Miksi homon pitäisi kertoa että on homo, ei heterotkaan kerro olevansa heteroita

Minä olen pitänyt tapana kertoa heteroudestani kysyttäessä.

Onko tyttäresi neljävuotias? 

Missä siitä pitää kertoa?

Kyllä minä olen heteroudestani ihan avoimesti puhunut ja muutenkin tuonut sen esiin ihan päivittäisessä elämässäni. Mm. työpaikalla saatan ihan estottomasti sanoa että "vaimoni teki sitä" tai "vaimoni teki tätä."

Mä olen ihmetellyt tota samaa! Mä en halua todellakaan tietää ketä työkaverini panee vai paneeko ketään. Heterot pitävätkin sen (pääsääntöisesti) omana tietonaan, mutta jostain syystä homojen - tai mun työpaikalla siis lesbojen - pitää tuoda joka välissä seksuaalisuutensa esille. Ok, siis seksuaalinen suuntautumisensa. Mutta kun mä en haluaisi sen enempää tietää tai kuulla siitä - eikö voisi vaan paneskella rauhassa ketä tahtoo tuomatta sitä koko ajan esille? Ja usein vielä jonkinlaista kommenttia tai kannanottoa odottaen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen heteroudestani ihan avoimesti puhunut ja muutenkin tuonut sen esiin ihan päivittäisessä elämässäni. Mm. työpaikalla saatan ihan estottomasti sanoa että "vaimoni teki sitä" tai "vaimoni teki tätä."

Sä ootkin naimisissa ja sulla luultavasti on sormuskin sormessa joka viestittää muille että sulla on vaimo. Entä jos olisitkin sinkku?

No, tulee mieleen Anna-Leena Härkösen mainio kolumni, jossa mainitaan että jossain oli tullut "ruotsinlaivan kokonen" muija esittelemään ittensä: moi mä oon Mari ja mä oon lesbo.

Kaikella kunnioituksella. Enemmistöllä ei ole tarvetta kertoa olevansa hetero tms.

Heterous on oletus ja jos siitä poiketaan on hyvä varoittaa muita.

Minusta sinkkumarkkinoilla pitäisi kertoa, jos on homo. Olen itse ehkä jollain tapaa androgyyni, koska seuraani hakeutuu usein homomiehiä. Varsinkin epävarmat homot flirttailevat mielellään myös naisille hakeakseen hyväksyntää tai pönkittämällä egoaan.

Olen myös joutunut joskus tilanteeseen, jolloin olin itse parisuhteessa, mutta minulla oli kaapissa oleva homoystävä. Tilanne oli kaikkea muuta kuin helppo, koska en saanut kertoa kenellekään ystäväni homoudesta. Tiivis ystävyytemme oli myös varmasti yksi syy oman parisuhteeni päättymiseen.

Vierailija kirjoitti:

No, tulee mieleen Anna-Leena Härkösen mainio kolumni, jossa mainitaan että jossain oli tullut "ruotsinlaivan kokonen" muija esittelemään ittensä: moi mä oon Mari ja mä oon lesbo.

Kaikella kunnioituksella. Enemmistöllä ei ole tarvetta kertoa olevansa hetero tms.

No ei tietenkään, kun heterous on normi ja oletus. Ei ole tarvetta sanoa että moi mä oon Marja-Terttu ja mulla on mies, kun automaattisesti oletetaan että Marja-Terttu on kallellaan miehiin. Puolison olemassaoloa voidaan joskus tiedustella vaikka kysymällä 35-vuotiaalta Marja-Tertulta että oletko sinä naimisissa, mikä sekin viittaa oletukseen että Marja-Terttu tykkää miehistä, koska lesbona Marja-Terttu ei saisi mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt tota samaa! Mä en halua todellakaan tietää ketä työkaverini panee vai paneeko ketään. Heterot pitävätkin sen (pääsääntöisesti) omana tietonaan, mutta jostain syystä homojen - tai mun työpaikalla siis lesbojen - pitää tuoda joka välissä seksuaalisuutensa esille. Ok, siis seksuaalinen suuntautumisensa. Mutta kun mä en haluaisi sen enempää tietää tai kuulla siitä - eikö voisi vaan paneskella rauhassa ketä tahtoo tuomatta sitä koko ajan esille? Ja usein vielä jonkinlaista kommenttia tai kannanottoa odottaen?

Joo, heterot pitävät sen hienosti omana tietonaan. "Iih, mä oon raskaana, tuu mun babyshoweriin!" Maailmanhistoriassa todella harva, jos kukaan, on hedelmöittynyt neitsyenä.

Toisaalta tytöllä hyvä pointti mutta toisaalta jos nyt aletaan saivartelemaan

-helpompi löytää pariskumppani (!)

-jos joku oletettavasti olettaa jotain muuta, on ihan hyvä oikaista asia, ja sitten kun useimmat tietävät niin ei tule väärinkäsityksiä eikä sekaannuksia eikä muutakaan hämmentävää keskustelujen lomassa ym.

Asiasta ei tarvitse jauhaa eikä tehdä mitään numeroa, kunhan vaan toteaa (sopivassa tilanteessa) että näin on asian laita minun kohdalla ja täts it.

En minä ainakaan ole eläessäni sanonut ilman mitään selvää syytä tai asiayhteyttä, että olen lesbo.

Tällaisia keskusteluja olen muun muassa käynyt:

Minä (koittaen pysyä siveästi kaapissa): "Minun puolisoni opiskelee lääkäriksi."

Toinen: "Kivaa! Kauanko sun miehellä on vielä niitä opintoja?"

Minä: "Mun vaimolla on vielä vuosi."

Joku: "Sitten kun sinä hankit sen miehen, niin plaa plaa.."

