Lue keskustelun säännöt.
Hyvä syntymäpäivälahja pihille poikaystävälle?
14.07.2016 |
Olemme seurustelleet nyt noin puoli vuotta. Olen itse varsin hyvin toimeentulevasta perheestä. Saan hyvää palkkaa ja sen lisäksi saan pääomatuloja, joten olen ikäisekseni varsin hyvin toimeentuleva (23 vuotias). Poikaystäväni taas on todella rikkaasta perheestä, eikä tee kunnon töitä (26vuotias), mutta on todella pihi mitä tulee omaan rahaan, jota hänellä on kuitenkin enemmän kuin minulla(vanhempien rahoja pistää kyllä palamaan). Siis todella pihi ja meidän ainoat riidat ovat olleet juuri siitä että hänen mielestään kulutan liikaa rahaa kaikkeen, enkä ole taloudellinen jnejne.
No nyt olisi vuorossa hänen syntymäpäivänsä. Emme ole vielä ostaneet toisillemme siis kunnon lahjoja. Tiedän kuitenkin että hän on katsellut erästä kelloa jo pidemmän aikaa ja ajattelin nyt ostaa sen hänelle. Se maksaa noin 300euroa. Mitä luulette tuleeko riita? pitäisikö ostaa jotain halvempaa? vai olettaako hän jopa että lahja on kallis koska on sellaisiin tottunut?
Ei siis pelkää että minun rahana ns. loppeisivat vaan hänen mielestään olen vain yleensä tuhlari.
Onko tyhmää ostaa ensimmäisenä lahjana kalliimpi lahja? Äitini oli kauhuissaan että ostan tuon kellon ja veikkasi että itse saan leffalippuja häneltä, jos mitään.
Tämä on siis myös ensimmäinen kunnon parisuhteeni, joten en ole pahemmin ostanut jätkille lahjoja aikaisemmin.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
300 euron kello ei ole kallis. :D
No on se tässä tapauksessa. Suuressa mittakaavassa ei, kaikki meistä varmasti tietää että kelloihin saa kulumaan vaikka miljoonan jos haluaa. Mutta kiva että pääsit tämän nyt meille kaikille kertomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä sun äidin kannalla, siis siinä mielessä että tuo on aika kallis ensimmäiseksi lahjaksi. Jotkut kun odottavat / luulevat että lahjojen arvo kasvaa mitä kauemmin ollaan yhdessä tms.
Kyllä ne varmaan kasvavatkin jos hän ostaa minulle parin kuukaukauden päästä myös lahjan about samaa hintaluokkaa ja jatkamme yhdessä.
Meillä nyt ei ole tuota varakkuutta, mutta tavaran haaliminen on todellakin typerää. Olkoon vaikka kuinka kallis kello (tai koru) niin jollei se ole aidosti saajalleen mieleinen niin pitämättä jää. Joten tykkäämme näistä aineettomista lahjoista.
Ja jos kaverilla on aidosti hyvä ja kallis maku, niin 300e kello on HALPA.
Mennääs niihin aineettomiin lahjoihin uudelleen. Jos on varakkuutta, voisi myös arvostaa sivistystä. En tiedä, missä päin asutte, mutta ottakaa reissu lähimpään isoon kaupunkiin, josta löytyy teatteri. Kenties voisitte tehdä jopa reissun Helsinkiin, josta löytyy ooppera.
Escape- ja mysteryroomeja löytyy joka kyläpahasestakin nykyään. Se on yhteistä tekemistä, yhteisiä muistoja. Sen jälkeen kaljalle, lupaat tarjota.
Vie se etsimään tatteja tai mustikoita. Niitä alkaa jo löytyä, sitten säilötte ne yhdessä tai teette niistä ruokaa.
Mutta puolen vuoden jälkeen en ostaisi mitään noin kallista, senkin takia ettei voi vielä olla varma toisen mausta. Mikään ei korpea niin kuin vähän sinnepäin hankittu lahja, koska siitä pitäisi olla kiitollinen mutta se ei kuitenkaan ole se, mitä olisi oikeasti halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt ei ole tuota varakkuutta, mutta tavaran haaliminen on todellakin typerää. Olkoon vaikka kuinka kallis kello (tai koru) niin jollei se ole aidosti saajalleen mieleinen niin pitämättä jää. Joten tykkäämme näistä aineettomista lahjoista.
Ja jos kaverilla on aidosti hyvä ja kallis maku, niin 300e kello on HALPA.
