Olen ihan surkea äiti loma-aikoina :(

Ketuttaa, harmittaa ja hävettää. En ole yhtään lomaihminen, en ole koskaan tykännyt pitkistä lomista ja turhaudun helposti. En siis köki loma-aikoja sisällä, vaan niiden kotipäivien vastapainoksi tavataan toki ystäviä, tehdään asioita, ulkoillaan paljon ja niin edelleen.

Jotenkin olen vain koko ajan kireä, ylivirittyneessä tilassa ja turhautunut. Hävettää, koska lomanhan pitäisi olla rentoa ja mukavaa aikaa! Sama tunne oli äitiysvapaalla, etenkin loppua kohden, ja siksi päädyinkin laittamaan lapsen 1v4kk ikäisenä päivähoitoon ja jatkaa itse opintojani. Toki sekin oli raskasta, mutta olin huomattavasti tasaisempi kun sain "käytettyä aivojani" jotenkin, olin sellainen... tyyni?

Nyt siis taas tuntuu, että kaikki kiristää ja suoraansanottuna v*tuttaa. Lapsi on vieläpä maailman helpoin (siis oikeasti todella helppo ja miellyttävä, ei kiukkua tai turhia itkeskele jne), sekös vasta lisääkin huonoa omatuntoa kun elämä on helppoa ja silti olen kireä kuin viulunkieli.
Älkääkä käsittäkö väärin, rakastan lastani ja olen todella onnellinen saadessani viettää hänen kanssaan aikaa - en siis mitenkään halua häntä ns. pois jaloista, mutta tuntuu että oma pää ei kestä lomailua - lapsen kanssa tai ilman (sama ollut siis jo ennen äitiyttä).

Onko täällä muita, joilla on ikinä samankaltaisia tuntemuksia? Miten te selviätte, miten pidätte itsenne järkevinä?

1,5 kuukautta lomailtu, kuukausi edessä... Loputon kuukausi... :D