmisen kanssa jonka älykkyysosamäärä olisi vaikka 20 pistettä alempi kuin omasi.
Olisiko antoisaa. Tulisiko sellainen olo että saat keskustelusta hyvän olon, energiaa ja voimaa.
Ei varmaan tuntuisi, luulen että olisit uupunut ja väsyisit.
Älä väännä tätä nyt siten että tarkoittaisin sinun olevan äo:lta alhainen.
Tuo oli vain sellainen vertaus, että tajuaisit miten uuvuttavaa se on.
Äo:n ja vieraankielen sijalla on sinun tapauksessasi, nyanssien, vivahteiden, nonverbaalisten viestien, nopeiden ilmeiden ja pikkuasioiden tajuamattomuus ja kykenemättömyys prosessoida asioita syvällisemmin.
Nämä sinun vastauksesi antavat sinusta pikemmin itsekeskeisen kuvan kuin herkän. Olet kovin huolestunut omasta uupumisestasi tai miten muut vääntävät juttujasi. Sitä kuinka keskustelut eivät ole sinulle antoisia. Miten muut eivät vaan sopeudu sinuun, sinun rytmeihin ja miten sinun hyvä olosi jää uupumaan. Kuinka on veemäistä kuinka muut eivät huomaa sinun herkkyyksiäsi ja nyansseja.
Olen ohis, mutta olen jutellut monen huonosti kieltä puhuvan kanssa, pienten lasten kanssa, jotka ovat juuri oppineet puhumaan. Eikä tuntunut yhtään veemäiseltä, ei edes raskaalta. Se on sopeutumista muihin ja heidän lähtökohtiin.
En oikein ymmärtänyt tuota LA tason puhumista ja 20% heikompaa älykkyyttä. LA on siis kohtalaisesti kieltä osaava, joka puhuu ihmisen kanssa jonka älykkyys on 20% heikompi, mutta puhuu kieltä sujuvasti. Eiköhän noilla spekseillä saataisi aikaan jo jonkunlainen keskustelu. Ihan vaikka selainen pieni ja hyväntahtoinen ja joista kummallekin jää ihan hyvä mieli lopulta.
Ei kaikki keskustelut ole mitään hyvän energian tuovia juttuja. Joskus puhutaan kipeistäkin asioista ja molemmille jää jopa paha mieli, mutta joskus on vaan sanottava asioita ääneen.Kuten muut ovat täällä jo aiemmin kirjoittaneet, että tuollaiset nopeat ilmeet ja muut nyanssit voivat olla yllättävän vääriä. Siinä missä sinä kuvittelet muiden vääntävän naamaasi sinun jutuille, toinen ehkä pidättelee vain pieruaan tai haukottelee, koska on nukkunut 2 tuntia edellisenä yönä, jonka lisäksi keskittyminenkin herpaantuu. Kommunikointi on vaikeaa ja varsinkin kuin pitäisi jotenkin olla telepaattinen tai huomioida jotain tuntemattominen ihmisten erikoistoiveita ja jolla on vielä negatiivinen ennakko asenne muita kohtaan.
Nämä sinun vastauksesi. SESI! Sinä et tiedä mitKÄ täällä ovat vastauksiANI ja mitkä eivät.
Minä itse tiedän omasta kokemuksestani mikä minua uuvuttaa ja mikä ei.
Tiedän ja VALITSEN itse keskustelu kumppanini.
Ihan turha minun on väkisin yrittää keskustella kenenkään kanssa jonka kanssa se on hankalaa.
Miksi vitussa niin tekisin, kun voin valita parempaakin seuraa?
PROSENTEISTA EN SANONUT MITÄÄN VÄÄNTELIJÄ JA SOTKIJA!!!!
"Lika barn leka bäst". Niin se vaan on. On ihan hyvä, että hakeudut mieluummin toisten herkkien seuraan kuin niiden, jotka eivät ymmärrä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "herkiksi" itseään tunnustavista on vaan olevinaan niin paljon muita parempia ja niin saatanan täynnä itseään että tavalista tallukkaa käy jo ihan vituttamaan. Yks esimerkki on mun miehen sisko. Olevinaa niin herkkää, niin herkkää... Oikeasti on vaan niin ylpeä ja koppava ettei vaan halua alentua muiden tasolle keskustelemaan
Olen aika varma että tuo ylpeys ei pidä paikkaansa.
Se on varmasti sinun keksimä syytös, jonka ilkeyttäsi olet keksinyt.
Et voi käsittää etkä voi ymmärtää miltä miehesi siskosta tuntuu keskustella sinun kanssasi.