Mennääs niihin aineettomiin lahjoihin uudelleen. Jos on varakkuutta, voisi myös arvostaa sivistystä. En tiedä, missä päin asutte, mutta ottakaa reissu lähimpään isoon kaupunkiin, josta löytyy teatteri. Kenties voisitte tehdä jopa reissun Helsinkiin, josta löytyy ooppera.
Escape- ja mysteryroomeja löytyy joka kyläpahasestakin nykyään. Se on yhteistä tekemistä, yhteisiä muistoja. Sen jälkeen kaljalle, lupaat tarjota.
Vie se etsimään tatteja tai mustikoita. Niitä alkaa jo löytyä, sitten säilötte ne yhdessä tai teette niistä ruokaa.
Mutta puolen vuoden jälkeen en ostaisi mitään noin kallista, senkin takia ettei voi vielä olla varma toisen mausta. Mikään ei korpea niin kuin vähän sinnepäin hankittu lahja, koska siitä pitäisi olla kiitollinen mutta se ei kuitenkaan ole se, mitä olisi oikeasti halunnut.
Kello on ns. muotikello ja tiedän että on katsellut kyseistä kelloa. Eli joo ei ole kallis, mutta ei nyt halpakaan. Ja tiedän että tulisi varmasti käyttöön.
Aika hassu mielikuva että kaikki rikkaiden perheiden lapset tykkäisivät kulttuurista. Itse pidän oopperasta ja baletista, mutta poikaystävääni ne eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Tunnen hänet siis pidemmältä ajalta kuin vain puolen vuoden takaa ja meillä on yhteisiä kavereita. Joten tunnen aika hyvin hänen tyylinsä ja mistä hän pitää. Meitä myös yhdistää todella samanlainen tyyli ja harrastukset ja pidämme muutenkin paljon samoista asioista.
Kävin juuri poimimassa toissa päivänä mustikoita, eikä häntä olisi voinut vähempääkään liittyä seuraan mutta mielellään söi tekemään piirakkaa ja joi niistä tehtyjä mehuja. Nämä ovat normaaleja juttuja arjessamme, joten ei onnistu syntympiävä lahjana.
Minulla ei nyt sinänsä tuo 300euroa tunnu pankkitilillä vaan mietin enemmänkin mitä mies siitä mahdollisesti ajattelee kun kuitenkin tietää kyseisen kellon hinnan ja on pihi ja arvostellut rahan kulutustani. Kiusaantuuko jos hänellä ei ole esim ollut mitään aikomusta ostaa minulle sen arvoista lahjaa. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt ei ole tuota varakkuutta, mutta tavaran haaliminen on todellakin typerää. Olkoon vaikka kuinka kallis kello (tai koru) niin jollei se ole aidosti saajalleen mieleinen niin pitämättä jää. Joten tykkäämme näistä aineettomista lahjoista.
Ja jos kaverilla on aidosti hyvä ja kallis maku, niin 300e kello on HALPA.
Mennääs niihin aineettomiin lahjoihin uudelleen. Jos on varakkuutta, voisi myös arvostaa sivistystä. En tiedä, missä päin asutte, mutta ottakaa reissu lähimpään isoon kaupunkiin, josta löytyy teatteri. Kenties voisitte tehdä jopa reissun Helsinkiin, josta löytyy ooppera.
Escape- ja mysteryroomeja löytyy joka kyläpahasestakin nykyään. Se on yhteistä tekemistä, yhteisiä muistoja. Sen jälkeen kaljalle, lupaat tarjota.
Vie se etsimään tatteja tai mustikoita. Niitä alkaa jo löytyä, sitten säilötte ne yhdessä tai teette niistä ruokaa.
Mutta puolen vuoden jälkeen en ostaisi mitään noin kallista, senkin takia ettei voi vielä olla varma toisen mausta. Mikään ei korpea niin kuin vähän sinnepäin hankittu lahja, koska siitä pitäisi olla kiitollinen mutta se ei kuitenkaan ole se, mitä olisi oikeasti halunnut.
Kello on ns. muotikello ja tiedän että on katsellut kyseistä kelloa. Eli joo ei ole kallis, mutta ei nyt halpakaan. Ja tiedän että tulisi varmasti käyttöön.
