11-vuotiaalle lapselleni on ehkä avautumassa paikka joukkueessa joka treenaa kuusi kertaa viikossa

Minulle ei oikein aukea nämä oman lapsen kehumista ja ylistämistä varten tehdyt "keskustelut".

Ei ole kokemusta, mutta jos lapsi itse haluaa niin go for it! Voihan sen aina lopettaa jos ei millään meinaa jaksaa tai koulu ei suju.

Aina sanotaan ettei lapsia saisi näännyttää kunnianhimoisella harrastamisella, että kaikista ei voi tulla huippuja. Mutta joistakin kuitenkin tulee. Ehkä se on sinun lapsesi!

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei oikein aukea nämä oman lapsen kehumista ja ylistämistä varten tehdyt "keskustelut".

Et ehkä oikein lukenut sitä kunnolla, vaan kateuksissasi koit pelkkänä ylistyksenä.

Jos lapsi sitä itse aidosti haluaa, niin vanhemman kuuluu tukea häntä siinä. Voittehan keskustella lisätyön määrästä yms., mutta en missään nimessä itse haluaisi estää lastani etenemästä harrastustensa parissa.

En minäkään halua estää tietenkään, mutta pelkään että loppuuko hieno kehitys siihen että vaaditaan liikaa ja palaa loppuun..

ap

Miten asia menee käytännössä. Jos on harjoitukset 6 kertaa viikossa, tarkoittaako se, et siihen on pelit vielä päälle? (tai kilpailut, jos kyseessä jokin muu kuin pelilaji?)

Meidän lapset ei treenaa tavoitteellisesti, mutta tuttavapiirissä on useampia lapsia, jotka treenaa jotakin lajia melko tavoitteellisesti. Sivusta seuraten vaikuttaa melko hurjalta aina toisinaan. Yleensä eivät voi tulla synttäreille tai ex tempore  kyläilemään, koska juuri silloin on peliä edeltävät harkat, pelireissu tai tavalliset harkat. Melko rajoittavalta vaikuttaa lasten elämä.

Toinen juttu on, se että 10 - 12 -vuotiailla on _rasitusvammoja_, joiden takia ovat 'sairaslomalla' neljä tai kuusikin viikkoa. Ok, kerrankin ei harkat rajoita menemisiä.  Mutta muuten: ei tuossa iässä kuulu olla rasitusvammoja. Jotain on mielestäni pielessä, jos tuon ikäisille tulee rasitusvammoja! (Jossain ex-DDR:ssä oli rasitusvammoja tuon ikäisillä?)

Mut toisaalta: tuollainen harrastus vaatii paljon, mutta kait se jotain antaakin.

  Tiina

p.s. Meidän lapset harrastaa jotain 'vain' vuoden tai kaksi. Jo puolen vuoden jälkeen saa lopettaa, jos siltä tuntuu. Ja vuosiakin ovat yhtä pelilajia käyneet harrastussarjassa pelaamassa.  Elämä on sillä tavoin väljää, et viikkoon mahtuu ex tempore tekemistä. Ja ihan vain oleilua. (Ja kotitöitäkin osaavat tehdä. :))

Meillä nyt 13v treenaa 5x3h viikossa.

Kolme vuotta tämän lajin parissa ja viihtynyt on. Siihen sitoudutaan puoleksi vuodeksi kerrallaan.

 Vain kerran on miettinyt, että onkohan sittenkään mielekästä.

Ehtii koulunsa hoitaa (ka 9.3), olemaan perheen kanssa ja kavereiden. Laulutunti on lisäksi yhtenä päivänä viikossa.

Ainoa joka on kärsinyt tilanteesta on isovanhemmat ja suku. Ei pääse kyläilemään, kun on treeniä ja kisaa. Myös juhlapyhinä toisinaan. Esim pääsiäinen meni turnauksessa, hiihtoloma leirillä. Onneksi isovanhemmat ei valita lapselle, vaan kannustaa ja tulee katsomaan aina kun mahdollista. :) Nyt tietenkin kesällä pääsi sukuloimaan pariksi viikoksi. Lomallakin pitää lomaohjelmaa suorittaa, ettei kunto pääse rapistumaan.

