Kärsivällisyys palkittiin :)
Heippa, haluaisin kaikille kuumeilijoille antaa toivoa.....nimittäin plussasimme vihdoin, kahden vuoden odotuksen jälkeen. Tunteet ehtivät tuona aikana muuttua surusta täydelliseen välinpitämättömyyteen. Olimme jo asennoituneet siihen, että luomuna ei meille vauvaa tule. Olimme jo ottaneet ensi askeleet lapsettomuus-tutkimuksien suhteen, ja sitten PAM!! Raskaana :)
Itselleni raskaaksi tuleminen ei tullut vielä pakkomielteeksi, täällä palstallakin kävin, mutta ovis-limojen seuraaminen ja kaikki muu tuntui itselle vähän vieraalta. Emme tehneet ovis-testejä, en edes tuntenut mitään ovulaatiota.
Mutta näköjään joskus vaan menee näin, lapset eivät tule " tilaamalla" . Nyt täytyy toivoa, että ihan alussa oleva pikkuinen pysyy masussa ja että raskaus etenee normaalisti.
Joten toivoa ja onnea teille kaikille, älkää vaipuko epätoivoon!!!
Kommentit (5)
Pystyt tuntemaan ilosti ja onnesi!
Itselläni molemmat lapset ovat saaneet alkunsa pitkällisen odotuksen jälkeen siinä vaiheessa kun jo ehdimme lapsettomuustutkimuuksiin, ennen jälkimmäista raskautta ehdittiin jo harkita inseminaatiota, mutta yllätysluomu tuli, kun pantiin asiat jäihin...
Että en voi muuta kuin iloita kanssasi.. Olet oikeassa lapsia ei tilata tai tehdä.. Ne tuleevat jos ovat tullakseen:-) :-)
ONNEA!!
siis pystyn tuntemaan ilosi ja onnesi...
Tein testin sunnuntaina lätkämatsin erätauolla....ei tullut kultaa, mutta jotain sitäkin kalliimpaa ;)
Luulen että asian " unohtaminen" ja stressaamisen lopettaminen auttoi asiaa. Jotenkin kun sitä alkoi valmistautumaan niihin tutkimuksiin, tuli sellainen helpotus, että kun apua saa, asiat ja syyt kyllä selviää.
Itselläni on vielä sellainen historia, että olen tullut joskus raskaaksi kaksi kertaa, vaikka olen käyttänyt ehkäisyä. Minulle on tehty keskeytyksiä. Jossain vaiheess syyttelin itseäni siitä, miksi en pitänyt aikoinaan sunnittelematonta lasta, kun sellainen olisi ollut tulossa. Miehellä on myös lapsi, mutta olivat silti sitä mieltä, että jotain voi olla pielessä, kaksi vuotta on kuitenkin verraten pitkä aika yrittää näillä taustoilla.
En tiedä olisiko pitänyt hakeutua tutkimuksiin aiemmin. Nyt ainakin tuntuu että osaa laitta tämän annetun lahjan omaan arvoonsa.
Lääkäri totesi vaan, että joskus sitä ei vaan ole tarkoitettu tulemaan heti.....
ihana lukea näin onnellisia ja iloisia tarinoita :)
Meillä on kolme lasta, joita ollaan kyllä jouduttu yrittämään ja toivomaan, eli eivät ihan " helpolla" saaneet alkujansa, 4-9 kk on kutakin yritetty.
Nyt neljättä yritelty 5 kk, eikä tietoa milloin tärppää ;O
(vaan eivätpä ne etukäteen ilmoittelekaan ;) )
Tuon kolmannen kuumeilu oli jossakin määrin " raastavinta" aikaa, koin sen henkisesti todella kuluttavaksi, kuukausi toisensa jälkeen pettymyksiä, taas uusia toiveita, ja aina se sama " romahdus" kun vuodot alkoivat.
Käännyimme jo lapsettomuuteen erikoistuneen gynen puoleen, ja sain keltarauhaskuurin tasoittamaan pitkäksi venähtäneitä kiertojani, ja olimme henkisesti varautuneet jo " järeämpiin" hoitoihinkin (oli puhetta gynen kanssa, että yritämme vielä muutaman kuukauden, ja jollei tärppiä tule, avuksi olisi otettu clomit)
Mutta...olimme jo " luovuttaneet" , ajattelimme, että ´tulee jos on tullakseen´, ja keltarauhaskuurista huolimatta vuodot eivät alkaneetkaan, vaan....
gynen kehoituksesta tein kuurin jälkeen testin, mikä näyttikin ++++.
Voi sitä onnea, hypittiin, kiljuttiin, itkettiin onnesta, halasimme toisiamme kuin " heikkopäiset" , niin uskomaton fiilis tuosta tuli :)
Nyt tuo vipeltäjä on jo 2 v, ja niin kovasti hänestä havittelemme isoveikkaa.
Vauva olisi siis enemmän kuin tervetullut perheeseemme :)
Mieleni mustimpina hetkinä ajattelin, että ´onhan meillä jo kaksi suloista lasta`, ja totta tämä, mutta ei se poistanut sitä vauvankaipuuta.
Ajattelin myös sitä, että ´kullekkin vuorollaan suodaan vauva, ja meidän vuoromme ei ole vielä, mutta sekin hetki vielä koittaa`.
Ja neljännen lapsen kaipuu iski tajuntaani " salakavalasti" , mutta nyt kuume on jo polttava ;)
Niin kovasti ajattelin tästä neljännen kaipuusta, etten haluaisi tästä mitään ´elämää suurempaa projektia tehdä`, eli `tulee jos on tullakseen`, mutta kyllä sitä vaan toivoo niin kovasti, että tekisin melkein mitä vaan raskautuakseni :)
Vilpittömästi olen onnellinen puolestasi! :)
Oi, kunpa itsekkin saisi pian plussata ;)
Nämä on niitä ihanimpia uutisia mitä voi kuulla. Meillä yritystä kohta vuosi täynnä eikä kolmosta ala kuulua. Välillä meinaa kärsivällissyys loppua mutta nämä antaa uutta toivoa! Kiitos!!