Aika hassu mielikuva että kaikki rikkaiden perheiden lapset tykkäisivät kulttuurista. Itse pidän oopperasta ja baletista, mutta poikaystävääni ne eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Tunnen hänet siis pidemmältä ajalta kuin vain puolen vuoden takaa ja meillä on yhteisiä kavereita. Joten tunnen aika hyvin hänen tyylinsä ja mistä hän pitää. Meitä myös yhdistää todella samanlainen tyyli ja harrastukset ja pidämme muutenkin paljon samoista asioista.
Kävin juuri poimimassa toissa päivänä mustikoita, eikä häntä olisi voinut vähempääkään liittyä seuraan mutta mielellään söi tekemään piirakkaa ja joi niistä tehtyjä mehuja. Nämä ovat normaaleja juttuja arjessamme, joten ei onnistu syntympiävä lahjana.
Minulla ei nyt sinänsä tuo 300euroa tunnu pankkitilillä vaan mietin enemmänkin mitä mies siitä mahdollisesti ajattelee kun kuitenkin tietää kyseisen kellon hinnan ja on pihi ja arvostellut rahan kulutustani. Kiusaantuuko jos hänellä ei ole esim ollut mitään aikomusta ostaa minulle sen arvoista lahjaa. AP
Pahoittelut miljoonasta kirjoitusvirheestä. Puhelimella asioin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kokeile ostaa se kello.
Jos hän ei vastaa lahjaasi niin tiedätpä mikä tyyppi on miehiään. Tämän ajatuksen takana on siis sellainen itselleni kirkastunut asia, että hyvässä suhteessa vastataan hyvään hyvällä ja ehkä rahallisestikin suunnilleen samanarvoisilla lahjoilla.
Noin niin kuin parisuhteen jatkuvuuden kannalta kannattaa ehkä miettiä, että rahakäyttö on yksi asia, joka aiheuttaa kiistaa parisuhteissa. Jos molemmat on samanlaisia rahankäyttäjiä, niin riski on pienempi. Lisäksi vähän särähti korvaan tuo, että kaveri ei välitä kulttuurista. On sitä muunkinlaista viihdettä, stand-up klubi esimerkiksi.
Niin ja ei sitä pariskunnan kaikkea tarvitse yhdessä tehdä, mutta jos ei ole mitään yhteistä niin mikä ihme saa pysymään yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä osta sille sitä kelloa.
Itse ostin eksälleni kunnollisen merkkilaukun, kellon ja paidan.
Sain itse takaisin yön hotellissa (alelipuilla), pullon skumppaa ja kirpeitä karkkeja. Kerran oli vastassa kukkakimppu mikä oli koottu töissä jämäkukista, sekä taas niitä kirpeitä karkkeja. Ei mennyt aivan tasan nää lahjat ja mietin et miksen ostanut sitä kelloa ja laukkua vaan itselleni, vaan kärvistelin kamalissa rytkyissä :/ Eksä on muuten eksä siitä syystä, et se oli perseaukiseksi ihmiseksi tajuttoman rahanahne. Itse ei aikomuksiakaan tienata sitä lisää, mutta vinkui miksen mä tienaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä osta sille sitä kelloa.
Itse ostin eksälleni kunnollisen merkkilaukun, kellon ja paidan.
Sain itse takaisin yön hotellissa (alelipuilla), pullon skumppaa ja kirpeitä karkkeja. Kerran oli vastassa kukkakimppu mikä oli koottu töissä jämäkukista, sekä taas niitä kirpeitä karkkeja. Ei mennyt aivan tasan nää lahjat ja mietin et miksen ostanut sitä kelloa ja laukkua vaan itselleni, vaan kärvistelin kamalissa rytkyissä :/ Eksä on muuten eksä siitä syystä, et se oli perseaukiseksi ihmiseksi tajuttoman rahanahne. Itse ei aikomuksiakaan tienata sitä lisää, mutta vinkui miksen mä tienaa.
Lahjoja ei koskaan tulisi ostaa siinä toivossa, että saa itse yhtä hyvän vastalahjan. Siksi sitä kutsutaan lahjaksi, eikä vaihtokaupaksi.
Joidenkin, kuten itseni, ajatusmaailmaan ei vain kuulu tuollainen rahan tuhlaaminen. En todellakaan halua laittaa isoja rahoja sellaiseen asiaan, josta toinen ei välttämättä edes pidä ja sitten joutuu käyttämään sitä vain minun mielikseni. Yleensä en osta lahjaa ollenkaan, vaan pelkkä onnittelu riittää. Joskus saatan ostaa jotain pientä tai tehdä kakun tai kokata kunnon illallisen, jolloin se on oikeasti yllättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi haluat sen hänelle ostaa. Osta siis, mutta ehdotan myös että mikäli lahjasta tulee valitusta niin palauta se ja totea ettei pakko ole ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä osta sille sitä kelloa.