Veikkaan että se on uuvuttavaa, raskasta ja vittumaista.
Ajattele jos itse joutuisit vaikka keskustelemaan vieraalla kielellä jota osaisit ehkä lubenter approbaturin edestä, jonkun ihmisen kanssa jonka älykkyysosamäärä olisi vaikka 20 pistettä alempi kuin omasi.
Olisiko antoisaa. Tulisiko sellainen olo että saat keskustelusta hyvän olon, energiaa ja voimaa.
Ei varmaan tuntuisi, luulen että olisit uupunut ja väsyisit.
Älä väännä tätä nyt siten että tarkoittaisin sinun olevan äo:lta alhainen.
Tuo oli vain sellainen vertaus, että tajuaisit miten uuvuttavaa se on.
Äo:n ja vieraankielen sijalla on sinun tapauksessasi, nyanssien, vivahteiden, nonverbaalisten viestien, nopeiden ilmeiden ja pikkuasioiden tajuamattomuus ja kykenemättömyys prosessoida asioita syvällisemmin.
Nämä sinun vastauksesi antavat sinusta pikemmin itsekeskeisen kuvan kuin herkän. Olet kovin huolestunut omasta uupumisestasi tai miten muut vääntävät juttujasi. Sitä kuinka keskustelut eivät ole sinulle antoisia. Miten muut eivät vaan sopeudu sinuun, sinun rytmeihin ja miten sinun hyvä olosi jää uupumaan. Kuinka on veemäistä kuinka muut eivät huomaa sinun herkkyyksiäsi ja nyansseja.
Olen ohis, mutta olen jutellut monen huonosti kieltä puhuvan kanssa, pienten lasten kanssa, jotka ovat juuri oppineet puhumaan. Eikä tuntunut yhtään veemäiseltä, ei edes raskaalta. Se on sopeutumista muihin ja heidän lähtökohtiin.
En oikein ymmärtänyt tuota LA tason puhumista ja 20% heikompaa älykkyyttä. LA on siis kohtalaisesti kieltä osaava, joka puhuu ihmisen kanssa jonka älykkyys on 20% heikompi, mutta puhuu kieltä sujuvasti. Eiköhän noilla spekseillä saataisi aikaan jo jonkunlainen keskustelu. Ihan vaikka selainen pieni ja hyväntahtoinen ja joista kummallekin jää ihan hyvä mieli lopulta.
Ei kaikki keskustelut ole mitään hyvän energian tuovia juttuja. Joskus puhutaan kipeistäkin asioista ja molemmille jää jopa paha mieli, mutta joskus on vaan sanottava asioita ääneen.Kuten muut ovat täällä jo aiemmin kirjoittaneet, että tuollaiset nopeat ilmeet ja muut nyanssit voivat olla yllättävän vääriä. Siinä missä sinä kuvittelet muiden vääntävän naamaasi sinun jutuille, toinen ehkä pidättelee vain pieruaan tai haukottelee, koska on nukkunut 2 tuntia edellisenä yönä, jonka lisäksi keskittyminenkin herpaantuu. Kommunikointi on vaikeaa ja varsinkin kuin pitäisi jotenkin olla telepaattinen tai huomioida jotain tuntemattominen ihmisten erikoistoiveita ja jolla on vielä negatiivinen ennakko asenne muita kohtaan.
Nämä sinun vastauksesi. SESI! Sinä et tiedä mitKÄ täällä ovat vastauksiANI ja mitkä eivät.
Minä itse tiedän omasta kokemuksestani mikä minua uuvuttaa ja mikä ei.
Tiedän ja VALITSEN itse keskustelu kumppanini.
Ihan turha minun on väkisin yrittää keskustella kenenkään kanssa jonka kanssa se on hankalaa.
Miksi vitussa niin tekisin, kun voin valita parempaakin seuraa?
TaiTAA tällä hetkeLLÄ ihan itse VALITTUNA keskustelukumppanina olla KOSkenkorVA.
Olet varmaan aika tyhmä kun olet noin mustavalkoinen ja jyrkkä.
Monet teinitkään eivät ole noin mustavalkoisia ja yksinkertaisia.
Ylimielisyyskin monilta karisee iän myötä.
Oletko vanha ja katkera kurppa.
Loukkasiko elämäsi rakkaus sinua siirtämällä tunteensa nuorempaan.
Hävettikö?
Saatko miehisi tunteet takaisin haukkumalla muita teineiksi ja vihaamalla teinejä?
Teini teini teini..
Teinit ovat kauniimpia ja raikkaampia kuin sinä.