Mun 9v treenaa nyt 4 kertaa viikossa ja siihen pelit päälle. Hän on lajissaan todella hyvä. Tänä kesänä on myös ollut kaksi turnausta ulkomailla ja vielä kaksi lajileiriä tulossa. Treeneistä on nyt kesätauko kolme viikkoa ja silti hän omatoimisesti tälläkin hetkellä ulkona treenaamassa. Välillä olen miettinyt palaako hän loppuun tällä tahdilla. Toistaiseksi hän rakastaa intohimoisesti lajiaan. Meidän vanhempien tehtävä on kannustaa, kuljettaa ja kustantaa. Eikä todellakaan ole halpaa...

Meillä vanhin on treenannut jo useamman vuoden 6x/vk. Siihen on vielä pelit päälle silloin, kun sarja on käynnissä.

Hyvin on sujunut, koska poika itse sitä haluaa... oma motivaatio vaikuttaa tosi paljon jaksamiseen ja myös siihen kehittymiseen.

Eli itse aloituksen perusteella sanoisin ap:lle, että päästä kokeilemaan... ainahan sen voi lopettaa, jos näyttää siltä, että ei suju.

Jos lapsi ei itse halua lisästressiä, vaan haluaa ehtiä tehdä muitakin juttuja, eikä halua liikaa kiirettä, sitten ei. Jos hän haluaa sitä palavasti, sitten joo.

jos lapsesi on lahjakas muussakin ja hänessä on esim. akateemista ainesta, jalkapallotähteys ei ehkä palvele muita elämänalueita tarpeeksi hyvin. Muussa tapauksessa se on pikeinkin hyvä asia. Toisaalta jos kouluoppimiseen tarvitsee palkjon aikaa, sitäkään ei sovi käyttää kokonaan harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten asia menee käytännössä. Jos on harjoitukset 6 kertaa viikossa, tarkoittaako se, et siihen on pelit vielä päälle? (tai kilpailut, jos kyseessä jokin muu kuin pelilaji?)

Meidän lapset ei treenaa tavoitteellisesti, mutta tuttavapiirissä on useampia lapsia, jotka treenaa jotakin lajia melko tavoitteellisesti. Sivusta seuraten vaikuttaa melko hurjalta aina toisinaan. Yleensä eivät voi tulla synttäreille tai ex tempore  kyläilemään, koska juuri silloin on peliä edeltävät harkat, pelireissu tai tavalliset harkat. Melko rajoittavalta vaikuttaa lasten elämä.

Toinen juttu on, se että 10 - 12 -vuotiailla on _rasitusvammoja_, joiden takia ovat 'sairaslomalla' neljä tai kuusikin viikkoa. Ok, kerrankin ei harkat rajoita menemisiä.  Mutta muuten: ei tuossa iässä kuulu olla rasitusvammoja. Jotain on mielestäni pielessä, jos tuon ikäisille tulee rasitusvammoja! (Jossain ex-DDR:ssä oli rasitusvammoja tuon ikäisillä?)

Mut toisaalta: tuollainen harrastus vaatii paljon, mutta kait se jotain antaakin.

  Tiina

p.s. Meidän lapset harrastaa jotain 'vain' vuoden tai kaksi. Jo puolen vuoden jälkeen saa lopettaa, jos siltä tuntuu. Ja vuosiakin ovat yhtä pelilajia käyneet harrastussarjassa pelaamassa.  Elämä on sillä tavoin väljää, et viikkoon mahtuu ex tempore tekemistä. Ja ihan vain oleilua. (Ja kotitöitäkin osaavat tehdä. :))

Nuo rasitusvammat on vakava ongelma. Nuoret/ oikeita tekniikoita huonosti tuntevat valmentajat vahingossa aiheuttavat väärällä treenillä nuorille vammoja, joiden korjaamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toiset vammat eivät parane ikinä ja kukaan (ei valmentajat eikä seurat) ole vastuussa

Lähinnä hirvittää tuo sitovuus. Jos kaverilla on synttärit, onko ok jättää treenit väliin? Jos seuraavana päivänä on tärkeä koe, voiko treenit missata? Entä jos lomareissun aikana on iso turnaus joka jää väliin, paheksutaanko sitä? Entä jos mokaa, tai peli ei kulje hyvin, saako sen tuntea luissaan? Miten joukkuekaverit ottavat vastaan kaverin, joka on pelannut vuosia alempana, tosin kilpatasolla hänkin.. tälläisiä kysymyksiä mietin.