Itse ostin eksälleni kunnollisen merkkilaukun, kellon ja paidan.
Sain itse takaisin yön hotellissa (alelipuilla), pullon skumppaa ja kirpeitä karkkeja. Kerran oli vastassa kukkakimppu mikä oli koottu töissä jämäkukista, sekä taas niitä kirpeitä karkkeja. Ei mennyt aivan tasan nää lahjat ja mietin et miksen ostanut sitä kelloa ja laukkua vaan itselleni, vaan kärvistelin kamalissa rytkyissä :/ Eksä on muuten eksä siitä syystä, et se oli perseaukiseksi ihmiseksi tajuttoman rahanahne. Itse ei aikomuksiakaan tienata sitä lisää, mutta vinkui miksen mä tienaa.
Lahjoja ei koskaan tulisi ostaa siinä toivossa, että saa itse yhtä hyvän vastalahjan. Siksi sitä kutsutaan lahjaksi, eikä vaihtokaupaksi.
Joidenkin, kuten itseni, ajatusmaailmaan ei vain kuulu tuollainen rahan tuhlaaminen. En todellakaan halua laittaa isoja rahoja sellaiseen asiaan, josta toinen ei välttämättä edes pidä ja sitten joutuu käyttämään sitä vain minun mielikseni. Yleensä en osta lahjaa ollenkaan, vaan pelkkä onnittelu riittää. Joskus saatan ostaa jotain pientä tai tehdä kakun tai kokata kunnon illallisen, jolloin se on oikeasti yllättävää.
Minun, AP, tapauksessa kello tulisi aivan varmasti käyttöön ja olisi toivottu lahja. Leivon ja laitan ruokaa useasti viikossa. Se on minulle harrastus ja pidän siitä suunnattomasti, mutta ei poikkeaisi siis arjesta mitenkään. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvästi haluat sen hänelle ostaa. Osta siis, mutta ehdotan myös että mikäli lahjasta tulee valitusta niin palauta se ja totea ettei pakko ole ottaa vastaan.
Jep, näin nyt ajattelin toimia! AP
Anna Toisenlainen lahja. Esim. vuohia Afrikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihille on parasta antaa itse tehty lahja. Virkkaa sille sukat.
Vierailija kirjoitti:
Pihille on parasta antaa itse tehty lahja. Virkkaa sille sukat.
virkatut sukat:DDDD
Vierailija kirjoitti:
300 euron kello ei ole kallis. :D
Mulle se on. Sillä saan kuukauden ruoat, wc-paperit yms.
Mä ostin poikaystävälleni ekan kerran synttärilahjaksi (seurustelua oli silloin ollut noin 1kk, tapailua yli 6kk) sellaisen pienen Babar-lelufiguurin ja erään vanhan sarjakuvalehden. Molemmilla asioilla oli meidän suhteessamme silloin suuri merkitys. Asuttiin eri paikkakunnilla, lähetin sen yllätyksenä hänelle postitse. Edelleenkin varmaan yksi parhaita hänelle antamiani lahjoja :) Nykyään lahjojen ostaminen on hankalampaa, ollaan seurusteltu 5v ja aika monet synttärit, vuosipäivät, joulut on jo koluttu. Yritän usein ostaa jotain hyödyllistä, vaikka kalsarit onkin aika tylsä lahja :D Siihen kylkeen sitten jotain kivaa, kuten uusi peli. 100e on kyllä itselläni sellainen raja, että en itsellenikään ostaisi paljoa mitään sen kalliimpaa. Jos susta tuntuu kuitenkin, että se kello olisi just se lahja minkä haluat nyt antaa, niin anna pois vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä osta sille sitä kelloa.
Itse ostin eksälleni kunnollisen merkkilaukun, kellon ja paidan.
Sain itse takaisin yön hotellissa (alelipuilla), pullon skumppaa ja kirpeitä karkkeja. Kerran oli vastassa kukkakimppu mikä oli koottu töissä jämäkukista, sekä taas niitä kirpeitä karkkeja. Ei mennyt aivan tasan nää lahjat ja mietin et miksen ostanut sitä kelloa ja laukkua vaan itselleni, vaan kärvistelin kamalissa rytkyissä :/ Eksä on muuten eksä siitä syystä, et se oli perseaukiseksi ihmiseksi tajuttoman rahanahne. Itse ei aikomuksiakaan tienata sitä lisää, mutta vinkui miksen mä tienaa.