Minä: "En halua miestä." (Koska kuka hetero ei sanoisi näin, jos häntä kehotettaisiin hankkimaan samaa sukupuolta oleva seurustelukumppani?)

Joku: "Tulisitko mun kanssa hihihi hunkisien keikalle hihihi?"

Minä: "En kuulu kohdeyleisöön. Taidan jättää välistä, mutta mennäänkö vaikka syömään?"

Tai joskus ennen parisuhdetta kun keskusteltiin parisuhteista, oli aika kiusallista keskustella kun toinen olettaa että haluan miehen. Silloin saatoin sanoa, että haluan naisen, ja jatkaa keskustelua ihan samaa rataa muuten.

En siis mainosta itseäni, mutta haluan tulla kohdatuksi omana itsenäni. En koe kertovani silloin ketä panen, vaan kertovani kuka olen. Se on yksi tärkeä puoli minusta, joka erottaa minut monesta muusta.

Yhteiskunnassa on tosi vahva hetero-oletus, ymmärrettävästä syystä. Minä en vain istu siihen enkä halua istua. Muuten koen olevani ihan normaali, enkä mainosta parisuhdettani enempää kuin kukaan hetero. Olen vain oma itseni.

Enemmistön ei TARVITSE kertoa olevansa heteroita, koska kaikki olettaa niin kumminkin. Luulenpa, että jos hetero huomaisi tulevansa oletetuksi honoseksuaalina, niin hän taitaisi aika sukkelaan korjata vääri käsityksen. Samoin minä haluan korjata, jos joku olettaa minut heteroksi.

Minulla on mielestäni myös yhtälainen oikeus olla oma itseni kuin heteroilla. Minulla on oikeus ilman häpeää ja pelkoa kertoa, että olen naimisissa naisen kanssa. Minulla on oikeus kertoa meidän arjesta, häistä, matkoista ja perhe-elämästä tasan siinä missä heteroillakin. En retostele, mene henkilökohtaisuuksiin tai mainosta, vaan puhun kuten kuka tahansa omasta elämästään. Minä olen kuka tahansa. Kumppanini on vain nainen.

Ihan pihalla on tytär. Tietysti pitää sanoa jos toinen sukupuoli yrittää iskeä, tai muuten asia on olennainen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt tota samaa! Mä en halua todellakaan tietää ketä työkaverini panee vai paneeko ketään. Heterot pitävätkin sen (pääsääntöisesti) omana tietonaan, mutta jostain syystä homojen - tai mun työpaikalla siis lesbojen - pitää tuoda joka välissä seksuaalisuutensa esille. Ok, siis seksuaalinen suuntautumisensa. Mutta kun mä en haluaisi sen enempää tietää tai kuulla siitä - eikö voisi vaan paneskella rauhassa ketä tahtoo tuomatta sitä koko ajan esille? Ja usein vielä jonkinlaista kommenttia tai kannanottoa odottaen?

Sinänsä ymmärrän sua. Mulla oli homokaveri joka aina halusi kertoa yksityiskohtaisesti poikaystävänsä kanssa harrastamastaan seksistä. Siis tyyliin missä asennossa, kuka kosketti ketä minnekin, montako työntöä, äännähtelyistä.. Aargh. En minä halua kuulla tuollaista keneltäkään, ihan riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa, oletan että he seksiä harrastavat, eikä minun sen enempää tarvitse tietää.

Kuitenkin suurin osa ihmisistä, jälleen riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, keskustelee "panoistaan" kavereidensa kanssa, varsinkin sinkkumarkkinoilla ollessaan. Se vaan monella vähän niinkuin kuuluu asiaan. Jos kyseessä on kuitenkin provosointi jolla yritetään saada reaktioita, on käytös vain typerää ja lapsellista, eikä siitä pidä provosoitua.

Mä kerron ihan estoitta miehestäni ja meidän heteroparisuhteestamme muille. Kerron mitä tehtiin yhdessä, mitä mies tekee ja millainen se on, mitä suunnitelmia meillä on ja vaikka mitä!

Elämään kuuluvat tällaiset keskustelut. Olisipa hassua, jos lesbo siskoni ei saisi puhua itsestään työpaikalla, yliopistolla tai kavereiden kanssa toisille ihan samoista asioista, jotka koskevat hänen tyttöystäväänsä. He ovat ollet yhdessä 6 vuotta ja häitä tanssitaan ensi kesänä. Kamalaa, jos tuollainen asia pitäisi piilottaa häpeän vuoksi.

En kannata älytöntä mainostamista, mutta ei sekään minua häiritse. Sen sijaan omasta itsestä kertominen on ihan tavallista ja tervettä. Lesbo ja homo saavat kertoa tasan yhtä paljon kun heterotkin. Se kuinka paljon se on, riippuu tilanteesta.

Mielestäni tässä keskustelussa ei puhuta oikeastaan seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan joidenkin ihmisten typerästä tavasta jakaa liian intiimejä asioita paikoissa, joissa niitä ei sovi jakaa.

Tätä esiintyy yhtä lailla heteroilla kuin homoilla ja kaikilla siltä väliltä. Olen monen monta kertaa kuullut heteroidenkin keskustelevan panoistaan hyvin yksityiskohtaisesti, mutta en ole syyttänyt siitä heteroutta vaan käytöstapojen puutetta. Samaa soveltaisin homoihin.

Tuota samaa ihmettelen aina itsekin. Miksi heidän aina pitää saada kertoa tarinansa muille. He varmasti luulevat että se on joku pakollinen juttu. Ei omaa seksuaalisuuttaan tarvitse tiedottaa kenellekään. Se on jokaisen oma asia.

Tyhmä tytär.