Niin ja onko harjoitteluprosentti ok jos se on 75, vai pitääkö sen olla korkeampi?

ap

Miten asia menee käytännössä. Jos on harjoitukset 6 kertaa viikossa, tarkoittaako se, et siihen on pelit vielä päälle?

Ei hajuakaan. Rasitusvammoja tiedän monilla joukkueessa olevan. Siksi sinne kuulemma tarvitaankin puolustukseen lisäjalkoja.. :(

ap

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä hirvittää tuo sitovuus. Jos kaverilla on synttärit, onko ok jättää treenit väliin? Jos seuraavana päivänä on tärkeä koe, voiko treenit missata? Entä jos lomareissun aikana on iso turnaus joka jää väliin, paheksutaanko sitä? Entä jos mokaa, tai peli ei kulje hyvin, saako sen tuntea luissaan? Miten joukkuekaverit ottavat vastaan kaverin, joka on pelannut vuosia alempana, tosin kilpatasolla hänkin.. tälläisiä kysymyksiä mietin.

Niin ja onko harjoitteluprosentti ok jos se on 75, vai pitääkö sen olla korkeampi?

ap

Se on hyvin sitovaa ja koskee koko perhettä, joka järjestää kaikki aikataulunsa treenien, pelien ja ties minkämoisten tempausten mukaisesti.

Amsterdamin Ajaxin 10-15 juniorit treenaa 3 kertaa viikossa. Ja seura tuottaa liukuhihnalta huippupelaajia maailmalle. Suomessa treenataan väärin. Ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä hirvittää tuo sitovuus. Jos kaverilla on synttärit, onko ok jättää treenit väliin? Jos seuraavana päivänä on tärkeä koe, voiko treenit missata? Entä jos lomareissun aikana on iso turnaus joka jää väliin, paheksutaanko sitä? Entä jos mokaa, tai peli ei kulje hyvin, saako sen tuntea luissaan? Miten joukkuekaverit ottavat vastaan kaverin, joka on pelannut vuosia alempana, tosin kilpatasolla hänkin.. tälläisiä kysymyksiä mietin.

Niin ja onko harjoitteluprosentti ok jos se on 75, vai pitääkö sen olla korkeampi?

ap

Seiska jatkaa..

Lapsi vaihtoi joukkuetta vuosi sitten ja alkoi olla huomattavasti totisempaa harjoittelut. Näillä on muuten valmentajina ammattilaiset ja fyssari käytössä koko ajan. Käy myös treeneissä tarkistamassa asentoja ja liikkeitä. Eihän tuo mikään vammoja ehkäisevä ole, mutta toistaiseksi toiminut.

Yksi on joukkueesta loukkaantunut, kaatui fillarilla vapaa-ajallaan. Silloinkin muuten mennään treeneihin, jalka paketissa. Seuraamaan treenejä, ei loukkaantuminen ole vapaakortti. Myös flunssaisena ja kuumeisena on pari ollut, seuraamassa. Vatsataudissa ei saa mennä.

Se oli ehto, että kaverisynttärit jää tarvittaessa väliin ja myös lomareissut suunnitellaan treeni- ja kisakalenterin mukaan. Kokeiden takiakaan ei ollut treeneistä pois, vaan hän teki itse lukuaikataulunsa.

Tällä on lähimmät kaverit myös kilpaurheilijoita, joten synttärit yleensä sopivat yhdessä. Meilläkin tyttären 13 v synttärit pidettiin kuukautta myöhässä, että sai aikataulut sopimaan.