Lahjoja ei koskaan tulisi ostaa siinä toivossa, että saa itse yhtä hyvän vastalahjan. Siksi sitä kutsutaan lahjaksi, eikä vaihtokaupaksi.
Joidenkin, kuten itseni, ajatusmaailmaan ei vain kuulu tuollainen rahan tuhlaaminen. En todellakaan halua laittaa isoja rahoja sellaiseen asiaan, josta toinen ei välttämättä edes pidä ja sitten joutuu käyttämään sitä vain minun mielikseni. Yleensä en osta lahjaa ollenkaan, vaan pelkkä onnittelu riittää. Joskus saatan ostaa jotain pientä tai tehdä kakun tai kokata kunnon illallisen, jolloin se on oikeasti yllättävää.
Ei, ei pidä. Olen samaa mieltä, että lahja annetaan puhtaasti antamisen ilosta ja siitä että vastaanottaja ilahtuu.
Mutta jos suhde on vuorovaikutuksellinen, niin lahjojen antaminen ei saa mennä vinoon. Jos toinen jatkuvasti näkee vaivaa lahjan eteen ja kenties käyttää siihen rahaa, niin vastaanottaja osoittaa arvostavansa lahjaa vastaamalla siihen.
Ei tarkoita, että 300e kellosta pitäisi saada 300e korvakorut, vaan mieluisasta lahjasta voi "maksaa" takaisin vaihtamalla autosta talvirenkaat, siivoamalla kämpän perjantaiksi tms.
Vuorovaikutus. Se on se avainsana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä osta sille sitä kelloa.
Itse ostin eksälleni kunnollisen merkkilaukun, kellon ja paidan.
Sain itse takaisin yön hotellissa (alelipuilla), pullon skumppaa ja kirpeitä karkkeja. Kerran oli vastassa kukkakimppu mikä oli koottu töissä jämäkukista, sekä taas niitä kirpeitä karkkeja. Ei mennyt aivan tasan nää lahjat ja mietin et miksen ostanut sitä kelloa ja laukkua vaan itselleni, vaan kärvistelin kamalissa rytkyissä :/ Eksä on muuten eksä siitä syystä, et se oli perseaukiseksi ihmiseksi tajuttoman rahanahne. Itse ei aikomuksiakaan tienata sitä lisää, mutta vinkui miksen mä tienaa.
Lahjoja ei koskaan tulisi ostaa siinä toivossa, että saa itse yhtä hyvän vastalahjan. Siksi sitä kutsutaan lahjaksi, eikä vaihtokaupaksi.
Joidenkin, kuten itseni, ajatusmaailmaan ei vain kuulu tuollainen rahan tuhlaaminen. En todellakaan halua laittaa isoja rahoja sellaiseen asiaan, josta toinen ei välttämättä edes pidä ja sitten joutuu käyttämään sitä vain minun mielikseni. Yleensä en osta lahjaa ollenkaan, vaan pelkkä onnittelu riittää. Joskus saatan ostaa jotain pientä tai tehdä kakun tai kokata kunnon illallisen, jolloin se on oikeasti yllättävää.
Ei, ei pidä. Olen samaa mieltä, että lahja annetaan puhtaasti antamisen ilosta ja siitä että vastaanottaja ilahtuu.
Mutta jos suhde on vuorovaikutuksellinen, niin lahjojen antaminen ei saa mennä vinoon. Jos toinen jatkuvasti näkee vaivaa lahjan eteen ja kenties käyttää siihen rahaa, niin vastaanottaja osoittaa arvostavansa lahjaa vastaamalla siihen.
Ei tarkoita, että 300e kellosta pitäisi saada 300e korvakorut, vaan mieluisasta lahjasta voi "maksaa" takaisin vaihtamalla autosta talvirenkaat, siivoamalla kämpän perjantaiksi tms.
Vuorovaikutus. Se on se avainsana.
Kun minä annan lahjan, niin se on nimenomaan lahja, enkä odota mitään vastavuoroisuutta toiselta osapuolelta, enkä halua, että hän asettaa sellaisia myöskään minulle jos ostaa minulle lahjan.
300 euron kello ei ole kallis. :D