Paheksuminen on valmentajasta kiinni. Toiset ovat tiukempia kuin toiset. Lapsen päävalmentaja on aika topakka tyttö, että hänelle pitää selittää perusteellisesti poissaolo. Nyt keväällä lapselta jäi yhdet treenit väliin Lintsin reissun takia. Kisakausi oli just päättynyt, niin annoin luvan luokkaretkelle. Valmentaja puolsi.

Yleensä valmentajat aika herkästi sanovat aikuisille, että nyt on oltu liikaa poissa. Mitä toiset vanhemmat ajattelee, niin se on niiden ongelma.

Tämä on siis meidän perheen sitouminen. Jos mä touhusta maksan 250 euroa kuussa, niin siihen todellakin sitoudutaan. Toiset vanhemmat ovat lungimpia.

Tosiaan mulla ei ole nykyään muuta elämää kuin duuni, tuo lapsen harrastus ja AV. ;) Elämäntapa tästä lapsen harrastuksesta on tällä hetkellä tullut, viihdytään.

7 ja 16 vielä. Lajistahan tuo on kiinni, että miten vaaditaan sitä sitoutumista.

Oma lapsi on joukkuevoimistelija, että heillä on heti kuviot sekaisin, jos yksikin puuttuu ja sen takia loukkaantuneenakin pitää olla paikalla seuraamassa muutoksia.

Varmaan niitä kuvioita on joukkuepeleissäkin.

No tässä lajissa onneksi on vaihtomiehiä, kukaan ei ole korvaamaton. Toki maalivahti on vaikeampi korvata kuin kenttäpelaaja, kun joukkueessa on vain ykkös- ja kakkosmoket, mutta onneksi oma lapseni ei pelaa maalissa.

Voisi olettaa että voimistelu on vielä paljon sitovampi kuin esimerkiksi lätkä, futis tai muut joukkuepelit.

Vaikuttaa siltä, että olet pohtinut asiaa monelta kantilta ja uskon että pystyt tukemaan  lastasi harrastuksessa. Olen huomannut, että joukkueen vaihtaminen kovempaan tai ihan muistakin syistä on iso muutos lapselle. Tämän takia on hyvä tarkkaan seurata miten joukkeessa alkaa sujumaan ettei peli-ilo ja rakkaus lajiin vain pääse romahtamaan. Jalkapallossa menestyneille pallo on ollut lapsena rakas lelu, ei työväline ja siksi treenaaminen ei saisi tapahtua ”veren maku suussa”.  Valmentajan pitäisi olla ammattilainen joka kauaskantoisesti valmentaa eikä niinkään ajattele yksittäisten pelien tuloksia. Peliaikaa pitäisi tuon ikäisen saada, ei lapsi jaksa kuukaudesta toiseen treenata, jos peleissä pääse taitojaan näyttämään. Tiedän joukkueita joissa osa pelaajista on lähes koko ajan vaihtopenkillä, eli sitä kannattaa seurata ja nopeasti ottaa puheeksi valmentajan kanssa jos vaikuttaa ettei pelimäärä ole suhteessa treenimääriin. Vähän huolestuttavalta kuulostaa, että tulee tavallaan paikkamaan sairaslomalla olevia, miten sitten jatketaan kun puolustajia onkin ylitarpeen. Toki toisaalta tällätavallahan ne paikat aukeavat ja eihän sitä tiedä jollei kokeile. Kannattaa puhua avoimesti vanhan joukkueen kanssa, ettei polta siltoja sinnepäin. Toisaalta voi olla, että lapsi ei halua palata vanhaan,”häntä koipien välissä”. Onnea matkaan!

Ei lapsi osaa kertoa tykkääkö treenata lajiaan oikeasti vai ei. Kun on koko elämänsä rampannut treeneissä monta kertaa viikossa, niin ei hänellä ole vertailukohtaa mihinkään. On ihan vanhemmista kiinni hyväksyykö sairaan junioriurheilun vai ei. Miten joku voi edes kutsua 6x viikossa treenejä matkoineen ja oheisjuttuineen/harjoituksineen harrastukseksi? Eivät ammattiurheilijatkaan treenaa enempää.